Nuorena kuolleiden muistolle
Olin 8-vuotiaana hautajaisissa, kun naapurin teini-ikäinen tytär kuoli tuberkuloosiin. Hän oli mukana kouluvuosinani, sillä hänestä tehty piirustus oli kuvataideluokan seinällä. Vähän vanhempana katsoin kirjaa sodasta, ja minua järkytti kuva kauniista tummatukkaisesta pikkutytöstä, joka oli kuollut Helsingin pommitusten aikaan. Koululaisena luin Anne Frankin päiväkirjaa ja Saima Harmajan runoja. Kuolema kulki vierelläni.
Kun omat lapseni olivat pieniä, heidän serkkkunsa kuoli leukemiaan. Kaksi pikkuserkkua hukkui kotirantaansa Savossa. Sisareni kuoli 59-vuotiaana sydänkohtaukseeen parannuttuaan syövästä. Rankat hoidot olivat heikentäneet keuhkot ja sydämen. En ole vieläkään täysin toipunut hänen kuolemastaan, vaikka siitä on kulunut jo viisi vuotta. Hänen isänsä oli elänyt 90-vuotiaaksi ja äiti 97-vuotiaaksi, kuoli alle kaksi kuukautta sisareni kuoleman jälkeen. Voi ajatella, että sisareni menetti monta vuosikymmentä elämää, ja me menetimme hänet liian aikaisin.
Keski-ikäisen ihmisen kuolemakin on meille nykyajan ihmisille järkytys, lapsen ja nuoren kuolema onnettomuus, josta omaisten ja ystävien on vaikeaa toipua. Ennen lasten kuolema oli niin tavallista, että siihen piti varautua. Äitini perheessä oli 11 lasta, ja sisaruksista neljä kuoli lapsina, kaksi vain päivän ikäisinä, 10-vuotias veli ja 15-vuotias sisar yhden viikon aikana. Heitä kaikkia muisteltiin vuosikymmenet heidän kuolemansa jälkeen. 10-vuotiaana kuolleen Ransun muistolle oli istutettu pihlaja kotipihalle. Kuoleman läheisyys teki varmaankin entisajan ihmisistä ymmärtäväisempiä kuin me, jotka uskomme elävämme 100-vuotiaiksi ja haaveilemme vielä pitemmästä elämästä.
Famous People who Died Young (alle 30-vuotiaina kuolleita, joukossa myös suomalaisia)
Kuva Mirogoj'n hautasmaalta Zagrebista.
Fiksua ottaa lapset mukaan hautajaisiin, sillä kuolema ainoa mistä varma että emme siitä selviä, jotkut toki liian aikaisin.
VastaaPoistaHannele, olen samaa mieltä. Voi olla tietenkin jokin erityisen dramaattinen tilanne, johon lasta ei voi viedä.
VastaaPoista(tyttäreni luokkakaveri kuoli 15-vuotiaana siinä suuressa tulipalossa ja luokka hautajaisiin, oli hyvä että ei ollut hänen eka hautajaiset)
VastaaPoistaJärkyttävä tapaus
PoistaVähän aikaa sitten Helsingin Sanomissa koreili kaunis rouva Astor, 98 vee. Hän sai elää 105 vuotiaaksi.
VastaaPoistaEnnen taidettiin lapsiakin saada paljon, että olisi varmaan tilalle jatkaja, sillä lapsikuolleisuus oli suuri. Minä muistan sen, kun omalla kotikylällä terveydenhoitajan lapsi oli talidomin uhri. Tytön äiti sitten rokotti minut, mutta paremmalla rokotteella...
Leena, ennen oli kovaa. Vahvimmat jäivät eloon. Ädilleni oli puettu jo lapsena kuolinpaita päälle, mutta hän jäi henkiin, vaikka sisr ja veli kuolivat samaan sairauteen, espanjantautiin.
VastaaPoistaEntisajan ihmisillä oli suuria tunteita. Heitä oli koeteltu monin tavoin. Ihmettelin aina äitini valtavaa elämäniloa.
Leena, tarkoitat varmaankin tätä naista. Kuvassa 100-vuotias.
VastaaPoistahttp://cityroom.blogs.nytimes.com/2007/08/13/brooke-astor-is-dead-at-105/