Sulkakynä. Taustalla Katariina Jagellonican asu.
Minulla on hieno sulkakynä, mutta muuton jäljeltä se on vielä kadoksissa ( 2 1/2 vuotta!). Tämä kuva on toisesta, myös kadonneesta, jonka ostin Turun linnasta.
On ihmeellistä ajatella, että suuri osa maailmankirjallisuutta, se paras osa, on kirjoitettu käsin sulkakynällä tai mustekynällä.
Lue sulkakynän käytöstä keskiaikablogistani
mm sivu muistikirjastani, johon kirjoitin tietoja siitä, miten sulkakynää käytettiin ja mistä muste saatiin.
Tämä kommenttini kuuluu oikeastaan tänne:
Oli hienoa saada koulutyttönä mustetäytekynä. Sillä tulee parempaa käsialaa kuin kuulakärkikynällä. Jos sattuu löytämään hyvää paperia ja erinomaisen kuulakärkikynän, saattaa saada aikaan yhtä hyvää jälkeä. Täytyy tunnustaa, että tulee kirjoitettua harvoin käsin mitään pysyvää, vain muistiinpanoja, joita raapustan paperipaloille ja heitän pois, kun olen tallentanut tietokoneeseen. Joskus en saa selvää omasta tekstistäni, vaikka olen aika hyvä lukemaan huonollakin käsialalla kirjoitettua tekstiä.
Mitäköhan tuohon sanoisi, minä vielä toka luokalla sain mustekynän pudottaa mustepulloon, imupaperit ja kaikki... Suttuista monelle pienelle. Kaunokirjoitusta, yäk...
VastaaPoistaHannele, minullakin on karmeita muistoja mustekynästä. Järjestäjänä ollessa piti tarjota mustekynä opettajalle ja pistin erästä opettajaa aina sormeen mustekynällä. Ja soittotunnitkin loppuivat siihen, kun kaadoin mustepullon hienolle liinalle, kun piti kirjoittaa nuottiviivastoa paperille. Olin 7-vuotias. Miksi ihmeessä ei käytetty siinäkin lyijykynää?
VastaaPoistaLapseni kävivät Helsingin suomalaisranskalaista koulua, ja siellä käytettiin rihvelitauluja. Se olipaljon parempi idea.
On ihmeellistä ajatella, että suuri osa maailmankirjallisuutta, se paras osa, on kirjoitettu käsin sulkakynällä tai mustekynällä. Raamatun mukaan Jeesus kirjoitteli kepillä hiekkaan. Luin äskettäin, että niin kirjoittavat vielä nykyään koululaiset joissakin maissa!
Sulkakynällä onkin tullut hienoa jälkeä aikoinaan. Mielenkiintoinen toinenkin blogi sinulla :) Taitava olet, kuten miehesikin.
VastaaPoistahieno sulkakynä (: tykkään
VastaaPoistaModerneja sulkakyniä löytyy tavallisina.... kyninä.
VastaaPoistaMatkatar, mieheni on monessa asiassa taitava. Tarkoitatkohan kuitenkin poikaamme, Matti Jr:a, joka on kuvittanut kirjani?
VastaaPoistaHheidi, se on kaunis. Siinä on kuiten metalliterä. Aidoissa sulkakynissä on sulka vuoltu kynänteräksi.
VastaaPoistaHannele, niin on. Sulka on siinä vain koristeena. Minullakin on jossain sellainen. Ihan jännittävää kirjoittaa silläkin. En ole kirjoittanut koskaan sulalla.
VastaaPoistaHieno kuva. Itsekin muistan hyvin tuon mustepulloajan koulussa...hui.
VastaaPoistaSirpa, oli hienoa saada mustetäytekynä. Sillä tulee muuten parempaa käsialaa kuin kuulakärkikynällä. Jos sattuu löytämään hyvää paperia ja erinomaisen kuulakärkikynän, saattaa saada aikaan yhtä hyvää jälkeä. Täytyy tunnustaa, että tulee kirjoitettua harvoin käsin mitään pysyvää, vain muistiinpanoja, joita raapustan paperipaloille ja heitän pois, kun olen tallentanut tietokoneeseen. Joskus en saa selvää omastata tekstistäni, vaikka olen aika hyvä lukemaan huonollakin käsialalla kirjoitettua tekstiä.
VastaaPoistaTodella vaikea ajatella aikaa ilman teknisiä kirjoitusvälineitä. Musteesta pidän ja kynän rapinasta, joten sulkakynä olisi ollut minulle mieleinen, jos olsin elänyt Katariinan aikaa. Kuvasi on kaunis paperinukkeineen ja sulkakynineen.
VastaaPoistaKaari, onhan sulkakynässä romantiikkaa, ja ehkäpä sen ajan ihmiset pitivät sitä luonnollisena tapana kirjoittaa, kun muuta ei oltu keksitty. Kirjoitettin pitkiä kirjeitä ystäville ja sukulaisille ja jotkut kirjoittivat sulkakynällä nuotteja ja kirjoja. Tuloksissa ei ole valittamista.
VastaaPoistaWauttiwau! Tällaisilla sitä aikoinaan tärkeysasiat kirjoiteltiin...
VastaaPoistaKiiris, tärkeimpiä papereita kirjoitti kirjuri erinomaisella käsialallaan.
VastaaPoistaJos on yhtään harrastanut sukututkimusta, on nähnyt vanhoja kirkokirjoja, toiset kaunilla käsialalalla kirjoitettuja, toiset kuin hieroglyfejä. Kyllä niitä varmaankin kirjoittivat isänsä sanelun mukaan myös pappilan neidit ja nuoret herrat, joilla oli selkeä käsiala.
Upea!
VastaaPoistaSulkakynän valtakausi kesti kauan.
VastaaPoistaNyt kun sattuneesta syystä kirjoitan käsin aika paljon en voi kuvitellakaan miten se on aikoinaan ollut ainoa tapa kirjoittaa.
VastaaPoistaToisaalta. Aikoinaan aikaa oli eri asioihin eri tavoin kuin nykyään.
Joillakin oli aikaaa. Ja sitten olivat vielä kirjurit ja puhtaaksikirjoittajat. Me nykyajan ihmiset olemme varsinaisesti kovilla. Tunnen kyllä lääkäreitä, jotka sanelevat lausuntonsa ja sihteeri toisessa huoneessa kirjoittaa se. Samoin tiedän professorin, joka nauhoitti luentonsa, ja sitten se kirjoitettiin siitä ja jonkin ajan kuluttua ilmestyi kirja. Barbara Cartland saneli sihteerille ja konekirjoittajat kirjoittivat kirjan eri vesrsiot. Näin hän kirjoitti vielä ikivanhanakin.:)
VastaaPoistaMitähän sanoisi nykyajan koululaiset jos jonain aamuna pulpetilla olisi mustesäiliöt, sulkakynät tai mustekynät ja niillä pitäisi alkaa kirjoittamaan :)
VastaaPoistaTapsu, siinä olisi historian elävöittämistä.
VastaaPoistaJotkut teini-ikäisetkin saattavat harrastaa kalligrafiaa. Ja keskiaikaleireillä tehdään ehkä mustetta tammentuhkasta ja kirjoitetaan sulkakynällä. Olettaisin.:)