Osa van Hemessenin maalauksesta Die Goldwägerin (Kullanpunnitsija) , joka on kirjani Lucia ja Luka kansikuvana.
Kuva: Anna Amnell
Sain tänään mallikirjan, johon voisi tehdä vielä muutoksia, mutta en keksinyt enää mitään korjattavaa. Kirja on kaunis ja kieliasultaan niin virheetön, kuin mitä pystyn saamaan aikaan.
Huomasin, että erään lyhyen kappaleen muokkauksen aikana olin selvästi nukahtanut, sillä kappaleessa oli sanatoistoa: kaksi samaa verbiä ja kolmas melkein sama.
Jos on itse oma kustannustoimittajansa, on vastuussa kaikesta. (Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessa kertonut siitä, että olen valinnut myös kirjan kansikuvan ja ulkoasun värit.)
Omakustanteen tekijän täytyy olla erittäin ahkera ja huolellinen. Monesti kaipaa entisiä kustannustoimittajia - silloin ei ollut yksin vastuussa kaikesta. Jollakin voi olla sukulaisten ja ystävien joukossa ammatti-ihmisiä. Minullakin on muutama, joka kirjoittaa työkseen vaikka ei ole kustannusalalla, mutta he ovat aivan liian kiireisiä omassa työssään. Eräs heistä luki ensimmäisen version ja antoi hyviä neuvoja. Mieheni, ahkera kaunokirjallisuuden lukija, löysi hyvin lyöntivirheitä.
Olen halunnut kokeilla, miten tässä selviää, kun tätä omakustantamista usein halveerataan. On tietenkin kohtia, joissa kirjoittajan silmässä on sokea piste: tyylissä on vikaa, juoni pääsee hidastumaan, suhteellisuudentaju pettää. Mutta eivät kaikki kustantamoiden julkaisemat kirjatkaan ole täydellisiä.
Olen selannut nettiä ja huomannut, että omakustanteita tekevät enimmäkseen tietokirjailijat. Heillä on nähtävästi niin vahva itsetunto, että he eivät välitä siitä, että omakustanteihiin suhtaudutaan toisinaan väheksyvästi. Kuitenkin omakustanteita on ollut jo satoja vuosia, niitähän kirjat olivat useimmiten ennen, painettiin muutama kirja ja jaeltiin ne ystäville. Jos kirja tuli suosituksi, sitä painettiin lisää. Ennustan, että Suomessakin omakustanteet tulevat lisääntymään myös kaunokirjallisuudessa, kun vain pieni osa tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan.
Ennen omakustantaja joutui ostamaan itselleen varastoon kirjoja jopa sadoittain ja myymään niitä itse, Nyt esimerkiksi BoD painaa kirjoja sitä mukaa, kuin niitä tilataan vaikka kirjan kerrallaan (books on demand).
Kuulostaa hienolta. Sanatoisto voi vahvistaa.
VastaaPoistaMieheni oli samaa mieltä siitä kohdasta.:)
VastaaPoistaKustannuskynnys on aika korkea, jonka vuoksi omakustanteet lisääntyvät, samaisesta syystä niiden arvostus voi olla vähäisempi, vaikka niistä löytyy todellisia helmiä. Ennen omakustenne maksoi maltaita, mutta nykyään on jo vähän toisin. Millaista painomäärää olit ajatellut?
VastaaPoistaOmaan tekstiin sokeutuu ilman lukihäiriötäkin ja helposti tulee tautologiaa/-foniaa, joskus se on myös hieno tyylikeino, kuten yllä todettiin. Kansi oli lupaavan kaunis ja viehättävä..
BoD julkaisee kirjan kerrallaan, joten mitään stressiä ei ole. Menköön sen verran kuin menee. Toivon,että kirjastot ostavat sitä, sillä kahta aikaisempaa osaa luetaan innokkaasti ainakin Helsingin kirjastoissa.
VastaaPoistaTärkeintä oli saada aika suurella vaivalla tehty käsikirjoitus kirjaksi jo ihan lapsilukijoiden iloksi. Tuuli saattaa kääntyä ja historialliset nuorten(kin)kirjat päästä taas suosioon. Silloin on trilogia valmis. Kirjojen ikä on tullut niin lyhyeksi, että kirjailijan on pakko suojella teostaan.
Tuo kansi oli varsinainen löytö, 1500-luvun puolivälin tyttö maalattuna 1500-luvun puolivälissä.
Seitsemän vuotta sitten ilmestynyttä ensimmäistä osaakin lainataan Helsingissä ahkerasti. Ainakin tänään suurin osa lainassa.
Poistahttp://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1690356__SAmnell%2C%20Anna__P0%2C1__Orightresult__X4?lang=fin&suite=cobalt
Oppimateriaalia vuosikaudet valmistaneena voin vahvistaa että todellakin joskus on ihan sokea oman tekstin virheille. Kerran tein käännöstehtävän jonka valmisvastausmonisteeseen putkahti että appelsiini on an apple. Oli hieno hetki kun englannin ryhmän "huonoin" oppilas sanoi että tässähän pitäisi lukea orange. Purskahdimme kaikki nauruun :D Onneksi ei mennyt isompaan levitykseen. Lipsahdus teki ihmeitä yhteishengellemme ja opetti että me kaikki teemme virheitä.
VastaaPoistaTuollaista sattuu, ja yleensä kömmähdykset herättävät hilpeyttä. Ne ovat harvemmin kiusallisia.
VastaaPoistaEsimerkiksi Wordin kieliasun tarkistus korjaa tavalliset virheet. Yleensä pitää varoa sitä, ettei sana tule kahdesti peräkkäin peräkkäin:) Ja sitten on joitakin noloja sanoja.
Blogiin kirjoittaessa minulle tulee virheitä siitä, että kirjoitan liian nopeasti enkä katso näppäimiä. Helposti tulee kosketettua viereistä kirjainta, kun luulee osaavansa kirjainten paikat ulkoa.