perjantaina, syyskuuta 07, 2018

Lähihistoria ja totuus




Kuvassa Venäjän lähihistorian museo Moskovassa, entinen englantilainen klubi, joka toimi jo Pietari Suuren aikana..Lähihistorian tulkinta on venäläisille suuri ongelma. Helppoa se ei ole suomalaisillekaan. Lähihistoriaa tulkitsevat meillä usein ne, jotka eivät tiedä, millaista oli esimerkiksi 1960-luvun Suomessa. 

Ehdin käydä sen ajan Helsingin yliopistolla sosiologian laudaturseminaarin, jonka pitivät Kullervo Rainio ja Kalevi Heinilä, josta tuli myöhemmn Jyväskylän yliopiston rehtori. Tunnelma oli ystävällinen ja vapautunut. Tein laudaturesitelmän ryhmäkonfliktiteoriasta, ja olin innostunut sosiologiasta. Sitten tuli pieni tauko, kun synnytin ensimmäisen lapseni. Kun palasin yliopistolle, se oli muuttunut punaiseksi. Professori Rainio sai pian vasemmisto-opiskelijoilta tappouhkauksia. 

 Palasimme Kanadasta Suomeen vuonna 1989 yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Neuvostoliitto romahti. Nuorin lapseni tuli eräänä päivänä yliopistolta ja kertoi, että sosiologian laitokselta kärrättiin kaatopaikalle marksilaisia kurssikirjoja. Rainiota haastateltiin TV:ssä, ja hän hymyili kuin Hangon keksi. Luin tänään jostain, että punaista sosiologiaa ja sosiaalipsykolgiaa vastustivat muka vain rikkaat ja vaikutusvaltaiset henkilöt. En ole ollut koskaan kumpaakaan ryhmää, mutta en joutunut edes opiskelijana marksilaisuuden ja Neuvostoliiton lumoihin. Ne valtasivat kuin huume sen ajan nuorison varsinkin Helsingissä. Kuva. Anna Amnell













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti