Sukututkimus on totista hommaa

Kuvasin Viipurin linnan junan ikkunasta. 1200-luvulta peräisin oleva linna ja keskiajan Viipuri ja sen maasedulla oleva talo olivat esivanhempieni asuinsijoja, josta 1400-luvulla syntynyt esi-isäni lähti liikkeelle ja pääty nykyiseen Savoon. Ei ole ihme, että isoisäni rakasti Viipuria.

"– Hän kirjoittaa sukuhistoriaa. Se vie häneltä kaiken vapaa-ajan. Postiin ja kirjastoon tulee kaukolainoina paksuja teoksia. Postivirkailijat voivat todistaa sen. Hän viettää lomansa ulkomaiden kirjastoissa laatien sukutauluja.

– Lehtori on kuuluisaa perhettä, sukunsa viimeinen jäsen. Suvun alkujuuret tunnetaan keskiajalle asti. Minäkin kuulun sen suvun yhteen mitättömään haaraan. --

Sitä se oli, (rikoskomisario) Pajala muisti nyt, että hän oli nähnyt äkäisen lehtorin eteisessä pitkän rivin arvokkaasti kehystettyjä sukutauluja. "(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018)

Lukion lehtorin ystävä siinä puolustaa tätä, kun kuulustellaaan murhatapauksen vuoksi vuonna 1951. Kaikkia tietenkin epäiltiin, kunnes löytyi alibi. 1950-luvun sukututkijalla ei ollut apunaan nettisivuja, joiden avulla pääsee hetkessä eri puolille maailmaa tutkimaan lähteitä. Harrastelija voi tehdä pahoja virheitä kokeiluissaan ja unohtaa olleensa ilmaisella sukututkimussivulla. Toivottavasti kukaan ei joudu kärsimään minun pyrähdyksestäni sukututkimuksen pariin. Koetin pysyä kaidalla tiellä eli en mennyt lisäilemään muka-tietoja ja kuulopuheita. Sukututkmus on kiinnostavaa, tarkkuutta vaativaa ja aikaa vievä harrastus, joillekin ammatti. Niin addiktoivaa se on mielestän, että se ei sovi kaikille. Aika ei riitä.

Tilasin jo viime vuosituhannella papintodistuksia saadakseni tarkkoja tietoja joistain sukulaisistani. Niistä oli paljon hyötyä, kun tein äskettäin pienen ja laihan sukupuun esiäideistäni. Olen teettänyt myös kaksi DNA-testiä itsestäni. Uskon, että niiden avulla voin jatkaa siitä, mihin jäin. Se on mielikuvitusta ruokkivaa. Millaisia olivat esiäidit ja esi-isät 1500-luvulla? Joku voi mennä historiassa kauemmaksikin.

Minun äitilinjani kertoo, että esiäitini olivat koko 1800- ja 1700-luvun kotipaikkauskollisiia, elivät Ylä-Savon lempeissä maisemissa. Isoisäni kuului sukuun, joka eli 1500-luvullakeskiajan Viipurin seudulla ja levisi sitten eri puolille Suomea. Keskiajan Viipuri - se onkin stten kokonaan eri juttu.
P.S. Myös venäläiset ovat alkaneet teetättää DNA-testejä ja tutkia sukuaan. Sillä tulee olemaan suuri vaikutus Suomeenkin.
Lisäys: en tiennyt vielä tuolloin, että isoäidilläni oli myös juuret keskiajan Euroopassa. En arvannut teettäväni DNA-sukututkimusta ja yllättyväni suuresti mummon ja ukin juurista. -- Ks blogiani Maria ja Jaakko. Suksimestarin sukua. https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/great-grandfathers-valtaneuvoksen.html