Joulu on kansainvälinen ja monikulttuurinen juhla

Kuva: Anna Amnell

Ikkunaiineksen blogissa keskustellaan siitä, pitääkö "suomalaista joulua" viettää kouluissa.

Kommenttini:

Jouluhan on hyvin kansainvälinen juhla. Joulukuvaelman päähenkilöt ovat ulkomaalaisia, paimenet samoin, tietäjät Afrikasta ja Aasiasta asti- ja enkelit ulkoavaruudesta. Voiko sen globaalimpaa asetelmaa olla?

Joululaulut ovat syntyneet useiden kulttuurien parissa. Joulukuusi on alkujaan Saksasta. Joulupukin esikuva on turkkilainen.

Mehän vietämme monikulttuurista juhlaa, hyvät ystävät. Kristinusko on ollut kansainvälistä ja monikulttuurista alusta alkaen.

Iloista ja onnellista joulua!
Jokainen voi tuntea joulun omakseen, kielestä ja kansallisuudesta huolimatta. Joulu on myös hyvin suomalainen, jos olet suomalainen.

Ikkunaiines postmodernismin pauloissa

"--fiktiivisessä maailmassa tässä [bloggaamisessa] operoidaan. --Ihmisellä on luontainen halu jahdata totuutta täällä virtuaalimaailmassakin."

Nämä hämmästyttävät lauseet luin äsken Ikkunaiineksen blogista.

Ei olisi pitänyt hämmästyä, sillä vanha tuttu postmoderni käsityshän tässä on kyseessä. Kirjoittaja esittää tosiasiana, että virtuaalimaailmassa ei ole totuutta. Hän on ristiriidassa itsensä kanssa, sillä silloin hänen oma lausuntonsakaan ei ole totta.

Tämä onkin se tilanne, jossa postmodernismi kompastuu omiin housuihisa. Totuudesta ei päästä noin vain eroon. Ei edes bloggaamisessa. Ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta.

Lisäys: Lukijan vihje:
Eero Tarasti: Esimerkkejä. Gaudeamus. Luku: Promenadilla Euroopassa eli postmodernin loppu. ss 123, 136.
"Teesi: Olemme siirtyneet postmodernista kaudesta 'uusvakavaan' kauteen."

Ikkunaiines ja Nono seitsemän kuolemansynnin kimpussa

Käsite seitsemän kuolemansyntiä on roomalaiskatolista teologiaa. Meillä protestanteilla ei sellaista ole eikä sitä ole raamatussa. Se on kuitenkin hyvin kiinnostava psykologinen ja kulttuurinen aihe.

Ikkunaiines on käsitellyt blogissaan omalla kirpeän railakkaalla ja omaperäisellä tavallaan seitsemää kuolemansyntiä. Hänen näkökulmansa aiheeseen on ollut yllättävä ja herättänyt keskustelua.

Valokuvablogista tuttu työryhmä on aloittanut uuden kollektiiviblogin Nono ja ilmoittanut jo aikaisemmin käsittelevänsä tätä aihetta. Mutta ideaan ei ole copyrightia. Miten pärjää Nono Iineksen jälkeen?

Nimimerkki Luke kirjoittaa ensimmäiseksi ylpeyden synnistä lähtökohtanaan portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo. (Antti Hynönen kertoo Kiiltomadossa Pessoan runoudesta.)

Käsitettä synti ei ole ilman uskontoa. Siitä oli kiinnostunut myös Pessoa. Jose Augusto Seabra kirjoittaa Unesco Courierissa, että Pessoa oli tuotannossaan "spirituaalisella löytöretkellä okkultismiin" apunaan ruusuristiläisyys. Hänen tavoitteenaan oli Portugalin "renessanssi", uuspakanallinen Portugali.

Nono puolestaan ilmoittaa, että toimituskunnalla ei ole mitään yhtenäistä aatteellista, uskonnollista tai poliittista linjaa.