Käsite seitsemän kuolemansyntiä on roomalaiskatolista teologiaa. Meillä protestanteilla ei sellaista ole eikä sitä ole raamatussa. Se on kuitenkin hyvin kiinnostava psykologinen ja kulttuurinen aihe.
Ikkunaiines on käsitellyt blogissaan omalla kirpeän railakkaalla ja omaperäisellä tavallaan seitsemää kuolemansyntiä. Hänen näkökulmansa aiheeseen on ollut yllättävä ja herättänyt keskustelua.
Valokuvablogista tuttu työryhmä on aloittanut uuden kollektiiviblogin Nono ja ilmoittanut jo aikaisemmin käsittelevänsä tätä aihetta. Mutta ideaan ei ole copyrightia. Miten pärjää Nono Iineksen jälkeen?
Nimimerkki Luke kirjoittaa ensimmäiseksi ylpeyden synnistä lähtökohtanaan portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo. (Antti Hynönen kertoo Kiiltomadossa Pessoan runoudesta.)
Käsitettä synti ei ole ilman uskontoa. Siitä oli kiinnostunut myös Pessoa. Jose Augusto Seabra kirjoittaa Unesco Courierissa, että Pessoa oli tuotannossaan "spirituaalisella löytöretkellä okkultismiin" apunaan ruusuristiläisyys. Hänen tavoitteenaan oli Portugalin "renessanssi", uuspakanallinen Portugali.
Nono puolestaan ilmoittaa, että toimituskunnalla ei ole mitään yhtenäistä aatteellista, uskonnollista tai poliittista linjaa.
Hei,
VastaaPoistatodella kiinnostava tiedonmuru, ja yksi juonne Pessoan monipersoonaisuuteen. Ruusuristiläisethhän ovat hyvinhenkisiä ihmisiä, ja monet suuret taiteilijat, säveltäjät, runoilijat, Suomessakin, ovat olleet joko ruusuristiläisiä tai teosofeja. Eivät uuspakanallisia koska heidän opeissaan Kristuksella on niin tärkeä sija.
Pessoa on minun lempirunoilijani, ollut ties kuinka kauan, enkä ole tiennyt mitään hänen ruusuristiläisyydestään, ei hän julista sitä runoissaan. Se antaa kyllä uuden kiintoisan näkökulman niihin.
Eivätkö ruusuristiläiset muka ole teosofeja?
VastaaPoista"Me protestantit" on suunnilleen saman henkinen kuin "me sosiaalidemokraatit".
a-k.h,
VastaaPoistame protestantit on vain toteamus. Seitsemän kuolemansyntiä on todellakin katolinen käsite.
Anita,
VastaaPoistaPessoa vaikuttaa todella erikoislaatuiselta runoilijalta. Jo se, että hän kirjoitti monilla eri nimillä - ei pelkästään nimillä - vaan ikään kuin eri ihmisinä, lienee aika ainutlaatuista.
Tapahtui jopa sellaista, että yksi "kirjailijapersoonallisuus" (sivupersoona ?) kirjoitti Pessoan tyttöystävälle ja panetteli Pessoaa.
Kannattaa muistaa, että Pessoa kuoli nuorena maksakirroosiin. Se kertoisi mahdollisista "vaikuttaja-aineista". :)
Näyttäisi siltä, että Pessoaa kiehtoi Portugalin loistava menneisyys. Hän haaaveili Portugalin uudesta suuruudesta, uudesta renessanssista.
Pessoaa sanotaan nimenoman uuspakanalliseksi. Teosofia oli nähtävästi vain yksi säie hänen persoonallisuudessaan. Onkohan hänestä tehty elokuvaa. Johnny Depp sopisi siihen rooliin.
Olen tuntenut hyvin erään ruusuristiläisen. Sanoisin, että hän olisi ollut omiaan jonkin alan taiteilijana. Tavallisessa arjessa hänen teosofiset ajatuksensa aiheuttivat kaaosta.
Pitäisi kirjoittaa hänestä kirja. Voi sentään, olisi pitänyt aloittaa kirjoittaminen 20-vuotiaana eikä 50-vuotiaana. On liian paljon ideoita.