Hotelli Torni ja John Irving

The photographs were taken here, a photo by Anna Amnell on Flickr.

20 vuoden ajan näin kotini ikkunoista hotelli Tornin ja Johanneksen kirkon, jotka esiintyvät John Irvingin kirjassa Kunnes löydän sinut (Until I find you). Mutta siinä ei ole ainoa syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan.

Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.

Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)

Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.

Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.

Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.

Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.

Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.


Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.

Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.

Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim).  Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)

John Irving Facebookissa

Johanneksen kirkko, hotelli Torni ja Temppeliaukion kirkko (kuva alinna) esiintyvät John Irvingin kirjassa Until I find you.

Koska olen yksi John Irvingin lukemattomista Facebook-faneista (noin 80560), ilmestyi Facebook-sivulleni tänään muutamia viestejä John Irvingiltä. Otin sivulleni kuvan Irvingistä ja hänen vaimostaan. Hän on uskaltautunut tulemaan mukaan Facebookiin ensi kertaa juuri nyt, kun monet meistä miettivät, olisiko parasta jättää koko naamakirja.

Olen kiinnostunut John Irvingistä myös siitä syystä, että hän asui jonkin aikaa Torontossa. Viimeksi eräs torontolainen tuttavani kertoi hänen kyllä muuttaneen pois, en ole lukenut missä hän asuu nyt.

Olen kuitenkin kiinnostunut eniten hänen kirjoistaan. Ne ovat mielenkiintoisia, niissä on kiinnostavia henkilöitä ja paikkoja. Hän kertoo siitä, että edelleenkin haluaa kirjoittaa romaaneja. Hänellä riittää mielikuvitusta, joten hän ei tarvitse mitään faktiota, toden ja fiktion sekoitusta. Lisäksi hän sanoo, että viettää tylsää elämää. Kaikki eivät pidä hyvänä ideana sitä, että Irving ottaa lukijoihinsa yhteyttä jo paljon ennen kirjansa ja mahdollisen seuraavan kirjansa ilmestymistä. Mutta miksipä ei?

John Irving ja vaikea lapsuus (Kuva: Dover)

John Irving: Until I Find You

Photo: Anna Amnell. John Irving and Jack Burns stayed in Hotel Torni in Helsinki (the tower on the right). This is a view from my bedroom.
John Irving ja hänen kirjansa sankari Jack Burns asuivat Helsingissä hotelli Tornissa.



Hotel Torni in the middle in this winter picture. (Click the picture to see more pictures of this tower.)

“Joskus paljastuvat valheiksi jopa ne kertomukset, jotka ovat meitä lähinnä. Joskus jopa ne ihmiset, jotka ovat meille läheisimpiä, eivät ole sitä miltä he näyttävät”, kirjoittaa Robert J. Wiersema John Irvingin uusimman kirjan “Until I find you” arvostelussa (Globe and Mail 23.7.2005).

Kirja kertoo isän hylkäämän, äidin kanssa eläneen pojan tarinan. Kirjan päähenkilö on filmitähti ja elokuvakäsikirjoittaja, kuuluisuus kuten Irving itsekin. Kuten muissakin Irvingin kirjoissa tässä on erikoisia ihmisiä ja outoja ihmiskohtaloita. Sivujakin on 824. Onkohan kukaan ehtinyt vielä lukea tätä kirjaa?

John Irving kertoi jonkun kirjansa esipuheessa, että häneltä on kysytty usein, onko Garpin tarina hänen tarinansa eli onko hän Garp. Irving sanoi aina, että ei ole. Hän kertoi tavallisesta Irvingin pariskunnasta, vanhemmistaan. Hän sanoi olevansa tavallisen perheen tavallinen poika. Samaa kertoi Irvingin poika haastattelijoille.

Irvingin uusin kirja, faktan ja fiktion sekoitus, paljastaa, että Garpilla ja John Irvingillä on yhteistä hyvin paljon. Garpin maailmahan on hyväntahtoinen huolimatta hirveistä ja oudoista tapahtumista. Samanlaista hyväntahtoisuuden ja outouden sekoitusta ovat muutkin Irvingin kirjat.

Salaisuuksia ja
hyväksikäyttöä

Pidän John Irvingin kirjoista niiden juonen, erikoislaatuisten henkilöiden ja tapahtumien vuoksi. Irving on asunut jo jonkin aikaa Torontossa. Nykyään hän asuu torontolaisten ystävieni kertoman mukaan Toronton lähellä maaseudulla. Hänen uusin kirjansa on hätkähdyttänyt kaikesta puhumaan tottuneita kanadalaisiakin.

Uusin kirja paljastaa, että John Irving on sittenkin hyvin suuresti Garp. Uuden kirjansa sankarin tavoin hän on aikuisen naisen seksuaalisesti hyväksikäyttämä lapsi, joka on siitä huolimatta menestynyt hyvin elämässään. Hyvin usein hyväksikäytetyt pojat pitävät itseään enemmänkin sankarina kuin uhrina. Heistä on puhuttu tästä syystä ehkä vähemmän kuin tytöistä, joille on tapahtunut vastaavaa.

Elämän totuus paljastuu miehille usein vasta vanhemmalla iällä. Kaikki on ajateltava uudelleen totuuden valossa. Näin myös Irving on vasta nyt myöntänyt (saanut selville?) elämänsä tragediat. Irving ei ehtinyt tavata koskaan biologista isäänsä, joka jätti perheen Irvingin ollessa pieni lapsi. Irvingin elämän ja tuotannon yhteydestä tulee olemaan pohtimista kirjallisuudentutkijoilla ja muillakin.

(Ole hyvä, kirjoita kommenttisi kuvan alapuolelle.)