Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niagara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Niagara. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, heinäkuuta 20, 2013
Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Aurora ja Niagara
Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Aurora ja Niagara: Niagara Falls_1986_July_024 , a photo by Brin d'Acier on Flickr. Kuva suurempana Niagara on eräs tärkeä paikka Aurora-kirjoissa. En...
lauantaina, helmikuuta 11, 2012
Niagara on kuohunut jo 12 000 vuotta
Niagaralla on pysyvä sateenkaari. Kuva: Matti Amnell Jr.
Kommentti Iineksen blogikirjoitukseen:
Minusta Niagara on mykistävä. Niagaran jyrkänne syntyi yli 400 miljoonaa vuotta sitten, ja vesi on virrannut putouksessa jo 12 000 vuotta. Hevosenkengän muoto on kaunis, ja veden väri erilainen kuin mikään mitä olen koskaan nähnyt.
Kaiken lisäksi Niagara on kuin turistikohteeksi tehty, sillä putouksen taakse voi mennä luolaan ja nähdä putouksen altapäin ja lähelle putousta voi mennä laivalla, jossa on voimakas moottori.
Asuimme puolentoista tunnin automatkan päässä Niagaralta Torontossa ja kävimme siellä usein käyttämässä Suomesta tulleita vieraita siellä. Niagaraan ei kyllästy.
Tuntuu ehkä pinnalliselta sanoa, että se näytti kaikein kauneimmalta lounasravintolasta erään tietyn pöydän äärestä. Siitä näki ikkunasta, kuinka vesi putoaa alas ihan vieressä valtavalla voimalla, ja sen väri on unohtumaton - niagaranvärinen.
Poikamme ottama valokuva miehestäni ja minusta Niagaralla.
Nämä voivat vaikuttaa ylisanoilta, mutta Niagara on ihmeellisempi kuin mitkään muut nähtävyydet. Kaikkein ihmeellisintä on, että sitä pääsee niin lähelle. Olen tavannut NIagaralla ihmsiiä, jotka ovat matkustaneet Amerikkaan vain katsomaan Niagaraa.
Jo kaukana ennen putousta voi kuulla putouksen ääneen, ja ilmaan tihkuu siitä sumua. Minusta Niagara on Amerikan mantereen myyttinen keskus. Kolmannen Aurora-kirjani tapahtumat lähtevät liikkeelle Niagaralta (Aurora ja villikyyhkysten aika)
On tapahtunut sekin muutaman kerran, että Niagara on mennyt jäähän. Olen nähnyt lehtikuvia.
(Pietari Kalm oli ensimmäinen suomalainen, jonka tiedetään käyneen Niagaralla.)
Valitse Google kuvahausta 'Niagara' ja ihmettele.
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
Tiger kertoo Amerikasta Rihmastossa
Kuva : Matti Amnell (Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan poikani Niagara-kansiota Flickrissä)
Osoituksena Rihmaston leppoisasta tunnelmasta laitan tänne kirjoitukseni, jonka lähetin sinne, kun eräät osallistujat kirjoittivat matkarunoja Amerikasta, tarkemmin Kanadasta.
16.7. 2005 Petra kirjoitti:
"on Tiger täällä elänyt,
hänestä voisi apua olla
meille, ihan tässä ja nyt."
Vastasin: (Klikkaa kohtaa "aihe" ylhäällä oikealla)
Kirjekyyhkyn mukana lähetän vaatimattoman viestin toiseen kotimaahani.
Buster Keatonin lailla voi matkustaa junalla Kanadan halki. Se on suuri maa, joka ulottuu "mereltä merelle". Tiger ei ole itse lomaillut koskaan länsi-Kanadassa, vaan on matkustanut melkein kaikkina Kanadan kesinään Yhdysvaltoihin telttailumatkoille.
Koska kalastaminen kiinnostaa teitä, voitte pysähtyä suomalaiseuduille Thunder Bayhin ja Sudbury'in. Vai menettekö pohjoiseen Timminsiin? Neuvovat kanadansuomalaiset, missä ovat parhaat kalapaikat. Intiaanien saarta, Manitoulin Islandia älkää vain unohtako.
Ei kai passi kadonnut? Ottawassa on suurlähettiläs, Torontossa konsuli.
Tuliko ikävä Eurooppaa? Silloin pitää mennä Quebeciin, varsinkin Orleansin saarelle ja Quebec Cityyn. Siellä on vanhan mantereen lumo säilynyt. Mieleen tulevat suomalaiset kylät, kun katselee niitä 1600-luvulla rakennettuja harmaakivikirkkoja.
Mieleen tulivat myös siirtolaisten karut alkuajat. Ilmasto oli niin ankara, että Ranskasta tulleet perheet olisivat kuolleet viluun ja nälkään, jolleivat intiaanit olisi neuvoneet, miten elää. Useimpien quebeciläisten sukujen esivanhemmissa on sekä intiaaneja että eurooppalaisia.
Mutta parasta on Kanadassa Niagara. Se on koko mantereen myyttinen keskus. Kanadan puolellahan ovat juuri ne parhaat putoukset. Kun sumua näkyy, tietää että on lähestymässä Niagaraa. Kun olette käyneet ihmettelemässä putousta, menkää sinne ravintolaan putousten äärelle, pyytäkää pöytä, josta voi katsoa, kuinka vesi syöksyy syvyyksiin.
Siinä vaan kartta esille ja Niagaran seudun viiniä maistellen voitte miettiä, minne mennä seuraavaksi. Suunnatako New Yorkiin ja kulttuurin pariin vai Pennsylvanian halki ja suurien metsien ja Great Smokey vuorien keskelle telttailemaan?
Käykää kuitenkin ensin USA:n puoleisessa Niagara Fallsin kaupungissa intiaanien kulttuuri- ja tiedotuskeskuksessa, jonka nimi on Turtle. Se on kilpikonnan muotoinenkin. Siellä voitte nähdä sotatanssin, jolla tanssitaan nykyään rauhaa, ei sotaa.
Osoituksena Rihmaston leppoisasta tunnelmasta laitan tänne kirjoitukseni, jonka lähetin sinne, kun eräät osallistujat kirjoittivat matkarunoja Amerikasta, tarkemmin Kanadasta.
16.7. 2005 Petra kirjoitti:
"on Tiger täällä elänyt,
hänestä voisi apua olla
meille, ihan tässä ja nyt."
Vastasin: (Klikkaa kohtaa "aihe" ylhäällä oikealla)
Kirjekyyhkyn mukana lähetän vaatimattoman viestin toiseen kotimaahani.
Buster Keatonin lailla voi matkustaa junalla Kanadan halki. Se on suuri maa, joka ulottuu "mereltä merelle". Tiger ei ole itse lomaillut koskaan länsi-Kanadassa, vaan on matkustanut melkein kaikkina Kanadan kesinään Yhdysvaltoihin telttailumatkoille.
Koska kalastaminen kiinnostaa teitä, voitte pysähtyä suomalaiseuduille Thunder Bayhin ja Sudbury'in. Vai menettekö pohjoiseen Timminsiin? Neuvovat kanadansuomalaiset, missä ovat parhaat kalapaikat. Intiaanien saarta, Manitoulin Islandia älkää vain unohtako.
Ei kai passi kadonnut? Ottawassa on suurlähettiläs, Torontossa konsuli.
Tuliko ikävä Eurooppaa? Silloin pitää mennä Quebeciin, varsinkin Orleansin saarelle ja Quebec Cityyn. Siellä on vanhan mantereen lumo säilynyt. Mieleen tulevat suomalaiset kylät, kun katselee niitä 1600-luvulla rakennettuja harmaakivikirkkoja.
Mieleen tulivat myös siirtolaisten karut alkuajat. Ilmasto oli niin ankara, että Ranskasta tulleet perheet olisivat kuolleet viluun ja nälkään, jolleivat intiaanit olisi neuvoneet, miten elää. Useimpien quebeciläisten sukujen esivanhemmissa on sekä intiaaneja että eurooppalaisia.
Mutta parasta on Kanadassa Niagara. Se on koko mantereen myyttinen keskus. Kanadan puolellahan ovat juuri ne parhaat putoukset. Kun sumua näkyy, tietää että on lähestymässä Niagaraa. Kun olette käyneet ihmettelemässä putousta, menkää sinne ravintolaan putousten äärelle, pyytäkää pöytä, josta voi katsoa, kuinka vesi syöksyy syvyyksiin.
Siinä vaan kartta esille ja Niagaran seudun viiniä maistellen voitte miettiä, minne mennä seuraavaksi. Suunnatako New Yorkiin ja kulttuurin pariin vai Pennsylvanian halki ja suurien metsien ja Great Smokey vuorien keskelle telttailemaan?
Käykää kuitenkin ensin USA:n puoleisessa Niagara Fallsin kaupungissa intiaanien kulttuuri- ja tiedotuskeskuksessa, jonka nimi on Turtle. Se on kilpikonnan muotoinenkin. Siellä voitte nähdä sotatanssin, jolla tanssitaan nykyään rauhaa, ei sotaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)