"Kaksoiskansalaisia on suojeltava.

Tämä lämmittää mieltä: "Kaksoiskansalaisia on suojeltava." Olen sekä Kanadan että Suomen kansalainen. Trudeau (Jr) on tehnyt Kanadan ainakin täältä katsottuna mukavaksi maaksi. Paljon parjattu isänmaallisuus ja rakkaus tähän erikoislaatuiseen kieleen pitää minut kuitenkin täällä Suomessa. Kanadan etuja on ollut aina parempi terveydenhoito ja hyvät tavat & ystävällisyys ihmisten kesken. Ennen arvostin sitä, että USA oli lähellä. Amerikan kulttuuri ja luonto on ollut minulle jostain syystä läheisempi kuin Kanadan. Trump on niin vastenmielinen, että nykyään Putin tuntuu paremmalta naapurilta ja vähemmän pelottavalta kuin Kanadan naapuri arvaamaton Trumpinmaa, entinen Yhdysvallat. Toivon, että Trump jättää Kanadan rauhaan.

Kommentti: Siirtolaisena Pohjois-Amerikassa

Asuimme Kanadassa ja teimme yleensä lomamatkat Yhdysvaltoihin. Siellä oli hienoja museoita, suuri ja kaunis luonto, bensiini ja ruoka vielä halvempaa kuin Kanadassa. Ihmiset olivat yhtä avoimia ja ystävällisiä molemmissa maissa. Luontoa ikävöin monesti. Yhdysvallat oli minulle tuttu jo vaihto-oppilasvuoden ajalta.

Kyllästyneinä suomettumiseen muutimme 1970-luvun lopulla Kanadaan, ensin pariksi vuodeksi pieneen kaivoskaupunkiin ja sitten Torontoon. Kaikki on niin kuin Aku Ankassa, sanoivat lapsemme innoissaan: ikkunat avataan nostamalla ruutu ylös, sanomalehteä jakava pikkupoika ajaa hurjaa vauhtia polkupyörällä ja heittää lehden rappusille. 

Me aikuiset vasta olimme innoissaan: Lastenvaatteissa ei ollut veroa, ruoka oli halpaa, lapsilisiä maksettiin 18-vuotiaillekin, ja kotona asuvien yliopisto-opiskelijoiden vanhemmat saivat veronalennusta. Meillä oli ensi kertaa varaa ostaa auto, bensa oli halpaa ja Pohjois-Amerikka kaunis lomakohde halpoine valtion ylläpitämine leirintäalueineen. Museot olivat erinomaisia.

Terveydenhoito oli parempi, kuin se on ollut koskaan Suomessa: omalääkärin sai valita itse, tämä lähetti erikoislääkäreille, jotka olivat ilmaisia, papa ym kokeet ilmaisia. Silmälasit piti ostaa itse. Perheenisän tai -äidin työnantajan antama hammasvakuutus toi ilmaisen hammashoidon koko perheelle. 

Kaikki tämä ilman sosialismia. Kun Kanadan New Democratic -puolueen johtajaa haastateltiin TV:ssä, ällistyimme, sillä hän puhui Neuvostoliitosta samaa kuin Suomen perustuslailliset, joita pidettiin 1970-luvun Suomessa suurin piirtein mielipuolina. 

Kaikki lapset saivat opiskella ilmaiseksi Toronton yliopistossa apurahan turvin, joka myönnettiin lukiossa pidettyjen valtakunnallisten pääsykokeiden perusteella. Yhtenäiskoulua käytiin 18-vuotiaiksi asti.

Siirtolaispolitiikka oli realistista, siksi siirtolaisia kohtaan ei esiintynyt ainakaan 1980-luvulla vihamielisyyttä. Siirtolaiset valittiin pisteytysjärjestelmällä, poliittiset pakolaiset saivat aluksi mm kodinperustamisrahan, ja heille järjestettiin pariksi vuodeksi työpaikka. Sitten heidän piti tulla toimeen itse. Lapset oppivat monikulttuurisiksi ihmisiksi, rasismia ei ollut. Kouluissa piti käyttäytyä hyvin, sekä opettajien että oppilaiden. Naapurimme olivat enimmäkseen pakolaisia, lähinnä Neuvostoliiton miehittämistä maista. Maa oli kaksikielinen, 60% torontolaisista lapsista puhui kotonaan äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin englantia tai ranskaa. Lukiossa sai valita vieraaksi kieleksi oman äidinkielensäkin, esimerkiksi espanjan. Katolisilla ja juutalaisilla oli eri koulut, joihin sai halutessaan mennä.

Mikä toi meidät takaisin Suomeen? Euroopan kulunut & kaunis arkkitehtuuri sekä äidinkieli. Ehkä meillä oli liian eurooppalaiset aivot. Ehkä teimme virheen. Mutta en tiedä, kuinka paljon Kanada on muutttunut. Ehkä nykyiset siirtolaiset voisivat siitä kertoa.

(Tämä kommenttini oli Kemppisen blogissa.)

Vaahteralaakson Aurora myös Elisassa e-kirjana

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3.
Sisältää kirjani Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992); Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). 408 sivua, 2014, BoD

https://kirja.elisa.fi/ekirja/vaahteralaakson-aurora

Vaahteralaakson Aurora: Nostalgiaa ja seikkailua

Yhteenliitetyt kädet Siirtolaisinstituutin kirjaani Vaahteralaakson Aurora (2014) lainaamassa kuvassa kertovat siitä, että nyt käsitellään 1900-luvun alun siirtolaisuutta Amerikkaan sortovuosien aikana. Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja Toronto, pistäydytään myös Pariisissa ja Pietarissa. Ja seikkailu alkaa Savosta.

Esikoisromaanini vuonna 1991 oli nimeltään Aurora- Vaahteralaakson tyttö. Siinä teini-ikäinen koulutyttö lähtee Bobrikovin karkottaman toimittajaisänsä luo Kanadaan. Mutta isä ei olekaan Torontossa. Taiteilijaksi haaveileva Aurora joutuu palvelustytöksi suureen kanadalaiseen taloon ja tutustuu Edwardin ajan elämään. Tämän blogin lukijat muistanevat, että olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa, Kanadassa joka on suomalaisille miehelle jääkiekon maa ja naisille Anna-kirjojen maa.

Ilahduin kovasti, kun löysin blogista Tuhansia sivuja kirja-arvostelun tästä ensimmäisestä Aurora-kirjastani, joka ilmestyi melkein neljännesvuosisata sitten.

"--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan.--

Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.
Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."

Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan, sortovuodet, suurlakko, Pohjois-Amerikan luonto. 1900-luvun alun elämä.
Vaahteralaakson Aurora yhteispainos sisältää alkujaan 1990-luvulla ilmestyneet kirjani: Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) , Aurora ja PIetarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Myös e-kirjana, esim Elisasta ja muista nettikaupoista.

Suomessa paljon parjattu Amerikka on ihana manner

Amerikka on aina vetänyt puoleensa Euroopan ja koko maailman lahjakkaimpia ihmisiä. Suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema Gateway Arch, siirtolaisuuden symboli, St. Louisissa Missisipin lähellä.

Katselin matkakuviamme Pohjois-Amerikasta, USAsta ja Kanadasta ja ajattelin niitä kymmentä vuotta, jotka olen asunut siellä. Amerikka on valtavan kaunis manner, sen luonto on vaihtelevaa ja kiinnostavaa, siellä on erinomaisia museoita ja kauniita kaupunkeja, mukavia välittömiä ihmisiä. Siellä on kulttuuria, tiedettä ja taidetta ja erinomaiset yliopistot! MIkä siellä on huonoa? Se on kaukana Euroopasta, ystävistä ja suomen kielestä.

Varsinkin vaaleja ennen amerikkalaiset haukkuvat vastapuoluetta äänekkäästi, ja Amerikkaa tuntemattomille tulee sellainen käsitys, että siellä on kaikki hullusti. Näin on nytkin. Hyviä uutisia saadaan Amerikasta harvoin. Kun muutimme Kanadaan, huomasimme, että suomalainen vasemmistolainen propaganda oli vääristänyt täysin käsityksemme tuosta ihmeellisestä mantereesta. Nyky-Amerikassa on muutakin kuin hölmöyksiä suustaan syöksevä Trump, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä päästä presidentiksi. Trump on vapauden hinta, karkeasti sanottuna.

Jännittävä superfinaali: Kanada ja Venäjä

Tänään Prahassa on jännittävä jääkiekon MM-loppuottelu.
Kanada voitti

KANADA 6, Venäjä 1 (Lisäys klo 0.00)
Kanada kultaa, Venäjä hopeaa, USA pronssia.
Suomi kuudes.

Kullasta kamppailevat:

Isänmaallinen, perinteitään ja jännittävää historiaansa kunnioittava Venäjä, joka on jälleen kerran pahassa kriisissä.

Kiltti, tasainen ja rojalistinen Kanada, kuningatar Elisabetille uskollinen maa, toinen kotimaani. Canada the Good, kuten sanotaan.

Valtavia poliittisia tunteita, lähihistorian haavoja. Lähinaapureinani oli Torontossa monia pakolaisia Itä-Euroopasta. Kanadassa asuu paljon venäläisiä, eri aikoina muuttaneita pakolaisia ja muita maahanmuuttajia, yli 550 000 henkilöä, jotka ovat osittain tai kokonaan venäläistä sukua.

Kuuluisia kanadanvenäläisiä: tsaari Nikolai II:n  sisar Olga  asui Kanadassa vallankumouksen jälkeen ja on haudattu Torontoon. Nobel-kirjailija  Saul Bellow,  näyttelijä Pamela Andersson,  Miss Canada & Miss Universumi 2005 Natalia Glebova,  k.d. Lang. ja monia muita.
https://www.wikiwand.com/en/Russian_Canadian

Eilisissä välierissä Kanada voitti Tshekin 2-0 ja Venäjä kukisti Yhdysvallat 4-0.

Tshekki ja Yhdysvallat pelaavat tänään pronssista.

Värikollaasi 231: JÄNNITTÄVÄ
Kuvassa on mieheni juoksupaita ja Pietarista ostettu korkea muki, jossa on Venäjän kaikkien hallitsijoiden kuvat ja vaakuna.

Kuviani Prahasta ja muualtakin Tsekin tasavallasta. Prague & The Czech Republic (my Flickr albums)



Prahalaisen teekkarin kyydissä Prahan vanhassa kaupungissa,

Kanada

visited 2 states (15.3%)
Create your own visited map of Canada or Triposo world travel guide for Android

Luokkatietoiset nirppanokat suomalaiset

Kuva: Dover
Tämä kirjoitus on ollut blogissani 15.11.2007 nimellä Vain siivoojako?
Se kuvaa sitä, miten nirppanokat suomalaiset ovat erityisen luokkatietoisia ja halveksivat käytännön ammatteja. Näin ei ole kaikissa maissa. Tämä on nuoren maan nousukasmaisuutta. Amerikassa ihmiset ylpeilivät sitä, että heidän isoäitinsä oli aloittanut siivoojana tai isoisä kaivoksessa taí rautatietä rakentamassa.

Tunsin Kanadassa useita tapauksia, joissa korkeankin koulutuksen saanut siirtolainen toimi siivoojana, sillä siivoojaksi pääsi helpolla ja palkka oli hyvä verrattuna entisen asuinmaan palkkoihin. Ja eihän ammatti ole koko ihminen.

Eräs virolainen pakolaisnainen oli kouluttanut lapsensa hyviin akateemisiin ammatteihin sairaalan siivoojan palkallaan. Yksi poika oli professori. Aviomies oli ollut Virossa tuomari eikä hänen terveytensä kestänyt kaivoksessa työskentelyä, vaan hän kuoli nuorena. Manner-Kiinasta tulleet lääkärit toimivat myös usein siivoojina sairaaloissa, mikä oli minusta oli kyllä koulutuksen tuhlausta. Mutta ehkä hekin ajattelivat seuraavien sukupolvien elämän olevan parempaa.

Kanadassa oli helppoa olla vaikkapa siivoojana, sillä ihmiset suhtautuivat yleensä toisiinsa ystävällisesti ja kohteliaasti riippumatta toisen yhteiskunnallisesta asemasta. Suomessa ei ole useinkaan näin. Eräs Kanadasta Suomeen palannut nuori mies toimi opiskeluaikanaan teollisuusvartijana suuressa firmassa. Eräänä päivänä hän meni jututtamaan sievää nuorta naista, joka oli asiakaspalvelussa eteisaulan tiskin takana. Nuori nainen suhtautui teollisuusvartijan univormussa olevaan opiskelijaan halveksivasti ja niskojaan nakellen. Nuori mies sanoi, ettei Kanadassa olisi koskaan tapahtunut vastaavaa.

Toinen tositapaus. Eräs nainen joutui Ruotsin matkalla laivassa kahvipöytäkeskusteluun, joka käsitteli kirjallisuutta ja taidetta. Jonkin ajan kuluttua joku kysyi, että missä työssä hän toimii, kun hän tuntee niin hyvin kulttuuriasiat. - Vaatekaupassa myyjänä, vastasi nainen. Seurue meni hiljaiseksi, vilkuili toisiaan punastellen (Herra jestas, me on juteltu myyjän kanssa!) ja katsoi sen jälkeen tämän sivistyneen keskustelijan ohi, niin että tämä katsoi parhaaksi mennä hytiinsä lukemaan. Hän olisi voinut olla yhtä hyvin siivooja, sillä eihän ihmisen todellinen sivistystaso riipu ammatista. Olen kuullut muistakin vastaavista tapauksista, vaikka toisaalta demokratia on huimasti lisääntynyt monilla aloilla.

Ainakin Helsingin keskustan liikkeissä näyttää olevan iltaisin siivoojina nuoria fiksunnäköisiä tummaihoisia miehiä. Mitenkähän heihin suhtaudutaan? Siinä aihe jollekin kirjailijalle.

Luin tämän juuri miehelleni, ja hän kertoi siitä ajasta, kun hän oli opiskelijana muutaman viikon Helsinki-Vantaan lentokentällä lastaajana eli heitteli matkalaukkuja koneeseen. Hän meni eräänä päivänä töiden jälkeen työasussaan kysymään tiskin takana matkailijoille herttaisesti hymyilevältä naisvirkailijalta lentolippujen hintoja. Naisen hymy hyytyi, hän suhtautui jäätävän kylmästi ja halveksuvasti ja juuri ja juuri vastasi.
Vastakohta oli murskaava, kun hän muisteli, miten kohteliaasti häntä oli palveltu samalta tiskiltä, kun hän oli lähtenut lentomatkoille.

Vaahteralaakson Aurora 2014 on yhteispainos Aurora-kirjoista

Klikkaa kuva suuremmaksi. Click & look!

 Aurora-kirjat vihdoinkin yksissä kansissa. 362 sivua, kuvitettu, pehmeäkantinen
ISBN 978-952-286-355-3 Books on Demand
Lopussa on kirjoitukseni Lukijalle.
2014
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora

Huom! Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n.

Kuvituksena on poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Aurora ja Molly (1999)  sekä Matin tekemiä Aurora-kirjojen kansikuvia. Mukana on myös Insitute of Migration Instituten lainaama siirtolaisen postikortti ja Aune Kämäräisen ottama kirjailijakuva loppukirjoitukseni Lukijalle alkuun.

Kirjatiedot ja tilaus Books on Demand

linkki on muuttunut, korjattu

Lukemista kaikenikäisille historian ja luonnon ystäville. Kirjat kertovat fiktiivisen taiteilijaksi aikovan Aurora Koivun elämästä 1900-luvun alussa, kaikkina vuodenaikoina, mutta valitsimme tämän talvisen Helsinki-kuvan kanneksi muistoksi ajoista, jolloin Helsingissä luisteltiin meren jäällä. Kuvituksena on myös muita Aurora-kirjojen kuvia, myös kuvitusta Aurora ja Molly-kirjasta ja yllätyskuva Siirtolaisinstituutin arkistoista.

Tätä suunniteltiin jo 20 vuotta sitten, mutta sitten kustantajani siirtyi monien lailla julkaisemaan pelkästään aikuisten kirjoja. Halusin nämä kirjat talteen. Nyt tämä yhteispainos on ostettavissa ( kirja kerrallaan = books on demand)  joko suoraan BoD:lta tai kirjakaupoista ostaen/tilaten tai eKirjana. Ei pelkoa makuloinnista! Pyydä kirjastoasi ostamaan se, niin mahdollisimman monet voivat lukea sen. Aurora-kirjat ovat olleet lukudiplomikirjoja.

Lisäys:

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3

ekirja

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  

Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 

Kieli: suomi

Aineistolaji: KIRJA/BOK

Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21

Muu nimike:

Aurora 1-3

Asiasanat:

1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. , Vaahteralaakso, fikt.

romaanit, historialliset romaanit, tyttökirjat, nuortenkirjallisuus, kaunokirjallisuus

siirtolaisuus, kanadansuomalaiset, Kanada, Toronto,

Helsinki, sortovuodet,  suurlakko

kansainvälisyys, luonto,

kummitukset,

Helsinki Aurora-kirjoissa (Kirjasto/Tarinoiden Helsinki-sivut) SIVUT LOPETETTU
Lisätietoja Aurora-blogissa