Gnaeus Pompeius Magnus (106 eKr. - 48 eKr.)
Kuva: Wikipedia
Syksyllä vuonna 68 eKr. tehtiin terroristi-isku suoraan sen ajan maailmanvallan Rooman sydämeen. Merirosvot hyökkäsivät Roomaan ja polttivat Rooman sataman Ostian, tuhosivat laivaston ja kidnappasivat kaksi merkittävää senaattoria sekä heidän henkivartijansa ja henkilökuntansa.
Roomalaiset joutuivat paniikkiin. Siihen mennessä Rooman valtakunta oli kehittänyt moninkertaiset lait estämään vallan keskittymisen yhden ihmisen käsiin. Joka vuosi oli konsulinvaalit, ja konsuleita valittiin kaksi. Nyt roomalaiset luopuivat oikeuksistaan, ja valta siirtyi yhdelle miehelle, aikakauden suurimmalle soturille, jonka tunnemme nimellä Gnaeus Pompeius Magnus tai Pompeius Suuri.
Pompeius sai haltuunsa Rooman kaikki valtionvarat, rakennutti 500 laivan laivaston ja perusti 120 000 jalkamiehen ja 5000 ratsumiehen armeijan. Pompeius oli erittäin taitava sotapäällikkö ja hävitti terroristi-iskun tehneet merirosvot parissa kuukaudessa. Oliko vaaraan ylireagoitu? Pompeius perusti marionettihallituksia Lähi-Itään ja tuli valtakunnan rikkaimmaksi mieheksi.
Kirjailija Robert Harris kirjoittaa artikkelissaan The 'war on terror' that ruined Rome siitä, kuinka tällä päätöksellä, Lex Gabinialla, oli pitkät seuraukset. Harrisin mielestä sen voisi sanoa olleen omalta osaltaan tuhoamassa Rooman valtakuntaa.
Kaikkialla maailmassa on poljettu ihmisoikeuksia ja keskitetty valtaa terrorisminvastaisen sodan nimissä viime vuosina. Olisiko parempi historiantuntemus auttanut? Olisiko Rooman Lex Gabinian tunteminen voinut olla varoittavana esimerkkinä ja auttanut toimimaan harkitummin?
Historiaa, myös lähihistoriaa, täytyy tutkia jatkuvasti ja tutkimusten tuloksista täytyy keskustella. Historian tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää myös päivänpolitiikassa ja onneksi käytetäänkin. Suomessakin.
