Mihin on maailma menossa?

 

"Me and my significant other" = My husband and I.

Tunnen, että olemme kuin lumiukkoja, täysin pihalla, tästä maailmantilasta. Maailma vuoden 2016 alkaessa on täysin sekaisin. Uutiset kertovat toinen toistaan järkyttävimmistä ilmiöistä: terroritekoja, palava pilvenpiirtäjä - taas, mutta onneksi ilman kuolonuhreja - rajut muutokset säässä - vaikka niitähän on ollut ennenkin, entisaikojen suuret nälkävuodet ja pienet jääkaudet. Järkyttävimpiä, painajaismaisia ovat yhä lisääntyneet tiedot kannibalismista.

Mihin maailma on menossa? Koti ja läheiset ovat meille kaikille tärkeitä tässä tilanteessa. Ehkä silloin voimme keksiä, mitä me voimme omalta pieneltä osaltamme tehdä tällaisessa maailmassa.

"Me and my significant other"

Pariisi 13.11. 2015: Jotain kuoli eilen

 Photo: Amnell Family Album

Olimme muuttamassa Kanadaan. Ajattelimme, että lastemme täytyy nähdä sitä ennen Pariisi ja Lontoo.  Mistä tietää vaikka jäisimme Kanadaan loppuiäksemme koko joukko? Muutaman vuoden kuluttua tulimme lomalle Eurooppaan. Vietimme viikon Lontoossa ja viikon Parisissa. Kiersimme Euraililla Eurooppaa. 

Kului muutama vuosi, ja kaksi lapsistani tuli Pariisiin opiskelemaan. Vetikö Pariisi meidät takaisin Euriooppaan? Jo keskiajalla Suomella oli yhteyksiä Pariisiin. Euroopan kulttuuri ja sen vanhat rakennukset vetivät puoleensa. Tuntuu kamalalta, että kirjoitan Pariisista kuin vainajasta. Mutta jotain kuoli eilen illalla Pariisin uhrien mukana samalla tavalla kuin siloin, kun terroristit hyökkäsivät World Trade Centeriin ja tuhosivat sen ja  2 750 ihmistä. 

Palaako pelottava keskiaika, jolloin me eurooppalaiset pelkäsimme, silloinkin tätä toista kulttuuria, joka oli parhaina aikoina antanut meille niin paljon. Me emme ansaitse tätä, eivätkä he ansaitse tätä. Meillä on oikeus olla ystäviä.

Värikollaasit: valkoinen

In Memory of the Dead in Norway in July 2011, originally uploaded by Anna Amnell.
The central picture, a graveyard in New Orleans
Photos: Anna Amnell

Värikollaasit/Collages/White

valkoinen a large size/suuri koko

Ruusu on nyt surun symboli

Punaiset ruusut kellumassa veden pinnalla, punaiset ja valkoiset ruusut norjalaisten käsissä Oslossa kohotettuina ylös toivon vertauskuvina.

Viime päivinä on kodeissa itketty television ääressä. Minusta tuntuu, että tämän jälkeen aina kun näen ruusun, ajattelen noita lapsia ja nuoria, jotka joutuivat tuon käsittämättömän hyökkäyksen kohteeksi. Maailma muuttui taas rajusti niin kuin se muuttui New Yorkissa tämän vuosituhannen alussa.

Kommentti: Voi meitä

Pieter Breugel, 1500-luku: The Topsy Turvy World

Kommentti keskusteluun terrorismista ja uskonnosta.

Keskiajalla ja vielä paljon myöhemminkin kaikki (!) ihmiset olivat julmia ja sotaisia. Lisäksi keskiajalla ei varsinaisessa Euroopassa ollut ateisteja, joten kaikki julmuus ja sodat olivat kristittyjen suorittamia.

On naurettavaa syyttää uskontoja erityisestä julmuudesta, kun ateistiset ideologiat kuten kommunismi ja natsismi ovat tappaneet eniten ihmisiä. Antiikin filosofit ja valistusajan uskonnottomat viisaat olivat rasisteja ja julmureita. Ranskan uskonnoton vallankumous oli harvinaisen verinen, yhtä kauhea kuin uskonsodat.

Ihminen yleensäkin on julma ja paha. Sivistys on vain pintakiiltoa. Kun vähän raaputtaa, sieltä pomppaa esiin peto, joka on valmis kiduttamaan ja tappamaan. Valitettavasti, historia todistaa siitä. Kasvatus ja uskonto pyrkivät edes hiukan hillitsemään ihmisen pahuutta. Jos hylätään käsitteet nöyryys, anteeksiantaminen ja armo, kaikki on aika toivotonta. Hyvyys ja viattomuus on niin harvinaista, että se järkyttää meitä.

Karmea totuus on, että meissä kaikissa on ainesta kauheisiin tekoihin. Siksi kai salapoliisiromaanit kiehtovat meitä. Niissä tämä tosiasiat esitetään hallituissa kehyksissä.

Anders Behring Breivik ja me muut

IMG_2210, originally uploaded by Anna Amnell.

Raskaat ajatukset ovat hallinneet suomalaisiakin viime päivinä. Vain vähitellen voimme koettaa palautua normaaliin elämään ja nähdä hyvyyttä ja kauneutta ympärillämme.

Tiedämme, että Eurooppa on muuttunut. Samalla kun koetamme keskittyä tavanomaisiin asioihin, pelkäämme, mitä muuta paljastuu. Sillä muutos ei tietenkään tapahtunut yhtenä päivänä Norjassa, se on ollut tapahtumassa jo pitemmän aikaa.

Me tavalliset ihmiset voimme vain luottaa, että kriisiasiantuntijat ja poliittiset johtajat toimivat viisaasti.

Eurooppalaiseen ajatteluun kuuluu myös se, että pahimmatkin rikolliset saavat mahdollisuuden uuteen elämään, mahdollisuuden katua ja pyrkiä sovittamaan rikoksensa yhteiskunnalle ja lähimmäisilleen. Tämä tuli vahvasti esille, kun haastateltiin norjalaista lakimiestä BBC:ssä.

Mutta tulin hyvin surulliseksi, kun luin terroristin isän haastattelun. Hän ei näyttänyt tajuavan tilannettaan ja vastuutaan. Kyseessä saattoi tietenkin olla myös shokkitila.

Anders Behring Breivikin muistelmissa ja hänestä kirjoitetuissa kirjoissa - joita tulee olemaan lukemattomia - isän osuus tulee olemaan tietenkin hyvin keskeinen.

Kommentti: ideologioiden sotaa

Kommentti: Eilen tekstiuutiset kertoivat, että aselaki otetaan käsittelyyn. Mutta eihän se ole ainoa ongelma. Mies käytti lannoitteitakin aseinaan, räjähdysaineena.)

Norjalaiset ovat hoitaneet asian ainakin tähän asti viisaasti, niin että suru voi yhdistää kansan, ei jakaa. Hämmästyin, kun kuulin työväenpuoluetta edustavan pääministerin puhuneen pahuudesta muistojumalanpalveluksessa Oslon tuomiokirkossa. Sitä sanaa ei paljon kuule Suomessa.

Maailma odottaa nyt kauhunsekaisella kiinnostuksella nuoren miehen ohjelmanjulistusta, mikäli se julkistetaan. Siinä avautuu ikkuna pohjoismaisen terroristin ajatusmaailmaan. Länsimainen maailmammehan käy paraillaan eräänlaista sotaa. Se hirvittää.

Lisäys: Nyt on kuitenkin itkun aika. Teko oli niin hirvittävä. Kulttuurien ja ideologioiden "sota" muuttuu sairaissa mielissä kauhuteoiksi keskustelun sijaan. Monikulttuurisuus ja siirtolaisuus on uusi asia Pohjoismaille, yhtenäiskulttuurin maille, vaikka täältä on lähdetty aina muualle.


(Psykiatrillakin riittää varmaan tässä terroristiteon selvittelyssä töitä. Luulisin.)

Tämä terroristi elää keskiajan fantasiaa , jossa on ristiritareita ja hän on suuri sankari.

Norway 2011

candles, originally uploaded by Anna Amnell.

suru

Surun ja toivon messu, muistojumalanpalvelus  tänään Oslon Tuomiokirkossa. Kuva: © 2005 J. P. Fagerback/Wikipedia

Pääministeri Jens Stoltenberg sanoi tänään Oslon Tuomiokirkossa puheessaan, että Norjan kansa oli "shaken by evil", pahuuden ravistelema, mutta demokratia ja ihanteet säilyisivät.

Verenpunainen iltataivas

IMG_3020, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Oslon terrori-iskusta ja kesäleirillä olleiden lasten murhaamisesta kuuleminen täyttävät meidät kauhulla ja surulla. Yli 90 ihmistä on kuollut, suurin osa heistä nuoria, lapsia. Miten voivat heidän ystävänsä ja omaisensa toipua noin hirvittävästä tapahtumasta?

Ulkomaisen TV-kanavan toimittajan silmissä on sama pelko kuin katsojalla: Onko silmitön ja julman suunnitelmallinen väkivalta tullut hyvinvoivaan Pohjolaankin?

Paljon kysymyksiä. Voiko yksi ihminen tehdä kaiken tuon? Onko takana sittenkin suurempi ryhmä? Vähitellen paljastuvat syyt hirmutekoihin.

Kirjan ja ruusun päivä. Sairas ruusu

Mies käytti naista (vaimoaan?) ihmiskilpenä. Tällekin päivälle löytyy runo, William Blake (1757–1827):

The Sick Rose. Sairas ruusu. Kuva ja toinen suomennos. Kirjan ja ruusun päivän perinne, Pyhä Yrjänä pelastaa naisen lohikäärmeen kidasta.(Kirjakauppaliitto)

"O Rose, thou art sick!
The invisible worm
That flies in the night,
In the howling storm,

Has found out thy bed
Of crimson joy:
And his dark secret love
Does thy life destroy."

Sairas ruusu

"Olet sairas, ruusu!
Mato, jota ei näy,
joka lentää yössä,
kun myrsky käy,
ilovuoteesi löysi
tulenpunaisen.
Sinut tuhoaa tumma
salarakkaus sen."

suomentanut Aale Tynni

William Blake  The Sick Rose. - The Songs of Experience

A wife as human shield (Washington Times)

Book and Rose Day is celebrated in Finland today.

Kommentti asekeskusteluun: Miksi ihailemme pahuutta?

Merirosvot kuuluvat ihailtujen pahisten joukkoon. Black Beard, Photo: David Ball

Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Kirjoitit joskus tässä blogissa, että ihmisen voi tappaa vaikka lyijykynällä. Pitäisikö siis kieltää kaikki, millä toisen ihmisen voi tappaa? Siinä menisivät kädet ja jalatkin. Ja aivot, sillä tappokeinoja keksitään koko ajan lisää.

En kannata aseitten saatavuudessa samanlaista Villin Lännen menoa kuin mitä näki Yhdysvalloissa, vaan järkevää, asiallista, realistista lainsäädäntöä. Ampumaurheilun kieltäminen ei vaikuta järkevältä. Autothan tappavat enemmän ihmisiä kuin mikään muu. Aiotaanko nekin kieltää?

Kaikkina aikoina on murhia tehty. Intohimosta, vihasta, kostosta, kateudesta - ja tietenkin myös mielenhäiriössä. Murhamiehistä ja merirosvojen ym kaltaisista terroristeista on aina kerrottu tarinoita ja laulettu lauluja. Meillä kaikilla on pimeä puoli, joka ihailee pahuutta.

Mutta koskaan ei tieto murhamiehistä ja terroristeista ole levinnyt yhtä nopeasti ja yhtä laajalle kuin nykyään. Teemme murhaajista supersankareita ja superjulkkiksia. Nuoret tavoittelevat tappamalla kuuluisuutta. Kaikki murhaajat eivät nimittäin ole mielisairaita.

Miksi unohdetaan, että ihmisellä on luonnostaan uskomaton taipumus pahaan? Sitä voitaisiin lieventää mm lasten ja nuorten eettisellä kasvatuksella. Siitä ei kuitenkaan puhuta mitään. Sananvapauden nimissä aikuiset henkilöt voivat jopa julkisesti yllyttää nuoria "karsimaan liikaväestöä" ja yleensäkin vihaamaan koko ihmiskuntaa.

Lapsille ja nuorille annetaan maailmankuva, josta puuttuu täysin lähimmäisenrakkaus ja optimismi.

Historiantuntemus voi olla apuna päivänpolitiikassa

Gnaeus Pompeius Magnus (106 eKr. - 48 eKr.)
Kuva: Wikipedia

Syksyllä vuonna 68 eKr. tehtiin terroristi-isku suoraan sen ajan maailmanvallan Rooman sydämeen. Merirosvot hyökkäsivät Roomaan ja polttivat Rooman sataman Ostian, tuhosivat laivaston ja kidnappasivat kaksi merkittävää senaattoria sekä heidän henkivartijansa ja henkilökuntansa.

Roomalaiset joutuivat paniikkiin. Siihen mennessä Rooman valtakunta oli kehittänyt moninkertaiset lait estämään vallan keskittymisen yhden ihmisen käsiin. Joka vuosi oli konsulinvaalit, ja konsuleita valittiin kaksi. Nyt roomalaiset luopuivat oikeuksistaan, ja valta siirtyi yhdelle miehelle, aikakauden suurimmalle soturille, jonka tunnemme nimellä Gnaeus Pompeius Magnus tai Pompeius Suuri.

Pompeius sai haltuunsa Rooman kaikki valtionvarat, rakennutti 500 laivan laivaston ja perusti 120 000 jalkamiehen ja 5000 ratsumiehen armeijan. Pompeius oli erittäin taitava sotapäällikkö ja hävitti terroristi-iskun tehneet merirosvot parissa kuukaudessa. Oliko vaaraan ylireagoitu? Pompeius perusti marionettihallituksia Lähi-Itään ja tuli valtakunnan rikkaimmaksi mieheksi.

Kirjailija Robert Harris kirjoittaa artikkelissaan The 'war on terror' that ruined Rome siitä, kuinka tällä päätöksellä, Lex Gabinialla, oli pitkät seuraukset. Harrisin mielestä sen voisi sanoa olleen omalta osaltaan tuhoamassa Rooman valtakuntaa.

Kaikkialla maailmassa on poljettu ihmisoikeuksia ja keskitetty valtaa terrorisminvastaisen sodan nimissä viime vuosina. Olisiko parempi historiantuntemus auttanut? Olisiko Rooman Lex Gabinian tunteminen voinut olla varoittavana esimerkkinä ja auttanut toimimaan harkitummin?

Historiaa, myös lähihistoriaa, täytyy tutkia jatkuvasti ja tutkimusten tuloksista täytyy keskustella. Historian tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää myös päivänpolitiikassa ja onneksi käytetäänkin. Suomessakin.