Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste home. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste home. Näytä kaikki tekstit
keskiviikkona, helmikuuta 14, 2018
maanantaina, marraskuuta 02, 2015
Dark
'Dark' 'Pimeä'
at the aiport
Ullanlinna
Helsinki Central Railway Station
Keskitalven pimeys. Midwinter. Saint Lucia's Day.
Saint Lucia's Day in Helsinki
Dark brown flowers in a dark room.
The dark season has started. Pimeä kausi on alkanut.
Katso myös nämä Pimeä/Dark -kuvani tässä blogissa. Esim Diana-parsas ja hotelli Torni yöllä.
maanantaina, tammikuuta 26, 2015
Koti 2000-luvulla
Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )
2007
2007
olohuone 2000-luvulla
Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone
Joulukukkia 2005
Joulu 2006
Memories of our Christmases past
Pyry vieraana maaliskuussa 2008
kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona
The neighbourhood
perjantaina, syyskuuta 19, 2014
tiistaina, syyskuuta 25, 2012
Postissa tuli homeinen kirja
Tilasin Englannista erään harvinaisen kirjan. Valitsin hinnaltaan mahdollisimman edullisen. Se tuli nopeasti niin kuin yleensä sieltä tilatut kirjat. Mutta voi kauhistus, se tuoksui reilusti homeelle.
Netissä keskusteltiin eräällä kirjapalstalla tästä aiheesta. Joku neuvoi laittamaan kirjanlehtien väliin ruokasoodaa ja kirjan muovipussiin seisomaan. Joku oli seisottanut homeista kirjaa kuukauden ruokasoodan kanssa pussissa, ja home oli lähtenyt.
Minulla ei ollut niin paljon aikaa. Ajattelin, että ruokasoodan voi vaihtaa uuteen muutaman päivän välein. Näin tehtiin. Mieheni ripotteli kirjan lehtien väliin ja kansien päälle ja kansilehden päälle purkilllisen ruokasoodaa. Muutaman päivän jälkkeen pussi avattiin, ruokasooda tiputettiin pois, kirjaa ravisteltiin ulkona ja uusi ruokasoodakäsittely.
Tänään oli aika ruveta lukemaan kirjaa. Ensi ruokasooda pois, aluksi ravistellen ja sitten imuroiden. Ja imurin pussi roskiiin.
Irtokannessa ei ollut mitään tuoksua, itse kirjassa niin vähän, että voin käydä sen läpi ja valokuvata tarpeelliset sivut.
Olisin tietenkin voinut palauttaa kirjan. Mutta kirjakauppa, joka pahoitteli kovasti asiaa, sanoi, ettei ollut toista. Olisin voinut tilata Amerikasta paremmassa kunnossa olevan, mutta se olisi ollut kallis ja olisin joutunut odottamana liian kauan.
Aion laittaa kirjan uudestaan soodan kanssa pussiin ja talvella voin laittaa sen pakkaseen. Ehkä siitä tulee hajuton ja homeeton kirja.
Tällaistakin sattuu. Kerran ostin Hietalahden kirpputorilta kauniin kuvateoksen, ja vasta kotona huomasin, että se haisi homeelle. Kuvasin muutaman sivun ja heitin kirjan roskiin. Kannattaa haistella vanhoja kirjoja, ennen kuin tuo niitä kotiin.
P.S. Katsoimme, että oli parasta ottaa valokopiot koko kirjasta ja laittaa kirja muovipussiiin odottamaan pakkasia. Otan usein kirjoistani valokopiot ja teen niihin alleviivaukset ja kirjoittelen muistiinpanot tyhjälle puolelle.
Netissä keskusteltiin eräällä kirjapalstalla tästä aiheesta. Joku neuvoi laittamaan kirjanlehtien väliin ruokasoodaa ja kirjan muovipussiin seisomaan. Joku oli seisottanut homeista kirjaa kuukauden ruokasoodan kanssa pussissa, ja home oli lähtenyt.
Minulla ei ollut niin paljon aikaa. Ajattelin, että ruokasoodan voi vaihtaa uuteen muutaman päivän välein. Näin tehtiin. Mieheni ripotteli kirjan lehtien väliin ja kansien päälle ja kansilehden päälle purkilllisen ruokasoodaa. Muutaman päivän jälkkeen pussi avattiin, ruokasooda tiputettiin pois, kirjaa ravisteltiin ulkona ja uusi ruokasoodakäsittely.
Tänään oli aika ruveta lukemaan kirjaa. Ensi ruokasooda pois, aluksi ravistellen ja sitten imuroiden. Ja imurin pussi roskiiin.
Irtokannessa ei ollut mitään tuoksua, itse kirjassa niin vähän, että voin käydä sen läpi ja valokuvata tarpeelliset sivut.
Olisin tietenkin voinut palauttaa kirjan. Mutta kirjakauppa, joka pahoitteli kovasti asiaa, sanoi, ettei ollut toista. Olisin voinut tilata Amerikasta paremmassa kunnossa olevan, mutta se olisi ollut kallis ja olisin joutunut odottamana liian kauan.
Aion laittaa kirjan uudestaan soodan kanssa pussiin ja talvella voin laittaa sen pakkaseen. Ehkä siitä tulee hajuton ja homeeton kirja.
Tällaistakin sattuu. Kerran ostin Hietalahden kirpputorilta kauniin kuvateoksen, ja vasta kotona huomasin, että se haisi homeelle. Kuvasin muutaman sivun ja heitin kirjan roskiin. Kannattaa haistella vanhoja kirjoja, ennen kuin tuo niitä kotiin.
P.S. Katsoimme, että oli parasta ottaa valokopiot koko kirjasta ja laittaa kirja muovipussiiin odottamaan pakkasia. Otan usein kirjoistani valokopiot ja teen niihin alleviivaukset ja kirjoittelen muistiinpanot tyhjälle puolelle.
keskiviikkona, joulukuuta 07, 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)