Yhteistä kaupungeille, joissa viihdymme ja joihin kaipaamme yhä uudestaan, on yleensä yhtenäinen kaupunkikuva. Pariisi, Praha, Firenze, Pietari, Rooma, Praha, josta kuva.
Helsingissä on monia kauniita kohtia kuten Senatintori tai Eira. Paljon on tuhottu. Kaikkein eniten harmittaa piittaamattomuus yksityiskohdista. Ei ole yhdentekevää, millaisia ovat kioskit, katulamput tai postilaatikot. Tämän kaiken huomaa, kun yrittää ottaa valokuvia jostakin matkailukohteesta.
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkisuunnittelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkisuunnittelu. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, marraskuuta 26, 2012
sunnuntai, elokuuta 19, 2012
Modernismin tappio
Modernismin tappio: Helsinki maksaa kovan hinnan kaupunkisuunnittelun rumuudesta. Ne jotka vain pystyvät, haluavat asua vanhassa historiallisessa keskustassa.
Luova luokka pesiytyy Etelä-Helsinkiin Helsingin Sanomat
torstaina, heinäkuuta 15, 2010
Kauneutta, väriä, kodikkuutta kaupunkiin
Pyykkejä kuivumassa kadun yläpuolella Istrialla, historiallisessa Trogirissa ja Dubrovnikissa.
Ihminen viihtyy, jos hänen ympärillään on kodikkuutta, suvaitsevaisuutta, värejä ja kauneutta. Valitettavasti näitä asioita ei löydy ainakaan Helsingistä. Suurin osa moderneista taloista on ankean näköisiä. Jos niihin lisättäisin väriä, tunnelma olisi jo aivan toinen.
Helsinki vaikuttaa enimmäkseen samalta kuin Itä-Euroopan kommunisminaikaiset ankeat lähiöt. Se on karu totuus. Vain keskustan ennen modernismia luodut vanhat rakennukset ovat kodikkaita. Niihinhän kaikki haluaisivat asumaan, Eiraan, Etu-Töölöön, Kallion vanhoihin kauniisiin taloihin, ei harmaisiin laatikkoihin.
On väärin, että ihmiset maksavat koko ikänsä asuntoja, jotka ovat ankeita.
Vain Suomen kesä muuttaa näkymän: puut peittävät armeliaasti rumat talot. Mutta kesällähän suomalaiset ryntäävät kesämökeille. Siellä saa elää vapaasti, laittaa pyykit liehumaan tuuleen, pistää väriä taloon, laittaa kukkalaatikot ikkunan ulkopuolelle.
Ilokseni olen lukenut arkkitehtien kirjoituksia samasta aiheesta.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi!
tiistaina, kesäkuuta 15, 2010
Pikkukaupunkilainen
Trogir, Dalmatia, Kroatia kuvattuna keskiaikaisen linnan muureilta. Kuva: beesi
Tähän kaupunkiin ihastuin: keskiaikaa, palmuja, meri, aurinko. Pieni kaupunki. Tekisi kovasti mieli muuttaa jonnekin Etelä-Eurooppaan ainakin osaksi vuotta. Mutta luin Dubrovnikissa paikallisesta englanninkielisestä lehdestä, kuinka eräs Yhdysvalloista muuttanut nainen valitti sitä, että talvella Dubrovnikissa on kylmää ja kurjaa, ei tapahdu mitään. Hän pakenee silloin New Yorkiin, jossa tapahtuu paljon talvella.
Haluan asua jossakin, missä on kirjakauppoja, mahdollisuus kävellä kaupungilla ja puistoissa. Helsinki on aika hyvä paitsi silloin, kun on kylmää, mitä on usein.
Asuin koululaisena keskellä pikkukaupunkia ja olen kai jäänyt ikuiseksi pikkukaupunkilaiseksi. Parasta olisi kai asua Aleksilla ja pitää keskustaa reviirinä. Vähän sellaista oli, kun asuin opiskelijana Isolla ja Pienellä Roobertinkadulla. Liikuin vain lähikortteleissa. Tekisin varmaankin samalla tavalla, vaikka asuisin New Yorkissa: Eläisin pikkukaupunkilaisen elämää. Niin tekevät monet siellä. Ihmisen reviiri taitaa olla luonnostaan pieni, keskiaikaisen kaupungin kokoinen.
tiistaina, maaliskuuta 16, 2010
Helsinki olisi voinut näyttää tältä: Hesperian kanava
Pohjoisen Hesperiankadun eräässä porttikäytävässä on kiinnostava seinämaalaus. Se esittää kanavaa, joka johtaa Taivallahdesta Töölönlahteen. Veneitä, siltoja, joiden alta kulkevat purjelaivat. Mikä kiehtova idea! Se ei kuitenkaan toteutunut.
Valitettavasti jouduin kuvaamaan seinämaalauksen osina, sillä seinässä oli paljon varjoja ja häikäisevän kirkas kohta. En myöskään löytänyt seinämaalauksen tekijän nimeä. Klikkaa kuvaa, jotta näet sen kokonaan. Flickrissä voit nähdä sen suurena.
Töölö näyttäisi erilaiselta, jos alkujaan vuonna 1891 tehty ehdotus Hesperian kanavasta olisi toteutunut. Rautatieasema olisi Postitalon seuduilla, ja rata olisi rakennettu länsipuolelle lahtea. Uusi ehdotus kanavasta tehtiin vuonna 1907. Suunnitelma ei toteutunut silloinkaan, sillä sitä pidettiin liian kalliina, ja sen sijaan syntyi Hesperian esplanadi hevoskastanjariveineen.
Lue kirjoitus blogista "Muukalaisia vesirajassa": Otso Kivekäs: Helsingin totetumattomat kanavat
Ks. myös Helsingin rakennusviraston Hesperian Esplanadi (PDF)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)