Trogir, Dalmatia, Kroatia kuvattuna keskiaikaisen linnan muureilta. Kuva: beesi
Tähän kaupunkiin ihastuin: keskiaikaa, palmuja, meri, aurinko. Pieni kaupunki. Tekisi kovasti mieli muuttaa jonnekin Etelä-Eurooppaan ainakin osaksi vuotta. Mutta luin Dubrovnikissa paikallisesta englanninkielisestä lehdestä, kuinka eräs Yhdysvalloista muuttanut nainen valitti sitä, että talvella Dubrovnikissa on kylmää ja kurjaa, ei tapahdu mitään. Hän pakenee silloin New Yorkiin, jossa tapahtuu paljon talvella.
Haluan asua jossakin, missä on kirjakauppoja, mahdollisuus kävellä kaupungilla ja puistoissa. Helsinki on aika hyvä paitsi silloin, kun on kylmää, mitä on usein.
Asuin koululaisena keskellä pikkukaupunkia ja olen kai jäänyt ikuiseksi pikkukaupunkilaiseksi. Parasta olisi kai asua Aleksilla ja pitää keskustaa reviirinä. Vähän sellaista oli, kun asuin opiskelijana Isolla ja Pienellä Roobertinkadulla. Liikuin vain lähikortteleissa. Tekisin varmaankin samalla tavalla, vaikka asuisin New Yorkissa: Eläisin pikkukaupunkilaisen elämää. Niin tekevät monet siellä. Ihmisen reviiri taitaa olla luonnostaan pieni, keskiaikaisen kaupungin kokoinen.
Niinhän se varmaan usein on, että tulee tepasteltua tuttuja katuja isommassakin kaupungissa. Se on tuttua ja turvallista ja jos kaikki tarvittava löytyy niiden polkujen varsilta, niin miksi laajentaa reviiriä. voihan sitä sitten tehdä turistimatkoja tuntemattomampiin paikkoihin vaikka kotikaupungissa.
VastaaPoistaNäin on. Asuimme Kanadasta tultuamme vuoden Myllypurossa. Kävelimme metsäteillä ja Itäkeskuksessa. Harvemmin käytiin kaupungin keskuksessa. Työpaikkanikin oli lähellä.
VastaaPoista