Kissa lohduttajana ja hoitajana

Kun olin sairas, Nestor lohdutti minua tuomalla minulle rakkaimman esineensä, leluhiirensä.

Harvemmin tulee kerrottua siitä, että kissat hoivaavat ihmisiä. Erään ystäväni kissa asettui varovasti nukkumaan isäntänsä kipeän olkapään päälle, ja kissasta tullut lämpö lievitti kipua. Monet kertovat vastaavaa. Eräs tyttökissamme nuoli kasvojani, kun olin flunssassa.
 Lisäys: Lohduttajakissat kirjoissani

Olin pitänyt poikani kissaa Nestoria itsekeskeisenä nuorena kissana, mutta opin tuntemaan siitä uuden puolen, kun olin sairaana. Se tuli viereeni aivan lähelle nukkumaan. Nestor vaikutti hyvin huolestuneelta, puski minua ja nuoli käsiäni.

Tunteeko kissa toisen kissan ja myös ihmisen tuoksusta, milloin tämä on sairas vai miten se tietää? Tavallisesti niin ylhäisessä yksinäisyydessään keinutuolissa torkkuva Nestor oli koko ajan lähelläni, kunnes menin lääkärille.

Flunssa oli kehittynyt angiinaksi. Onneksi se hallitaan nykyään lääkkeillä. Nestorin mielestä ne eivät kuitenkaan riittäneet. Nestor lohdutti minua tuomalla minulle rakkaimmman esineensä, pienen leluhiiren. Se on suuri rakkaudenosoitus kissan taholta.

Liikuttavin muisto on kuitenkin se, kun pidin melkein 20-vuotiasta dementoitunutta ja sairasta Tiina-kissaamme sylissäni keinutuolissa ja itkin sitä, että se piti viedä eläinlääkärille nukutettavaksi, ja Tiina-parka kohottautui sylissäni nuolemaan minun kasvojani lohduttaakseen minua.

Tiina tuli mukanamme Kanadasta Suomeen.

Kissat ovat täällä

Kissat ovat kahdessa kissablogissani:  Kotikissat Vuodatuksessa ja Kotikissat Bloggerissa. Kuvassa on lapsuudenystäväni Pyry varhaisessa nuoruudessaan söpöliininä.

Kissablogeissani asuvat myös kanadalaiset kissamme Topi (Toby) ja Tina, poikani ja miniäni Nestor Burma, kirpputorituttavuus valloittava äkäpussi Tutu egyptiläinen (Vuodatus),  Tuulan ja Joonaksen Milk, Mustikka sekä joukko ulkomaalaisia kissoja, jotka on kuvattu lähinnä matkoilla. Kidnapatusta pikku Bonifaciuksesta on vain yksi pieni kuva, jonka AFS-äitini otti käydessään meillä Kanadassa. Valokuvia ovat antaneet kissablogeihinkin sukulaiset ja ystävät, varsinkin tyttäreni, poikani ja sisarenpoikani, jotka matkustavat paljon. Aloitin Vuodatuksen kissablogin sisareni kanssa.

Myös tässä blogissa on kissajuttuja ja -kuvia. Olen jakanut viime vuosina kuvat ja kirjoitukset useisiin blogeihin, jotta en joudu lopettamaan tätä blogia tilanahtauden vuoksi.
Kuvani Flickrissä: kissat ja koirat (paljon kuvia)

Kissa hoitajana ja lohduttajana

Harvemmin tulee kerrottua siitä, että kissat hoivaavat ihmisiä. Niiden ajatellaan olevan vain itsekeskeisiä passuuttajia. Kuitenkin erään ystävämme kissa asettui varovasti nukkumaan isäntänsä kipeän olkapään päälle, ja kissasta tullut lämpö lievitti kipua. Monet kertovat vastaavaa. Eräs tyttökissamme nuoli kasvojani, kun olin flunssassa. Liikuttavin muisto on kuitenkin se, kun pidin melkein 20-vuotiasta dementoitunutta ja sairasta Tiina-kissaamme sylissäni keinutuolissa ja itkin sitä, että se piti viedä eläinlääkärille nukutettavaksi, ja Tiina-parka kohottautui nuolemaan minun kasvojani lohduttaakseen minua.

Olen pitänyt poikani kissaa Nestoria aika itsekeskeisenä nuorena kissana, mutta nyt olen tullut tuntemaan siitä uuden puolen. Eilen se tuli ihan viereeni nukkumaan, kun hoidin flunssaani lepäämällä vuoteessa. Nestor vaikutti hyvin huolestuneelta, puski minua ja nuoli käsiäni. Tunteeko kissa toisen kissan ja myös ihmisen tuoksusta, milloin tämä on sairas vai miten se tietää? Tavallisesti niin ylhäisessä yksinäisyydessään keinutuolissa torkkuva Nestor oli koko ajan lähelläni, kunnes menin lääkärille.

Flunssa oli kehittynyt angiinaksi. Onneksi se hallitaan nykyään lääkkeillä. Nestorin mielestä ne eivät kuitenkaan riitä. Se lohduttaa minua tuomalla minulle rakkaimmman esineensä, pienen leluhiiren. Se on suuri rakkaudenosoitus kissan taholta.

Entä Orhan Pamukin Istanbul? Se ei ole tuottanut pettymystä. Pitkät Istanbulin kuvaukset ovat nähtävässti liikaa flunssaiselle lukijalle, ja olen edennyt vasta 300 sivua. Vaikka esimerkiksi kuvaukset Bosporilla sattuneista onnettomuuksista ovat jännittäviä, eniten minua kiehtoo Pamukin suvun tarina ja Orhan Pamukin kehitys kirjailijan uraa kohti.

Lisäys Lohduttajakissat (kirjoissani)