Näytetään tekstit, joissa on tunniste lihavuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lihavuus. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, maaliskuuta 12, 2011

10. kirjoitus. Lihavia miehiä ja naisia

Ovatko nykysuomalaiset todellakin lihavampia kuin entisajan suomalaisetNäin Suomessa vuonna 1896:

 "Miehet ovat kaikki harvinaisen lihavia ja lihavuus yleensä sitä lajia joka puistattaa katsojaa, tuo mieleen vesipöhön ja on enimmäkseen seurausta liiallisesta ryyppäämisestä,tuosta pahasta tavasta, johon monilla suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta. Suomessa on kymmenittäin niin lihavia miehiä ettei yksikään englantilainen ikinä kykenisi niihin mittoihin rasvoittumaan, yksikin sellainen valloittaa koko vossikan penkin, ja hänen ranteittensa ja nilkkojensa rasvapoimut vaikuttavat täysin uskomattomilta ensi kertaa nähtyinä; katsoja jää ihmettelemään miten mikään tuoli, mitkään kiesit saattavat kestää moista painoa. Suunnattoman lihavat miehet ovat varmasti epämiellyttävimpiä Suomen omituisuuksien joukossa."

Näin kirjoittaa Mrs. Alec Tweedie kirjassaan "Matkalla Suomessa 1896

Kirjoitin kymmenennen blogikirjoitukseni tästä edelleen ajankohtaisesta aiheesta  (lue lisää)

torstaina, syyskuuta 20, 2007

Lihavuus, lihavuus, lihavuus



Kuvassa on pulleakasvoinen Kaalimaan tenava, nukke joka on ollut hyvin suosittu. Lihavuuteen suhtautuminen riippuu myös kulttuurista. Esimerkiksi Alexander McCall Smithin naisten salapoliisitoimisto -kirjojen [suom. Naisten etsivätoimisto] valloittava päähenkilö Mma Ramotswe on "ruumiinrakenteeltaan perinteinen" botswanalainen nainen.

Kommentti keskusteluun lihavuudesta ja itsensä hyväksymisestä:

Voisi lisätä, että jos ei pysty rakastamaan itseään, on vaikeaa rakastaa muitakaan. Halaa itseäsikin tänään! Se on helppoa.

Jos laihtuminen olisi helppoa ja yksinkertaista, kaikki ihmiset onnistuisivat tulemaan hoikiksi. Mutta näin ei ole.

Psykologisten syiden lisäksi syynä voivat olla monet sairaudet tai yksinkertaisesti perinnöllisyys.

Rottakokeilla on tutkittu geenien vaikutusta lihomiseen. Karmein oli se koe, jossa kaksi rottaa liitettiin yhteen. Ne saivat yhtä paljon ruokaa. "Lihomisen geenin" omaava rotta lihoi, ja toinen laihtui kuoliaaksi!

Pakostakin tulee mieleen monta pariskuntaa, joissa toinen lihoo ja toinen pysyy hoikkana samalla ruokavaliolla. :)

Ruokavaliolla ja liikunnalla voi kuitenkin pitää lihavuutensa kohtuudessa ja pysyä terveenä.

Mma Ramotswe-dekkarit

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2005

Big Trousers

Tällä paikalla oli kuva, jossa tavaratalon omistaja Schwab näyttää valokuvaajalle "maailman suurimpia housuja".
Valokuva: Matti Amnell

lauantaina, kesäkuuta 11, 2005

Lihavia miehiä ja naisia

"Miehet ovat kaikki harvinaisen lihavia ja lihavuus yleensä sitä lajia joka puistattaa katsojaa, tuo mieleen vesipöhön ja on enimmäkseen seurausta liiallisesta ryyppäämisestä,tuosta pahasta tavasta, johon monilla suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta. Suomessa on kymmenittäin niin lihavia miehiä ettei yksikään englantilainen ikinä kykenisi niihin mittoihin rasvoittumaan, yksikin sellainen valloittaa koko vossikan penkin, ja hänen ranteittensa ja nilkkojensa rasvapoimut vaikuttavat täysin uskomattomilta ensi kertaa nähtyinä; katsoja jää ihmettelemään miten mikään tuoli, mitkään kiesit saattavat kestää moista painoa. Suunnattoman lihavat miehet ovat varmasti epämiellyttävimpiä Suomen omituisuuksien joukossa."

Näin kirjoittaa Mrs. Alec Tweedie kirjassaan "Matkalla Suomessa 1896".

-C- kirjoittaa blogissaan laihdutuslääkkeistä. Suurin osa meistä laihduttaa koko ajan. Mikä meitä oikein lihottaa?

Beale Street, Memphis, Tennessee. Siellä alkoi blues. Siellä on myös vuonna 1876 perustettu A. Schwabin tavaratalo, jossa näin maailman suurimmat miestenhousut. Mutta nekään eivät olleet tarpeeksi suuret eräälle asiakkaalle, kertoi tavaratalon omistaja herra Schwab. Amerikkalaisia moititaan erityisen lihaviksi. Montignac moittii amerikkalaisen ruokavalion leviämistä syyksi lihavuuteen. Mutta onko se totta?

Vanhoista maalauksista ja kirjoista ilmenee, että lihavia on ollut aina. Suomessakin oltiin lihavia kauan ennen hampurilaispaikkojen tuloa Suomeen, kuten Ethel Brilliana Tweedyn kirjasta käy ilmi. Kuitenkin tuntuu siltä, että lihavia ihmisiä on nykyään vielä enemmän kuin ennen.

Monia ihmisiä lihottaa stressi. Olisiko mahdollista, että kaikki maailman huolet lihottavat meitä? Koskaan ennen eivät ole koko maailman onnettomuudet, sodat ja muut tragediat tulleet yhtä nopeasti kaikkien tietoisuuteen. Syömmekö me kaikki suruumme?