Huurretta katolla, kahdet villasukat jalassa

IMG_9674, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ulkoilu jää ikkunasta vilkaisuun: talvi taitaa tulla. Peilistä näkyy vielä surkea naama, mustat silmänaluset, mutta villasukat ovat kauniit. Sairaana on hauskaa lukea toisten kirjoituksia netistä, mutta itse ei pitäisi kirjoittaa mitään.

 

Sairastamiseen sopiva päivä

 Nukahdin olohuoneen divaanille heti kirjoitettuani edellisen jutun ja otettuani kuumetta alentavaa lääkettä.

 Olen nukkunut viisi tuntia lisää. Huomaan, että tämä on sairastamiseen sopiva päivä. Sataa. Puut ovat paljaat ja mustat. Siinä on oma kauneutensa, mutta tämä ei ole ihanteellinen ulkoilusää.

Kirjapaketti ei ole tullut vieläkään Saksasta.  Näen sähköpostista, että kirjat ovat tulossa, ovat lähteneet tiistana iltapäivässä Saksasta. Topatut kuoret ovat valmiiksi kirjoitetut, jotta voin lähettää joitakin kappaleita.

Aloitin jo kesällä uuden kirjan kirjoittamisen ja muokkasin paria lukua eilen ja toissapäivänä. Ehkä pitää levätä välillä. Huomasin muuutama päivä sitten Hesarista, että monet aikuiset sairastavat useita flunssia vuodessa.

Kuumetta. Uusi sana

IMG_9399, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minulla on harvoin kuumetta. Flunssanikin ovat yleensä kuumeettomia ja muutenkin lieviä. Kyllä ne kuitenkin väsyttävät.

Nyt ei tee mieli tehdä mitään. Ehkä luen kaikessa rauhassa lopppuun John le Carren vakoiluromaanin 'Russia House', joka oli minulla junaluettavana ja on vieläkin kesken. Yleensä luen hyvin nopeasti. Le Carre on taitavat keksimään vertauksia. Hänellä on laaja ja kiinnostava sanavarasto.




Maalaistyyliä Torontossa. Hyvä idea Suomeenkin.

Opin tästä kirjasta uuden sanan: 1900-luvun alun varakkaat bostonilaiset rakensivat kesähuviloita (vrt Kennedyt)  ja sanoivat, että he olivat 'rusticators'. Nyt sitten ihmettelen aamuviideltä, että onko suomalaisten kesämökki-innostus jälkimaininkia tuosta amerikkalaisen yläluokan "mökkeilystä".


 

Oksahuonekalut kuuluivat viktoriaanisen maalaistyyliin ja ovat olleet muotia myöhemminkin. Olen kuvannut tuon oksasohvan Torontossa. Suomessakin oli tällaisia huonekaluja Viktorian aikaan.

Noroviruksen kourissa

IMG_2572 Hotel Esplanade Zagreb, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kulunut viikko on ollut aika rankkaa, kun koko perhe on ollut noroviruksen kourissa, myös Suomessa työmatkalla oleva tytär.

Tämä on ollut harvinaisen tautista aikaa, sillä joulun aikaan sairastelimme pahaa flunssaa, josta olimme juuri toipuneet, kun tämä uusin iski. Joulukuusi on vieläkin paikoillaan. Ehkä ensi viikolla jaksamme laittaa koristeet siististi laatikoihin. Onneksi tekokuusi ei pudota neulasiaan.

Kuume ja väsymys ja viruksen muut vaivat tekevät olon aika heikoksi. Ruokakaan ei maistu. Ravintona on lähinnä vesi ja muuutama ruokalusikallinen kaurapuuroa. Mutta sellaisella ruokavaliollahan entisajan suuri lausujatar Ella Eronen kukoisti teatraalisen hoikkana.

Ainoa lohdutus on ollut tutustuminen ihan uuteen aikakauteen ja sen aika sairaisiin ilmiöihin. Saa nähdä, mihin se johtaa.

Taas yskän rohinaa

Lohikäärme, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Taas lohikäärmeyskää. Sitä on kestänyt vasta viikon, ja luin että vasta yli neljä viikkoa kestänyt yskä on pitkittynyttä!

Kuvassa lähikäärme Olomoucin keskiaikaisen kaupungintalon katonharjassa. Toukokuun Tsekin matkan kuvasatoa.

Koska tämä blogi on samalla allakka ja muistikirja, huomaan, että viime joulukuussa minulla on ollut lohikäärmeenvuoden alkajaisyskä.

Jää taas kirjamessut käymättä

Flunssat ovat minulla aina hyvin lieviä, mutta ne kehittyvät silloin tällöin aivan huomaamatta keuhkoputkentulehdukseksi. Olo on aamulla synkkä, iho kuin hiekkapaperia, ei tekisi mieli nousta ylös. Ääni rahisee, keuhkoputket vinkuvat niin kuin Shakespearen ihmisen ikävaiheet-runon loppuosan ihmisellä ('All the world's a stage' in' As you like it') kuudennessa ikävaiheessa..
Silloin pitää mennä lääkärille. Tulee viikon antibioottikuuri, tuttu merkki, joka auttaa. Olo on parasta sohvan divaanipuolella lojuessa. Kirjoittaminen tai tekstin korjaaminen ei suju, mutta aina voi selata sisustuslehtiä ja kirjojakin ja laittaa tarralapun kohtaan, johon voi palata, kun on virkeämpi olo. Lahjakirjoja oikeaan aikaan.

On vielä jotakin, mikä auttaa - jokin oikein viihteellinen historiallinen draama. Huomasimme, että Catherine Cooksonia arvostetaan Englannissa. Uusia TV-sarjoja syntyy, interiöörit ovat huolella valitut olipa kyseessä koillis-englantilainen slummi -ulkoilmamuseo tai jokin hienoista kartanoista. Ja ne maisemat ja vaatteet sekä hyvät näytttelijät. Cookson ei vaikuta hassummalta, on vähän niin kuin Dickens, sosiaalista realismia, johon on lisätty romantiikkaa ja onnellinen loppu. He tiesivät sen, slummeista nousseet Catherine ja Charles, että onnellinen loppu on mahdollinen.
Shakespeare: Loppiaisaatto eli miten haluatte. (Gutenberg) suom Paavo Cajander.