The Blue House 1929

The Blue House 1929, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sininen talo ja pastellinsininen taivas, joka korostaa talon värejä. Pidän tuosta talosta. Sen väri vaihtelee valoisuuden ja taivaan värien mukaan. Siinä on suuri sisäpha kuten yleensä Töölön vanhoissa kerrostaloissa.

Kirkastuvaa

Vaikuttaa melkein keväältä.

Koti, uskonto ja isänmaa vai kapakka, viina ja ostoskeskus?

Ostoskeskukset ovat monesti kauniita, ja niissä itsessään ei ole mitään vikaa, meidän asenteemme ja arvomme ratkaisevat.

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Eurooppa vapautui. Siinä mylläkässä oli Suomikin mukana, olihan se ollut hyvin suuressa määrin henkisesti alistettuna Neuvostoliitolle. Suomalaisille julistettiin suomettumisen aikoina, että pahinta olivat koti, uskonto ja isänmaa. Viesti on mennyt perille. Mutta mitä tuli tilalle? Ystäviä ei tavata enää kodeissa, ongelmiin ei etsitä ratkaisua uskonnosta, vaan oluttuopin pohjalta, isänmaan tilalle on tullut ostoskeskus, sinne viedään lapsetkin saamaan virikkeitä.

Ne jotka ovat kaikkein eniten pilkanneet koti-uskonto-isänmaa -yhdistelmää, arvostelevat yleensä myös "kapitalismia". Eivätkö he tule ajatelleeksi, että juuri hylkäämällä kodin, uskonnon ja isänmaan heistä on tullut Kuluttajia? Niin täydellisiä kuluttajia, että sitä ei olisi voitu kuvitellakaan.

He asuvat yksin pienissä asunnoissaan, eivät perusta perhettä ja hanki lapsia, työn jälkeen mennään kapakkaan, ystävät tavataan ulkona - mikä ei tarkoita raitista ulkoilmaa - kaikki ostetaan. Sitten kun ei enää jaksa olla mukana, tulisi poistua hienotunteisesti häiritsemästä suurta kulutusjuhlaa, joka elämästä on tehty. Jos omaisuutta on kertynyt, sen saa tietenkin valtio, sillä sukulaisiin ei ole paljon yhteyttä.

Oman isänmaan rakastaminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi myös muiden isänmaata. Päinvastoin, silloin voi ymmärtää paremmin maahanmuuttajia ja heidän kaipuutaan kotiseudulle, sitä miten tärkeää heidän on saada käyttää omaa kieltään, opettaa sitä ja omaa uskontoaan lapsilleen.

Maahanmuuttajilla on yleensä isommat perheet kuin suomalaisilla. Heille yhteisöllisyys on tärkeää. He voivat opettaa paljon meille muille Suomessa asuville.

Kaksi taloa

Kihlmanin talo marraskuisessa lumipyryssä muutama vuosi sitten

Lempitaloni entisessä kaupunginosassani oli Kihlmanin talo. Otin siitä paljon valokuvia. Se edustaa minulle 1900-luvun alun Helsinkiä, vaikka tyyliltään se on enemmänkin 1800-lukua ja kuin keskiaikainen talo monella tavalla.



Yksityiskohtia Kihlmanin talossa



Tämä sininen talo edustaa pohjoista uusklassismia, kaunista vaihetta jugendin ja modernismin välissä. Talo on rakennettu vuonna 1929. En tiedä siitä vielä mitään muuta. Se sijaitsee melkein Runeberginkadun ja Mannerheimin risteyksessä.

Klikkaa kuvia ja katso muita kuvia samoista rakennuksista.