Isänmaallisuus ja kansallispuvut

"Jos isänmaallisuus ei  julkisena määritelmänä kuuluu kaikille, se tukee kahtiajakoa ja kahtia jakautunut kansa on aina heikko, kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa. Hän pohtii itsenäisyyspäivän esseessään myös nationalismia ja suomettumisen aiheuttamaa hiljaisuutta - sekä kansallispuvun painoa." Sofi Oksanen: Isänmaallisuudesta, Helsingin Sanomat Kulttuuri 6.12. 2018.   

Olen kuvannut kansallispukuiset nuket kirpputorilla. Minulla oli Yhdysvalloissa AFS-vaihto-oppilaana ollessani mukana tällainen Munsalan kansallispuku. Käytin sitä, kun pidin puheita, joissa kerroin Suomesta. Montanassa oli paljon suomalaisia siirtolaisia, ja jätin kansallispukuni Amerikkaan, sillä paikalliset suomalaiset käyttivät kansallispukuja kuoroasuina. Sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa siirtolaiset käyttävät kotimaansa kansallispukua, vaikka heidän esivanhempansa olisivat muuttaneet Amerikkaan monta sukupolvea sitten. Sama käytäntö olisi mielestäni hauskaa Suomessakin.

Kansallispuvun jättäminen Amerikkaan  harmitti myöhemmin, kun tyttäreni olisi voinut käyttää samaa pukua. Kansallispukuja ostettaisiin enemmän, jos ne eivät olisi niin kalliita. Esimerkiksi mieheni sisar teki itselleen kansallispuvun kansalaisopiston kursseilla. Hän teki Ylä-Savon puvun, vaikka asui naimisiin mentyään Lounais-Suomessa. 

Kansallispuvut ovat kauniita, mutta myös konkreettisesti raskaita, ja ne päällä tulee kuuma lämpimissä sisätiloissa. Ne soveltuvatkin parhaiten ulkoilmajuhliin. Kansallispukuja näkee monissa maissa arkiasuinakin sekä naisilla että miehillä.

P.S. Valitan sitä, että blogeihini ei voi kommentoida, en edes minä itse. Bloggerissa on jokin vika, jota ei ole korjatttu. Se johtunee tosiasiassa Googlesta.

Oman maan mansikat ja ulkomaan mansikat

Photo: Anna Amnell
Kommentti blogiin jossa keskustellaan mansikoista:

Vain talvisin on tullut eteeni ulkomailta tuotuja "puumaisia" mansikoita tai karhunvatukoita. Olen laittanut sellaiset marjat jugurtin tai rahkan sekaan ja käyttänyt ripauksen jotain makeutusainetta.

Meillä kaikilla ei ole mansikkamaata, josta noutaa tuoreita mansikoita. Siksipä minäkin kivikaupungin asukas olen kiitollinen siitä, että Suomeen tuodaan marjoja myös ulkomailta. Käytämme kaupasta ostettuja marjoja tuoreina tai pakasteina kautta vuoden miltei joka päivä.


 

On aina juhlaa, kun saadaan kotimaisia marjoja ja hedelmiä.

2. kommentti

Tuskin Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa on kunnon mansikoita. Vaikutttaa siltä, että on olemassa "mansikkaisänmaallisuutta". Kukin maa pitää omia mansikoitaan parhaimpina, esim Englanti BBC:n mukaan. Pakasteina ostamme mekin nykyään yleensä vain suomalaisia marjoja.

Jotkut sanovat, että portugalilaiset mansikat ovat hyviä suomalaisenkin mielestä. Sosialismin maku? Suomessahan kaikki on politiikkaa. Ehkä mansikanmaistaja voisi selvittää erot mansikoiden välillä. En tarkoita vain sitä, että pitkä kuljetusmatka heikentää makua tai, että pohjoismaiden pitkät kesäpäivät tekevät parantavat makua. Tietenkin villit mansikat eli ahomansikat ovat ihan oma luokkansa.

Mutta mitä hyöytyä on maailman parhaista mansikoista, jos niitä ei voida ostaa niiden kalleuden vuoksi?

Mansikatkin ovat vain ruokaa. Niistä voi tehdä jälkiruokaa. Krakowassa sain liharuokaa, jonka kanssa mansikat sopivat erinomaisesti. Mansikatkin ovat vain ruokaa.

Lisäys: Ranskalaisille mansikatkin ovat taidetta. Ilmaston vuoksi ei voi tuottaa yhtä paljon ja yhtä edullisia mansikoita kuin vaikkapa Espanja. Mutta mansikoiden laatu on taattua, ja niitä kohdellaan hellävaraisemmin kuin Suomessa!!

korjaus Kirstin blogissa olevaan kommnttiini:

Pohjoismaiden pitkät kesäpäivät tekevät eroa muihin, sillä ne parantavat makua! Alitajunta tuli mukaan. Mitä vaikuttaa ilmaston lämpeneminen Suomessa marjohin`?

ILmaston lämpeneminen parantaa joiden marjojen kasvua ja heikentää toisten mahdollisuuksia.

Koti, uskonto ja isänmaa vai kapakka, viina ja ostoskeskus?

Ostoskeskukset ovat monesti kauniita, ja niissä itsessään ei ole mitään vikaa, meidän asenteemme ja arvomme ratkaisevat.

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Eurooppa vapautui. Siinä mylläkässä oli Suomikin mukana, olihan se ollut hyvin suuressa määrin henkisesti alistettuna Neuvostoliitolle. Suomalaisille julistettiin suomettumisen aikoina, että pahinta olivat koti, uskonto ja isänmaa. Viesti on mennyt perille. Mutta mitä tuli tilalle? Ystäviä ei tavata enää kodeissa, ongelmiin ei etsitä ratkaisua uskonnosta, vaan oluttuopin pohjalta, isänmaan tilalle on tullut ostoskeskus, sinne viedään lapsetkin saamaan virikkeitä.

Ne jotka ovat kaikkein eniten pilkanneet koti-uskonto-isänmaa -yhdistelmää, arvostelevat yleensä myös "kapitalismia". Eivätkö he tule ajatelleeksi, että juuri hylkäämällä kodin, uskonnon ja isänmaan heistä on tullut Kuluttajia? Niin täydellisiä kuluttajia, että sitä ei olisi voitu kuvitellakaan.

He asuvat yksin pienissä asunnoissaan, eivät perusta perhettä ja hanki lapsia, työn jälkeen mennään kapakkaan, ystävät tavataan ulkona - mikä ei tarkoita raitista ulkoilmaa - kaikki ostetaan. Sitten kun ei enää jaksa olla mukana, tulisi poistua hienotunteisesti häiritsemästä suurta kulutusjuhlaa, joka elämästä on tehty. Jos omaisuutta on kertynyt, sen saa tietenkin valtio, sillä sukulaisiin ei ole paljon yhteyttä.

Oman isänmaan rakastaminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi myös muiden isänmaata. Päinvastoin, silloin voi ymmärtää paremmin maahanmuuttajia ja heidän kaipuutaan kotiseudulle, sitä miten tärkeää heidän on saada käyttää omaa kieltään, opettaa sitä ja omaa uskontoaan lapsilleen.

Maahanmuuttajilla on yleensä isommat perheet kuin suomalaisilla. Heille yhteisöllisyys on tärkeää. He voivat opettaa paljon meille muille Suomessa asuville.

Monikulttuurisuus lisää isänmaallisuutta

Aitta, Savonkatu 2, Iisalmi, Finland, originally uploaded by amnellanna.

Kuva: Anna Amnell. Savolainen aitta.

Huomasin Kanadassa asuessani merkillisen asian. Kanadan perustuslaissa on säädetty monikulttuurisuus. Missään en ole tavannut yhtä isänmaallisia suomalaisia tai muita kansallisuuksia kuin Kanadassa. Eri ryhmien kansallisia juhlapäiviä vietettiin, kansallispuvut ja perinneruuat olivat suosittuja. Samoin mantereen alkuperäisimmät asukkaat, intiaanit ja inuitit, olivat ylpeitä omasta kulttuuristaan.

Kaikki olivat kuitenkin myös samalla kanadalaisia. He olivat kiinnostuneita muittenkin kulttuurista. Mutta oma alkuperäinen kulttuuri koetttiin tärkeäksi. Eräs kanadansuomalainen opiskelija sanoikin olevansa kiitollinen vanhemmilleen, jotka olivat opettaneet hänelle suomalaisen kulttuurin ja kielen.

Monikulttuurisuus käsitetään usein jonkinlaiseksi pluralistiseksi puuroksi, jossa kenelläkään ei ole mitään omaa identiteettiä. Mutta tosiassa aito monikulttuurisuus lisää kunkin identiteettiä, isänmaallisuutta ja "heimotunnetta". Sellaista maata rakastaa, jossa saa olla oma itsensä. Kunkin oma alkuperäinen kulttuuri on rauhallista, ollaan kiinnostuneita muistakin.

Olen savolainen, mutta se ei ole uhka suomalaisuudelle. Samalla tavalla muiden suomalaisten juuret, olivatpa ne Suomessa tai muualla maailmassa eivät ole uhka suomalaisuudelle eikä monikulttuuriselle kansojen yhteistyölle.

Vain poliittinen, kulttuurinen tai uskonnollinen "imperialismi", pluralismi tai nurkkakuntaisuus estää toiset olemasta oma itsensä. "Arvaa oma tilasi, anna arvo muillekin".

Monikulttuurisuus käsitetään Suomessa monesti sellaiseksi, että suomalaisten täytyisi luopua omasta uskonnostaan, lipustaan ja muusta kulttuuristaan ja muuttua joksikin epämääräiseksi "hajuttomaksi, mauttomaksi ja värittömäksi" monikulttuuriseksi ihmiseksi.

Jos suomalaiset eivät saa olla suomalaisia, eikä Suomi Suomi, suomalaiset kokevat itsensä uhatuiksi ja muuttuvat vihamielisiksi muita kulttuureja kohtaan.

Kuvia:Iisalmi eri vuodenaikoina