Kolmen koneen loukku

Näin välipäivinä täytyy tehdä töitäkin. Olin kerännyt vähitellen aineistoa netistä ja ryhdyin tulostamaan sitä, sillä luen mieluiten paperilta varsinkin silloin, kun luettavaa on paljon. Samalla voi alleviivata värikynillä tai tussilla ja loppujen lopuksi voi leikata tarpeelliset kohdat suikaleiksi, jotka mahtuvatkin pienempään tilaan. Mutta millä tulostaa? Olen nimittäin kolmen tulostimen loukussa, ja niillä kaikilla on omat hyvät puolensa.

On ikivanha kone, joka tulostaa, kopioi ja skannaa. Se kuluttaa vähiten mustetta ja käytän sitä melkein aina kopioimiseen. Nopea se ei ole. Yritin nytkin tulostaa sillä. Alku sujui hyvin, mutta sitten kone juuttui täysin.

Uudempi kone skannaa aivan erinomaisesti, mutta kuluttaa mahdottoman paljon mustetta, jos sitä käyttää tulostamisen tai kopioimiseen. Sitä käytän yleensä vain skannaamiseen tai saadakseni siistejä kopioita.

Kun tarvitsimme jokin aika sitten hyvän ja nopean tulostimen, ostimme kalliin lasertulostimen. Sen käyttäminen on kuin leikkiä. Se pelasti nytkin tilanteen.

Mutta vanha kopiokone on tuossa vierellä. Sillä kopioin kuvia ja tekstiä - ainakin siihen asti, kun ostamani mustekasetit ovat tulleet tyhjiksi.

Joku viisas ajattelee varmaankin, että meidän olisi pitänyt ostaa hyvä laite, joka tekee kaiken kunnolla ja edullisesti, mutta siihen meillä ei ollut varaa.

Lämmin ilmasto

Turistina New Orleansissa. Viimeinen matkamme Yhdysvalloissa oli pitkä automatka ensin Hannibaliin, Mark Twainin kotiseudulle,ja siitä Missisipin kulkua seuraten alas Lousianaan.

Kuten tavallisesti poikani ja minä otimme hyvin paljon valokuvia. Osa niistä ilmestyi joissakin aikakauslehdissä, monet Torontossa ilmestyvässä siirtolaislehdessä ja osa päätyi paksuihin matka-albumeihimme. Osaa kuvista ei tullut katsottua ollenkaan, sillä ne olivat dioina. Vaikka kuvien kehityttäminen dioista ja diojen ja kuvien kehittäminen negatiiveista oli halpaa Kanadassa, suuuri osa jäi kirjekuoriin seisomaan.

Kun poikamme on hankkinut uuden hienon skannerin, vanhat valokuvat heräävät eloon. Lousianan kuvia katsellessa mieleen tulee taas sama ajatus kuin muulloinkin syksyn ja talven aikana Suomessa: Miksi ihmeessä esivanhempamme päätyivät tänne kylmään Pohjolaan?

Kuvia Louisinasta Suurimman osan lienee ottanut poikamme, osan minäkin. Emme enää muista. Mutta me kaksi otimme aina valokuvat matkoilla.