Aika menettää valtansa, kun katselee vanhoja valokuvia. Minusta tuntuu siltä, että oli eilen New Orleansissa, vaikka siitä on kulunut jo 27 vuotta.
Katso kuvia Louisianasta
Suurin osa on poikani ottamia, saatta siellä olla minunkin ottamia. Yleensä parhaat kuvat ovat hänen ottamiaan.
My very old blog. Vuodesta 2005-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste New Orleans. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste New Orleans. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, kesäkuuta 17, 2013
keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008
Lämmin ilmasto
Turistina New Orleansissa. Viimeinen matkamme Yhdysvalloissa oli pitkä automatka ensin Hannibaliin, Mark Twainin kotiseudulle,ja siitä Missisipin kulkua seuraten alas Lousianaan.
Kuten tavallisesti poikani ja minä otimme hyvin paljon valokuvia. Osa niistä ilmestyi joissakin aikakauslehdissä, monet Torontossa ilmestyvässä siirtolaislehdessä ja osa päätyi paksuihin matka-albumeihimme. Osaa kuvista ei tullut katsottua ollenkaan, sillä ne olivat dioina. Vaikka kuvien kehityttäminen dioista ja diojen ja kuvien kehittäminen negatiiveista oli halpaa Kanadassa, suuuri osa jäi kirjekuoriin seisomaan.
Kun poikamme on hankkinut uuden hienon skannerin, vanhat valokuvat heräävät eloon. Lousianan kuvia katsellessa mieleen tulee taas sama ajatus kuin muulloinkin syksyn ja talven aikana Suomessa: Miksi ihmeessä esivanhempamme päätyivät tänne kylmään Pohjolaan?
Kuvia Louisinasta Suurimman osan lienee ottanut poikamme, osan minäkin. Emme enää muista. Mutta me kaksi otimme aina valokuvat matkoilla.
Kuten tavallisesti poikani ja minä otimme hyvin paljon valokuvia. Osa niistä ilmestyi joissakin aikakauslehdissä, monet Torontossa ilmestyvässä siirtolaislehdessä ja osa päätyi paksuihin matka-albumeihimme. Osaa kuvista ei tullut katsottua ollenkaan, sillä ne olivat dioina. Vaikka kuvien kehityttäminen dioista ja diojen ja kuvien kehittäminen negatiiveista oli halpaa Kanadassa, suuuri osa jäi kirjekuoriin seisomaan.
Kun poikamme on hankkinut uuden hienon skannerin, vanhat valokuvat heräävät eloon. Lousianan kuvia katsellessa mieleen tulee taas sama ajatus kuin muulloinkin syksyn ja talven aikana Suomessa: Miksi ihmeessä esivanhempamme päätyivät tänne kylmään Pohjolaan?
Kuvia Louisinasta Suurimman osan lienee ottanut poikamme, osan minäkin. Emme enää muista. Mutta me kaksi otimme aina valokuvat matkoilla.
maanantaina, syyskuuta 05, 2005
Katrina Aftermath Blog (via Rathje)
Katrina Aftermath Blog (via Rathje)
Anna Rice: "Do you know what it means to lose New Orleans?"
Anna Rice: "Do you know what it means to lose New Orleans?"
Joanne Woodward
Joanne Woodward on kotoisin Amerikan Etelävalloista Georgiasta. Hän kertoi eräässä lehdistötilaisuudessa Torontossa, että hänen kotonaan saatettiin istua tuntikausia verannalla keinutuolissa juttelemassa.
Etelän taloissa voikin nähdä talon pituisella verannalla rivin keinutuoleja keskustelijoita odottamassa. New Orleans on suurkaupunki, mutta tuntui siltä, että ainakaan vanhassa keskustassa kenelläkään ei ollut kiire.
Tämä tuli mieleen kun näin televisiossa vanhoja neworleansilaisia, jotka eivät vieläkään haluaisi lähteä pois kotipaikkakunnaltaan. Heille on ollut tärkeää elämänilo, joie de vivre. He ovat nähneet ennenkin pyörremyrskyjä ja tulvia, mutta koskaan ennen ei ole heidän koko elämäntapansa ollut vaarassa tuhoutua.
Etelän taloissa voikin nähdä talon pituisella verannalla rivin keinutuoleja keskustelijoita odottamassa. New Orleans on suurkaupunki, mutta tuntui siltä, että ainakaan vanhassa keskustassa kenelläkään ei ollut kiire.
Tämä tuli mieleen kun näin televisiossa vanhoja neworleansilaisia, jotka eivät vieläkään haluaisi lähteä pois kotipaikkakunnaltaan. Heille on ollut tärkeää elämänilo, joie de vivre. He ovat nähneet ennenkin pyörremyrskyjä ja tulvia, mutta koskaan ennen ei ole heidän koko elämäntapansa ollut vaarassa tuhoutua.
lauantaina, syyskuuta 03, 2005
Voiko New Orleansin pelastaa?
Vesi on alkanut laskeutua New Orleansista Pontchartrain-järveen. Eläinsuojeluyhdistys SPCA noutaa lemmikkieläimiä hyljätyistä taloista. Sadat tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotiinsa ja joutuvat evakoiksi.
Hillary Clinton on kovana öljy-yhtiöille.On alettu keskustella siitä, kannattaako jälleenrakentaa kaupunkia niin vaaralliselle paikalle, ja myönnetään, että on kysymys tunneasioista.
Bush on sanonut, että New Orleans syntyy vielä entistä ehompana. Mutta olisiko se enää New Orleans? Kaupungin viehätys on ollut siinä, että se on vanha, kulunut, kulttuuriltaan aivan omaa luokkaansa. Suurin osa Amerikan suurkaupungeista muistuttaa niin paljon toisiaan, että pitkillä automatkoilla ei näe niissä paljonkaan eroa.
Telttailumatkat eri puolille Amerikkaa olivat meille pitkän ja usein kovin ankean siirtolaisuuden ajan valopilkkuja. Muutamat seudut ovat jääneet unohtumattomina mieleen. New Orleans on yksi niistä. Sen luonto, talot ja ihmiset.
Amerikka ei ole vain Bush ja viime vuosien politiikka. Amerikka on kokonainen maailma. Sillä on hätkähdyttävän kaunis ja vaihteleva luonto. Sillä on oma erikoislaatuinen kulttuurinsa, jonka ovat synnyttäneet eri puolilta maailmaa sinne muuttaneet siirtolaiset. Rakastan Amerikan luontoa ja sen ihmisiä.
Hillary Clinton on kovana öljy-yhtiöille.On alettu keskustella siitä, kannattaako jälleenrakentaa kaupunkia niin vaaralliselle paikalle, ja myönnetään, että on kysymys tunneasioista.
Bush on sanonut, että New Orleans syntyy vielä entistä ehompana. Mutta olisiko se enää New Orleans? Kaupungin viehätys on ollut siinä, että se on vanha, kulunut, kulttuuriltaan aivan omaa luokkaansa. Suurin osa Amerikan suurkaupungeista muistuttaa niin paljon toisiaan, että pitkillä automatkoilla ei näe niissä paljonkaan eroa.
Telttailumatkat eri puolille Amerikkaa olivat meille pitkän ja usein kovin ankean siirtolaisuuden ajan valopilkkuja. Muutamat seudut ovat jääneet unohtumattomina mieleen. New Orleans on yksi niistä. Sen luonto, talot ja ihmiset.
Amerikka ei ole vain Bush ja viime vuosien politiikka. Amerikka on kokonainen maailma. Sillä on hätkähdyttävän kaunis ja vaihteleva luonto. Sillä on oma erikoislaatuinen kulttuurinsa, jonka ovat synnyttäneet eri puolilta maailmaa sinne muuttaneet siirtolaiset. Rakastan Amerikan luontoa ja sen ihmisiä.
Liikaa kauhun kuvia
Suuret katastrofit alkavat olla nykyään niin toistuvia, että niitä ei jaksa enää seurata muuten kuin vähän kauempaa. Kauhun kuvia tulvii kaikkialta. Auttaa me voimme kuitenkin kaikki omalta pieneltä osaltamme.
Yllä oleva enkelireliefi on koristanut joskus jonkun torontolaisen rakennuksen julkisivua. Olen kuvannut sen The Guild -puistossa, johon on koottu arkkitehtonisesti ja taiteellisesti tärkeitä osia puretuista tai tuhoutuneista rakennuksista.
Yllä oleva enkelireliefi on koristanut joskus jonkun torontolaisen rakennuksen julkisivua. Olen kuvannut sen The Guild -puistossa, johon on koottu arkkitehtonisesti ja taiteellisesti tärkeitä osia puretuista tai tuhoutuneista rakennuksista.
perjantaina, syyskuuta 02, 2005
Ei armoa Amerikalle?
Le Monden kirjeenvaihtaja Corinne Lesnes ihmetteli blogissaan Big picture kirjoituksessa Nous sommes tous sitä, että Katrinan uhreille ei heru sympatiaa eikä apua Euroopasta. 70 lukijaa kommentoi.
New Orleansin auttamisesta kirjoittaa myös Charles T. Downey artikkelissaan Recovering from Katrina. Siinä on myös englanninkielinen käännös Lesnes'n kirjoituksesta. Nyt on empatian ja avun aika. Myöhemmin voi esittää kritiikkiä. "We will ask tough questions afterwards", Downey kirjoittaa.
Mutta kuten David Brooks kirjoittaa New York Timesissa suuriin katastrofeihin kuuluvat myös suuret huhut ja syyttelyt.
Amerikka on auttanut Eurooppaa. Se on auttanut Suomeakin. Olisi toivottavaa ja inhimillistäkin, että osoitettaisiin edes hiukan empatiaa Amerikalle.
New Orleansin auttamisesta kirjoittaa myös Charles T. Downey artikkelissaan Recovering from Katrina. Siinä on myös englanninkielinen käännös Lesnes'n kirjoituksesta. Nyt on empatian ja avun aika. Myöhemmin voi esittää kritiikkiä. "We will ask tough questions afterwards", Downey kirjoittaa.
Mutta kuten David Brooks kirjoittaa New York Timesissa suuriin katastrofeihin kuuluvat myös suuret huhut ja syyttelyt.
Amerikka on auttanut Eurooppaa. Se on auttanut Suomeakin. Olisi toivottavaa ja inhimillistäkin, että osoitettaisiin edes hiukan empatiaa Amerikalle.
Elämä voittaa
Elämä voittaa
Luin äsken uusia blogeja. Suomenruotsalaisen kirjoittajan puutarhasta löytyi kukkia, jotka ilahduttivat.
Rauno Räsäsen blogin SYKSY-lastussa on useita kauniita kuvia, joissa nähdään vesi rauhoittavana ja ystävällisenä elementtinä.
Tänään on kulunut kolme kuukautta siitä, kun aloitin blogiin kirjoittamisen. Kiitos lukijoille! Poikani ottamassa kuvassa olevat kukat ovat New Orleansista ennen vuotta 2005. Muistuttakoot ne siitä, että kukat nousevat uudelleen sielläkin, missä on ollut kauhua ja hävitystä. Meidän on nykyään välillä vaikeaa uskoa sitä, kun tiedotusvälineet tulvivat kuvia onnettomuuksista ja väkivallasta eri puolilta maailmaa.
Luin äsken uusia blogeja. Suomenruotsalaisen kirjoittajan puutarhasta löytyi kukkia, jotka ilahduttivat.
Rauno Räsäsen blogin SYKSY-lastussa on useita kauniita kuvia, joissa nähdään vesi rauhoittavana ja ystävällisenä elementtinä.
Tänään on kulunut kolme kuukautta siitä, kun aloitin blogiin kirjoittamisen. Kiitos lukijoille! Poikani ottamassa kuvassa olevat kukat ovat New Orleansista ennen vuotta 2005. Muistuttakoot ne siitä, että kukat nousevat uudelleen sielläkin, missä on ollut kauhua ja hävitystä. Meidän on nykyään välillä vaikeaa uskoa sitä, kun tiedotusvälineet tulvivat kuvia onnettomuuksista ja väkivallasta eri puolilta maailmaa.
torstaina, syyskuuta 01, 2005
Suosittu lomailukohde Biloxi
Tähän asti lempeästä ilmastostaan tunnettu Biloxi on ollut suosittu lomailukohde. Se on Missisipin vanhin kaupunki, perustettu jo vuonna 1699 ja siirretty lahden toiselta puolen nykyiselle paikalleen vuonna 1719. Se oli ranskalaisen Louisianan territorion pääkaupunki. Se on myös pyhiinvaelluskeskus.
keskiviikkona, elokuuta 31, 2005
Kestävätkö Mississipin suojavallit? Kaikki Biloxi- ja New Orleans-valokuvat: Matti Amnell
Kestävätkö Mississipin suojavallit? Kaikki Biloxi- ja New Orleans-valokuvat: Matti Amnell
Katrinan kanssa samalla reitillä
Eräänä kesänä teimme pitkän telttailumatkan, joka ulottui alas Mississipille New Orleansiin ja Biloxiin asti. Olemme seuranneet viime päivinä monista sanomalehdistä ja TV-uutisista, kuinka hirmumyrsky Katrina on kulkenut suurin piirtein samaa reittiä kuin me tulimme sieltä kotiin Torontoon. Onneksi ei ollut Katrina kintereillämme.
Viekää terveisiä Helsinkiin, pyysi neworleansilainen muusikko, jonka tapasimme vanhassa kaupungissa, kun olimme syömässä pannukakkuja siirapin kanssa aamiaisravintolassa. New Orleansin ranskalainen kortteli, Vieux Carre, käsittää tosiasiassa 70 korttelia. Se on kauneinta Amerikkaa arkkitehtuuriltaan, romanttisia valurautaparvekkeisia taloja, kirkkoja, patsaita ja aukioita.
Vuonna 1718 Bienville-niminen ranskalainen piirsi itselleen miekalla tontin ääriviivat Mississipin ja Pontchartrainin väliselle suoalueelle, joka vilisi alligaattoreita ja käärmeitä. Uudisasukkaat elivät erillään Ranskasta, mutta jäljittelivät pian Versaillesin elämäntapaa karun ympäristön vastakohdaksi.
Vuonna 1762 New Orleans joutui Espanjalle. Aristokraattiset espanjalaiset jatkoivat hienostuneitten ranskalaisten perinteitä. Vanha New Orleans onkin enemmän espanjalainen kuin ranskalainen. Kadunnimet ovat muuttuneet ranskasta espanjaksi ja taas ranskaksi. Vaikka New Orleans joutui Yhdysvalloille 1803 Louisianan oston yhteydessä, se on säilyttänyt oman luonteensa.
Monet alkuaikojen asukkaista olivat Ranskasta karkotettuja vankeja. Kaupunki on palanut kahdesti. Sitä ovat koetelleet tulvat, nälänhätä ja taudit. Vainajat haudataan New Orleansissa maan pinnalle, sillä maaperä on niin kosteaa. Ensimmäinen asia, jonka näimme New Orleansin vanhassa keskustassa oli hautajaissaatto, jonka etenenässä kulki jazzyhtye. Musiikki on neworleansilaisten mukana elämässä ja kuolemassa.
Viekää terveisiä Helsinkiin, pyysi neworleansilainen muusikko, jonka tapasimme vanhassa kaupungissa, kun olimme syömässä pannukakkuja siirapin kanssa aamiaisravintolassa. New Orleansin ranskalainen kortteli, Vieux Carre, käsittää tosiasiassa 70 korttelia. Se on kauneinta Amerikkaa arkkitehtuuriltaan, romanttisia valurautaparvekkeisia taloja, kirkkoja, patsaita ja aukioita.
Vuonna 1718 Bienville-niminen ranskalainen piirsi itselleen miekalla tontin ääriviivat Mississipin ja Pontchartrainin väliselle suoalueelle, joka vilisi alligaattoreita ja käärmeitä. Uudisasukkaat elivät erillään Ranskasta, mutta jäljittelivät pian Versaillesin elämäntapaa karun ympäristön vastakohdaksi.
Vuonna 1762 New Orleans joutui Espanjalle. Aristokraattiset espanjalaiset jatkoivat hienostuneitten ranskalaisten perinteitä. Vanha New Orleans onkin enemmän espanjalainen kuin ranskalainen. Kadunnimet ovat muuttuneet ranskasta espanjaksi ja taas ranskaksi. Vaikka New Orleans joutui Yhdysvalloille 1803 Louisianan oston yhteydessä, se on säilyttänyt oman luonteensa.
Monet alkuaikojen asukkaista olivat Ranskasta karkotettuja vankeja. Kaupunki on palanut kahdesti. Sitä ovat koetelleet tulvat, nälänhätä ja taudit. Vainajat haudataan New Orleansissa maan pinnalle, sillä maaperä on niin kosteaa. Ensimmäinen asia, jonka näimme New Orleansin vanhassa keskustassa oli hautajaissaatto, jonka etenenässä kulki jazzyhtye. Musiikki on neworleansilaisten mukana elämässä ja kuolemassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)