Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?

Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:

Maria,

mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.

Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.

Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.

Lue myös: Viattomuuden aika meni jo

Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:

Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?

Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.

 Kemppisen kirjoitus tytöistä, kirjoista, käännöksistä. 

Kauneus ja viattomuus

Olisin voinut laittaa tähän vaikkapa nuoren Elizabeth Taylorin kuvan, hyvin nuoren, ajalta ennen kuin hänen elämäänsä alkoi tulla monenlaisia vaikeuksia. On vaarallista olla kaunis. Yhdistelmä kauneus ja viattomuus on kuitenkin mahdollinen, vaikka aitoa kauneutta ja varsinkin viattomuutta pidetään nykyään Suomessa suorastaan outona tai naurettavana.

Kauneus on samanlainen lahja kuin vaikkapa matemaattinen tai musikaalinen lahjakkuus. Sekä miehen että naisen kauneus voi ilahduttaa hyvässä mielessä. Entisajan filmitähdet saivat olla todella kauniita, sekä miehet (Gregory Peck) että naiset (Elizabeth Taylor). Todella kaunis ihminen on harvinaisuus, kuin orkidea. Häntä voi ihailla ja myös kunnioittaa, mikäli hän ei muutu oman kauneutensa orjaksi ja muiden ihmisten leikkikaluksi.

Viattomuus on mahdollista jopa nykyaikanakin, jopa Suomessakin, mutta varsinkin katolisessa maailmassa, muslimimaailmassa tai vaikkapa Kiinassa ja muissa maissa, joinne länsimaiden moraalinen rappio ei ole vielä kokonaan levinnyt. Siitä ei enää rohjeta puhua Suomessa muuten kuin vähän ivallisessa mielessä. Sitä pidetään aina epäaitona.

Tämä kirjoitus on syntynyt kommentistani
Kommenttini tänään 17.1.2008

Hyvä Muskeli-Netta,

koska kirjoitat nimimerkillä, en tunne sinua. Tunnen vain ne kommenttisi, joita satun lukemaan netissä. Me olemme toisinaan samaa mieltä, toisinaan ihan eri mieltä asioista.

On ihan totta, että nettikeskustelu on vaikeaa. Tavallisessa keskustelussa voidaan esitttää kiivaita väitteitä ja nauraa sekä laskea leikkiä vähän ajan kuluttua. Voidaan hymyillä. :)

Monet kirjoittavat nettiin hyvin varovaisesti ja harkiten, peläten esittää eriäviä mielipiteitä. Ei haluta menettää suosiota. Stressinsietokyky ei ehkä kestä ollenkaan kiistoja. Pysytään ehkä kokonaan poissa sieltä, missä on erilaisia mielipiteitä.

Kirjoitan nettiin suoraan, niin kuin keskustelisin. Jos joku kirjoittaa sellaista, mikä aiheuttaa minussa vastareaktion, kerron siitä. Tiedän, että monet eivät tee niin, vaan poistuvat ehkä koskaan palaamatta sille nettipalstalle.

Kuten jo sanoin, en tunne noita kirjoja. Kirjoitin muutamien kommenttien maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä.

Kerroin, miltä minusta tuntui lukea mielipiteesi. Olen iloinen siitä, että kerroit, millaisen reaktion minun kommenttini puolestaan sinussa aiheutti. Se on minusta arvokasta.

On joitakin asioita, joissa itse kunkin hymy hyytyy. Minusta lasten, varsinkin nuorten tyttöjen asema on säälittävä länsimaissa. He saavat kyllä ruokaa, vaatetta ja opetetusta, mutta heille ei anneta kunnon lapsuutta ja nuoruutta.

En kirjoittanut tällä kertaa Kiinan, muslimimaiden tai katolisten maiden poliittisista yhteiskunnallisista tai ideologisista epäkohdista. Kirjoitin yhdestä erityisaiheesta.

Tavallinen perhe haluaa elää omaa elämäänsä, olipa maan poliittinen systeemi tai uskonto mikä hyvänsä, jollei perhettä kokonaan hajoteta. Perhe-elämässä on eniten kysymys ihmissuhteista, hyvyydestä, toisen ihmisen ajattelemisesta, lapsen suojelemisesta, uskollisuudesta.

Kauneuskäsitys voi tietenkin vaihdella, mutta jotain pysyvää siinä on. Emmeköhän ymmärrä viattomuudenkin?

Noiden mainitsemieni kulttuurien vastuullisten vanhempien mielestä länsimaiden lasten elämässä on paljon kauhistuttavaa, yhtä kauhistuttavaa kuin meistä se, että joku myy Kauko-Idässä lapsensa prostituutioon. Mekin olemme näet säilyttäneet jossain asiassa kollektiivisen viattomuutemme.

Haluamme suojella lasten seksuaalista koskemattomuutta, mutta siinä mielessä länsimaisen lapsen lapsuus on kuitenkin hyvin lyhyt. Eräs Kiinassa asunut ystäväni kertoi siitä, miten viattomia kiinalaiset nuoret ihmiset olivat. Ja siitä on vain vähän aikaa, kun suomalaisetkin nuoret olivat samanlaisia.

Tuuli voi kuitenkin kääntyä. Vähän aikaa sitten uutiset kertoivat, että yhä usemmat esi-teini-ikäiset ja teini-ikäiset nuoret ovat jopa täysraittiita tai hyvin harkitsevia alkoholin käyttämisessä. Ehkäpä "moraalittomuus" on heidän mielestään vanhanaikaista. :)