Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?

Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:

Maria,

mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.

Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.

Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.

Lue myös: Viattomuuden aika meni jo

Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:

Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?

Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.

 Kemppisen kirjoitus tytöistä, kirjoista, käännöksistä. 

Kommentti Rihmastossa: Kirsti Ellilän Emma-kirjat

Rihmasto-palstalla olin mukana keskustelussa vuonna 2005. Koin sen hengeltään ystävälliseksi ja kiinnostavaksi foorumiksi. Osallistuminen loppui, kun aloitin oman blogin.  Kirjoitin  nimimerkillä Tiger, mutta oikea nimeni oli tiedossa. Allekirjoitin usein myöskutsumanimelläni Pirkko:

Lähetetty: Sun Hel 13, 2005 10:58 am  

Viestin aihe: Kirsti Ellilän Emma-kirjat

Olen lukenut muutamia Kirsti Ellilän Emma-kirjoja. Ne ovat kiinnostava ilmiö suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Ne ovat ensinnäkin hyvin suosittuja. Se ei ole ihme, sillä ne ovat hyvin kirjoitettuja ja tyyli on hauska ja humoristinen. Niissä on kuvattu nykyajan Suomea, mutta niillä on yhteys myös maailmankirjallisuuteen.

Emma-kirjoissa on maahanmuuttajia, seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevia nuoria, huovutusta harjoittava artisaani-uuskäsityöläisäiti, Kuubaan nostalgiamatkan tekevät vanhemmat, kirpputorilla työskentelevä poikaystävä ja paikallisradio, jonka sukka-alemainoksia nokkela Emma pääsee lukemaan. Kirjassa ”Emma ja kapteeni Nemo” nettikeskustelu on keskeisessä asemassa, ja kapteeni Nemon hahmo tuo tähän aiheeseen aivan uuden ulottuvuuden.

Emman kotipaikkakunta on kuvattu realistisesti. Voin aivan kuvitella tuulen kuljettavan illalla sukka-alemainoslehtisiä tyhjällä pääkadulla.

Koulussa harjoitellaan Shakespearen näytelmää, ja Emmalla on kuuluisa kaima, Jane Austenin romaanin ja siitä tehdyn menestyselokuvan päähenkilö ”Emma”.

Kuten Jane Austenin kirjojen tytöt, myös Ellilän Emma pohtii jatkuvasti suhdetta poikiin. Siinä mielessä hän on tavallinen nuori tyttö.

Mutta Ellilän Emma on myös ns. ”wise child”, järkevä lapsi järjettömässä maailmassa, lapsi joka joutuu kasvamaan tavalla tai toisella vaikeissa olosuhteissa. Emma kasvaa nykyajassa, jonka vaikeista ongelmista tämän ketjun alussa muistutettiin. Emma hallitsee kuitenkin oman elämänsä ympäristön ongelmista huolimatta. Siinä on hänen paras turvallisuutensa.

Emma-kirjoissa esiintyy myös tyttö, jolle vanhemmat ovat antaneet liikaa vastuuta, jättäneet yksin Suomeen lähtiessään töihin ulkomaille paremman työpaikan ja suuren rahan perään. Sekin eräs aikamme ilmiöitä.

Onko hyvä, että lapsi joutuu olemaan viisaampi kuin ympäristönsä? Siitä voi tulla varmaankin monenlaisia ongelmia myöhemmin.

jatkoa, edelleen Tiger alias Anna Amnell:

Käsite "wise child" viittaa psykologi Lynne Namkan artikkeliin "The Drama Triangle: The three roles of Victimhood"

 Siinä puhutaan ongelmaperheiden lapsista. Sellainenhan Emma ei ole. Mutta yhteiskunta, jossa hän elää, on monessa mielessä vihamielinen lapsille ja nuorille. Useimmat lapset kuitenkin selviävät hyvin. Johtuuko se perheen tuesta vai siitä, että yhä useammat lapset joutuvat olemaan "viisaita lapsia"?

Artikkelissa on kohta "A Fifth Role - The Wise, Resilient Child - 'I am not like them ' ". Siinä kerrotaan myös ongelmista, joita tällaiselle lapselle voi tulla myöhemmin.