Blogisiskon vastaukset Kirjailijaelämää-blogin kyselyyn

Kysymykset ovat nähtävissä Katri Mannisen blogissa. 14.9.2005 Katri on tehnyt suuren työn laatiessaan kysymykset. Vastaa sinäkin!
OMA BLOGI
0. Blogi on päiväkirjan, kotisivujen, yleisönosastokirjoituksen ja linkkejä sisältävän muistikirjan sekoitus. Se on myös erinomaista aineistoa tulevaisuuden sukututkijoille ja historioitsijoille. Kieli elää ja kehittyy huimaa vauhtia blogeissa.
1. Aloitin bloggaamisen 2.kesäkuuta 2005 blogilla Blogisisko, joka muistelee, pohtii ja keskustelee.
2. Blogi on uusi harrastus, jotain samanlaista kuin uuden kielen oppiminen. Tulee kirjoitettua joka päivä jotakin. Blogien avulla voi luoda uudenlaisen ystäväpiirin. Tämä sopii hyvin niille, jotka tekevät työtä kotona.
3. Yritän kirjoittaa pääblogiini Blogisiskoon joka päivä. Joskus laitan useammankin jutun vuorokauden aikana. Näin olen tehnyt oppiakseni näin alussa esimerkiksi kuvien laittamista ja linkittämistä. [linkki korjattu vuonna 2009] Kotisivublogiin olen koonnut vähitellen informaatiota omista kirjoistani, linkkejä 1500-luvusta ja 1900-luvun alusta sekä tietoa muista samoja aikakausia käsittelevistä nuortenkirjoista. Broken Star – blogi (alussa Bloggerissa) syntyi sen vuoksi, kun Bloggerissa ei voi esittää kirjoituksia koottuina aihepiireittäin ryhmissä. Dokumentoin kuvien kera vuosien, jopa vuosikymmenien aikana kertyneet käsityöni, käsitöiden historiaa sekä muistoja Pohjois-Amerikan käsityökulttuurista.
4. En tunne syyllisyyttä, jos en ehdi kirjoittamaan blogiin. Kirjoitan vain pääblogiini joka päivä. Aika ei riitä enempään.
5. Bloggaaminen kuulostaa korvassa paremmalta kuin blogaaminen.
6. 22.6. 2005 Laskurissani (http://laskuri.tiedot.net) oli 216 kävijää. Tänään 14.9. 2005 [j on luku 10839. Kävijämäärä on kasvanut alkuaikojen sadasta noin 180:een vuorokaudessa. [joulukuu 2011 kävijöitä on ollut yhteensä 357 407. Aikaisemppi mittari kadonnut. ]
7. Blogilistalla ”tilaajamäärä” on vaihdellut 35-38. Koska kirjoitan hyvin monenlaisista aiheista, tilaajat vaihtuvat.

MUIDEN BLOGIT

1. Luen mahdollisimman monenlaisia blogeja. Sillä tavalla voin tutustua ihmisiin, joita en koskaan muutoin tapaisi. Blogien kautta voi saada myös uusia ystäviä.
2. Aloitin blogien lukemisen keväällä 2005, kun blogeista keskusteltiin Rihmastossa ja Kiiltomadossa.
3. Blogilistallani ("tilattuina" suosikkeina) on tällä hetkellä 50 blogia. Lisään siihen koko ajan nimiä. En ole nähnyt vielä mitään syytä poistaa nimiä listaltani. Tietenkin poistan, jos joku lopettaa kokonaan. Lisäksi käyn läpi muita silloin kun ehdin.
4. Luen mieluiten sellaisia blogeja, jotka ovat hyvää kieltä ja asiallisia tai kertovat jostain täysin poikkeuksellisesta asiasta tai kokemuksesta kuten esimerkiksi New Orleansin Katrina-katastrofia koskevat blogit.
5. Alatyyli ja ilkeily karkottavat eniten.
6. Kyllä toki seuraan myös blogeja, jotka käsittelevät minua ärsyttäviä asioita tai mielipiteitä. En oleta, että toiset ovat asioista samaa mieltä kuin minä. Blogit ovat nimenomaan sitä varten, että erilaiset mielipiteet pääsevät esille. Typeryyksiä ja seksihölmöilyjä en jaksa yleensä lukea.
7. Luen etupäässä suomeksi kirjoitettuja blogeja. Osa niistä on ulkosuomalaisten kirjoittamia.
8. Olen etsinyt ulkomailta huippublogeja. Ne käsittelevät lähinnä kirjallisuutta.
9. Silloin tällöin käyn läpi Blogilistan uusia blogeja ja etsin jotain uutta myös ulkomailta.

INTERBLOGISTISUUS YMS.

1. Blogini ovat Blogilistalla.
2. –
3. Olen ilmoittanut ne sinne itse.
4. Käyn muitten blogit läpi suosikkilistaltani ja vilkaisen samalla uteliaisuudesta tilannettani.
5. Blogin sijoittuminen ei ole minulle tärkeä. Enhän välitä omien suosikkieni sijoittumisestakaan. Oli kiinnostavaa, että käsityöblogini Broken Star – Blogisiskon käsityöt hyppäsi heti kuumalle listalle ja on siellä edelleen.
6. En anna sijoittumisen vaikuttaa liikaa, sillä se aiheuttaisi itsesensuuria ja rajoittaisin siten itse omaa sananvapauttani.
7. Kommentoin, kun minulla on jotain sanottavaa.
8. Joistakin blogeista kehittyy kuin klubeja, joissa käydään keskusteluja.
9. Minua kiinnostavat monet asiat, ehkä kuitenkin eniten kirjallisuus, naisten ja lasten asema.
10. Toisinaan kommentoin muiden blogeja omassa blogissani. Näin käy, kun kommentti kasvaa uuteen suuntaan tai liian laajaksi laitettavaksi siihen blogiin, jossa keskustelu alkoi.
11. Minusta tuntuu, että suomalaisissa blogeissa voisi havaita monia ryhmiä, jotka ovat jossain määrin limittäin. Siinä olisi kiinnostava tutkimusaihe.
12. En tunne olevani sisäpiiriä. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt mukavia blogituttavia ja jopa muutamia ystäviä.
13. En ole käynyt blogitapaamisissa. Tietääkseni tunnen henkilökohtaisesti vain yhden bloggaajan. Nimimerkeistä en voi olla varma.

They are back: Esiliinojen paluu

Parasta kaivaa esille mummonessut ja Marimekko-esiliinat.
Googlella "St Paul Pioneer Press/08/21/2005/Aprons are suddenly haute". Katsotaan tuleeko välimuistista.

Eikö naiseus kelpaa enää kenellekään?

Kuva: Pictorial Archives Of Decorative and Illustrative Mortised Cuts. Ed. by Carol Belanger Crafton. Dover.

Emmekö me naiset ole ihmisiä ennen kuin olemme muuttuneet miehiksi?

Olen lukenut hämmentyneenä kahta blogia. Kirjailijan häiriöklinikassa naiset muistelevat lapsuuttaan Sekä Kirsti että "Sylvi" sanovat, että eivät voineet sietää lapsena esiliinoja - eivätkä vieläkään.

Syynä ei ollut se, että esiliinat olisivat olleet rumia tai kiristäviä, paikattuja, ruman värisiä. Ei, vaan siksi mitä ne heille symbolisoivat.

Kirsti sanoo esiliinan "alleviivaavan sitä, etten ole poika ja että kaikki hauska ja mielenkiintoinen oli minulta sen vuoksi kielletty." Sylvi on samaa mieltä: "Jo varhain huomasin, että miehillä on hauskempaa. Jutut leppoisampia ja hulvattommapia."

Ei vain
suomalainen ilmiö

Tämä ei ole suinkaan vain suomalainen ilmiö. Joyce Carol Oates kirjoittaa klassikkokirjojen maailmasta: "It's a man's world". Hän jatkaa, että feminismiin perehtynyt nainen löytää suurista klassikoista paljon sellaista, joka ärsyttää ja loukkaa, mutta muistuttaa, että niissä on paljon opittavaa ja innostavaa, nimittäïn se, miltä tuntuu olla ulkopuolinen.

"Naisen tulee tunnistaa ja myöntää olevansa loukkaantunut ja vihainen ja toivovansa oikeutta ja jopa kostoa, jos ei niinkään teoissa kuin kirjallisuuden avulla."
(The Faith of a Writer, s. 27.)

Emme kai usko edeelleenkin miesten propagandaan meidän naisten huonommuudesta? Se toinen blogikeskustelu, joka hämmensi minua käsittelee testiä keskiajan pyhimyksistä (tiistaina 13.9.). Lukekaa Dionysoksen keväästä kommentit ja löydätte Hanhensulan vieraan, joka tyytymättömänä keskusteluun sanoo: "Tämä oli todellakin akkojen kotkotuksia".

Antiikin filosofien
sovinismi joutaa
roskakoriin

Minä tulin vihaiseksi luettuani sen. Jäljet johtavat mielestäni suoraan sylttytehtaalle antiikkiin, jossa viisaina pidetyt fiosofit halveksivat naisia. Meidän oppinut filosofimme on omaksunut vanhan opin.

Mitä me ajattelisimme, jos samanlaisia mielipiteitä olisi esitetty joistakin muista ihmisryhmistä? Miksi naisten halveksiminen on edelleen hupia? Miksi naiset edelleen häpeävät naiseuttaan?

Vai olemmeko alistuneet lopullisesti toteuttamaaan My Fair Ladyn professori Higginsin/George Bernard Shaw'n toivomusta " Why can't a woman be more like man?" Eikö naisena oleminen olekaan täyttä ihmisyyttä - ilman esiliinaa tai esiliinan kanssa? Emmekö ole ihmisiä ennen kuin olemme muuttuneet kokonaan miehiksi?