Ilmapallot kuuluvat vappuun

Kuvat:PAA

Kaivopuisto aamulla

Kuvat: Anna Amnell












Oltiin aamukävelyllä Kaivopuistossa. Halusin kuvata vanhoja puutaloja, ennen kuin puihin tulee lehdet. Kevät on vasta alullaan, rhododendron pienellä nupulla. Puisto oli tyhjä ja siisti, roskisruno innoittamassa vappua juhlivia korjaamaan roskansa vappuaamun piknikin jälkeen.

Virkistävää viikonloppua ja iloista vappua

kuva:patswebgraphics.com

Vappulukemiseksi olen laittanut teille erään harvinaisen elämäntarinan:
Mallitytöstä vakoilijaksi ja espanjalaiseksi kreivittäreksi. Aline Romanones, naispuolinen James Bond, joka paljasti Hitlerin agentteja Espanjassa. Aline Romanones pelasti tuhansien ihmisten hengen. Joskus todellisuus on taruja ja elokuvia ihmeellisempää. Alinen tarina löytyy kotisivublogistani , jossa on muitakin lehtijuttujani.

Maailmankansalaiseksi

Kuva: Pat's Web Graphics
Sanotaan monesti, että siirtolaisena ollut muuttuu juurettomaksi. En olisi samaa mieltä. Siirtolainen tai siirtolaisena ollut on usein jopa entistä isänmaallisempi, mutta eri tavalla kuin ennen.

On rakentavaa ja persoonallisuutta eheyttävää ajatella niin, että on muuttunut maailmankansalaiseksi, jonka sydämessä on erityinen sija joillekin paikoille: lapsuuden maisemille, koulukaupungille, kotimaalle, maalle, jossa on ollut siirtolaisena. Samoinhan maat, joissa on käynyt usein, tulevat läheisiksi ja jopa sellaiset, joissa joku ystävä tai lähiomainen asuu tai on asunut tai vieraillut usein ja josta tämä on kertonut paljon meille.

Uskoisin, että mitä enemmän meillä on tällaisia paikkoja, sitä vähemmän olemme taipuvaisia pitämään muiden maiden, rotujen ja kulttuurien ihmisiä "toisena", outona, jopa vihollisena.

Mielestäni monikulttuurisuus on ainoa mahdollisuus nykyaikana, jolloin suurin osa maailman väestöstä saa liikkua vapaasti maasta toiseen ja pyrkiä asumaan sinne, missä uskoo voivansa parhaiten toteuttaa sitä, millainen ihminen on ja missä voi tarjota lapsilleen parhaat mahdollisuudet.Monikultturisuus on onnistunut mielestäni hyvin Kanadassa.

Se ei tarkoita missään tapauksessa yhden kulttuurin ylemmyyttä muihin tai maan alkuperäisen kulttuurin kieltämistä, kuten Suomessa pelätään. Se ei saa olla sitä, että esimerkiksi Suomessa ei saisi olla omaa erityistä kulttuuria. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että arvostaa omaa kulttuuriaan ja antaa arvon muillekin. Maahanmuuttajaa ei heitetä saunanlöylyyn ja muuteta yhdessä eikä kahdessakaan sukupolvessa suomalaiseksi, mutta hän ei voi myöskään vaatia suomalaisia hylkäämään omia tapojaan, kieltään, uskontoaan, kulttuuriaan. Molemmin puolin täytyy sopetua rauhalliseen rinnakkaiseloon, jossa toista suvaitaan ja ihanteellisessa tapauksessa jopa ollaan kiinnostuneita toisen kulttuurista, jota ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä itselleen.

Se ei merkitse myöskään oman tai vieraan kulttuurin lellimistä, niin että sen ihmisoikeuksien rikkomista hyväksytään. Eikä se tarkoita sitä, että hylätään realismi: On olemassa rajat, joilla voidaan hyväksyä uusia siirtolaisia. Muuten tulee katastrofi, joka synnyttää vihamielisyyttä maahanmuuttajia kohtaan. Tätä tosiasiaa on joidenkin suomalaisten vaikeaa käsittää ja hyväksyä. Mielestäni se johtuu Suomen vähäisestä kokemuksesta näissä asioissa.

tähän aikaan vuodesta

Marja-Leena Rathje kirjoittaa, että magnolian kukkia on vielä jäljellä Vancouverissa. Torontossa magnoliat varmaankin kukkivat tähän aikaan vuodesta. Mietin, onkohan Wilson Avenuen magnolia vielä tallella vai onko se kaadettu, niin kuin naapuri uhkasi tekevänsä, mikäli hän ostaisi sen talon. Jokin osa minusta on ehdottomasti pohjois-amerikkalainen ja toisinaan kadun sitä, että tulin takaisin.