Oudot Shaker-lahkolaiset tekivät keksintöjä ja loivat kauniita esineitä

Shaker Village of Pleasant Hill -kuvat : Matti Amnell

En halua, että minut muistetaan tuolina, kerrotaan jonkun Shaker-lahkon jäsenen sanoneen. Mutta näin kuitenkin on käynyt.

Hurmahenkinen, selibaatissa elävä, jumalanpalveluksissaan tanssiva lahko piti äitinään englantilaista Anne Leetä, joka oli nähnyt näyn, jossa hänestä tuli Jeesuksen vaimo. Amerikassa syntyi 1800-luvulla useita Shaker-yhteisöjä, jotka kokosivat komeisiin rakennuksiinsa tuhansia perheitä.


Isät, äidit ja lapset eroteltiin omiin ryhmiinsä, jotka olivat siitä lähtien vain veljiä ja sisaria. Tämä ihmeellinen lahko teki monia keksintöjä, oli aikaansa edellä kasvatuksessa, ruuanlaitossa ja monessa muussa asiassa.



Tunnetuin on kuitenkin Shaker-tuoli, joka on vaikuttanut tanskalaisiin huonekaluihin ja muuhunkin nykydesignessa. Eräs Shaker-lahkon johtajista oli kirjeenvaihdossa Tolstoin kanssa. Louisa May Alcott on kertonut siitä, kuinka eräänä iltana hänen kotiinsa tuli mies, joka pyysi Louisan isää liittymään Shaker-lahkoon. Isä oli vähällä liittyä ja viedä perheensä tähän outoon yhteisöön.

Lue artikkelini Shaker-lahkosta eli vapisijoista. Anne Leen henkeä ei enää ole, mutta esineet elävät.

Lisäys Shaker Village of Pleasant Hill Pleasant Hillin Shaker-museokylä nyt

Mitä sana 'putaansuu' tarkoittaa? What does the word' putaansuu' mean?

Lappland. Photo: Joonas Heiskanen

Ei arvannut Heikki Antinpoika Putaansuu (1587-1657), että hänen talonsa nimestä tulisi maailmankuulu. Nimi Putaansuu tarkoittaa "joen haaran tai mutkan alkupaikkaa tai kosken syvänteen suuta." Näin kertovat Peräpohjolan sukukirjat. Kuvassa vesi virtaa Lapissa. En osaa sanoa, oliko tuo jo putaansuu.

Heikki Antinpoika Putaansuu (1587-1657) is the first Putaansuu I found in the net. Heikki (Antti's son) was owner of a farm that was called Putaansuu. This word 'putaansuu' means the place where a river divides or bends or the place where the water falls into a deep.

Lisäys. Nykysuomen sanakirjan mukaan pudas olisi myös takaisin pääjokeen yhtyvä sivuhaara. "Putaiden mantereesta erottamat saaret." tai " Vähävetisenä aikana pudas erkani pääjoesta kaaren muotoiseksi järveksi."

'Kosken syvänteen suu' sopisi Lordiin paremmin, kun hän on vähän niin kuin Niagara.

Pohjoinen sisäpiirivitsi: sarvet päähän ?

"Sanoivat
kun tarpeeksi
kauan asut pohjoisessa
sinulle kasvaa sarvet
ja nauroivat päälle
makeasti.

Tunnustelen otsaani
- ei naurata."

Maila Pöyliö,
kuusamolainen opettaja ja runoilija

Pauli Jaakkola :"Mailan luomisvoima ei ehdy".
Veteraaniopettaja 3/2006 19.5.2006, 18-19

Onko tuo yleinen pohjoinen sanonta?

(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Kukkahattutäti kommentoi

Kuva: Dover

Hanhensulka kirjoittaa uudesta näkökulmasta Lordista ja etenkin häneen liittyvistä sivuilmiöistä. Kuten Rauno Räsänen on viisaana miehenä meitä kanssabloggajiaan opettanut, laitan kommenttini omaan blogiinkin talteen.

Hyvin suuri osa ihmisiä varmaankin takertuu kvasihengellisyyteen, kuten kirjoitit, sillä kirkoissa on nykyään paljon hengettömyyttä ja suoranaista rappiota spirituaalisessa ja muussakin mielessä. Ravintoa spirituaaliseen nälkään ovat tuoneet populaarikulttuurissa etenkin Tolkienin ja Lewisin kirjat ja elokuvat.

Lordin mukaan hirviö on samaa luokkaa kuin Dracula ja Frankenstein. Minun mielestäni se liittyy yleisemminkin satuperinteeseen hirviöistä, joita maailmankirjallisuus on täynnä kansansaduista ja Odysseuksesta alkaen. Ainahan ihmisiä ovat kiinnostaneet hirviöt. Lue lisää blogistani.

En pidä Lordin musiikista enkä tarvitse hänen rooliasuaan tukemaan kvasihengellisiä tarpeita, mutta olen sitä mieltä, että ilmiönä Lordi on erittäin kiiinnostava. Se osoittaa Lordin (= Tomi Putaansuu) älykkyyttä ja luovuutta. Ja me suomalaiset hyödymme siitä monin tavoin.

Hirviöt ovat kiehtoneet aina ihmisiä

KUVA: Tämä juttu ei kaipaa kuvaa, sillä meillä kaikilla ovat elävinä mielessämme ikiomien voittoisien hirviöittemme kuvat televisiossa, sanomalehdissä ja nettisivuilla vaikkapa alempana tässä blogissa.

Hirviöt ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Entisaikoina uskottiin ihmissusiin, yksisarvisiin, vampyyreihin ja lohikäärmeisiin. Tutkittiin vakavissaan näitä taruolentoja. Suosittuja tuliaisia olivat merimiehillä kaukomailta tuodut kuivatut merenneidot, jotka olivat kuitenkin taitavia huiputuksia. Apinan yläruumis ja kalan pyrstöpuoli ommeltiin huolellisesti yhteen. Kiinalaiset kauppiaat möivät myös "lohikäärmmeen luita", jotka olivat tosiasiassa muinaisaikojen eläinten hampaita ja luita ja siten todellisia aarteita arkeologeille ja museoiden kokoelmien kerääjille.

Ihmissusi ja merten hirviöt

Kaikkein pelätyin oli ihmissusi. Vielä vähän yli sata vuotta sitten esimerkiksi Venäjällä joutui 161 ihmistä suden suuhun. Susia oli kaikkialla Euroopasssa, ja ne liikkuivat päivällä ja yöllä. Niitä pelättiin ja niiden uskottiin olevan paholaisen kanssa liitossa. Myös ihmisten uskottiin voivan muuttua susiksi.

Siellä missä susia ei ollut, joku muu pelätty tai kunnioitettu eläin tuli samanlaisen uskomuksen kohteeksi. Intialaiset uskoivat ihmistiikereihin, intiaanit ihmiskarhuihin ja inuitit jopa ihmisvalaisiin.

Osa muinaisten ihmisten pelkäämistä hirviöistä on kuitenkin osoittautunut tavallisiksi tai harvinaisiksi eläimiksi. Vielä 1800-luvulla uskottiin, että Afrikassa asui karvainen villi-ihminen, joka ei ole sen kummempi kuin gorilla. 1700-luvulla merimiehet puhuivat pelottavista hirviöistä, jotka olivat kuin puu, joka oli nostettu maasta juurineen.

Nämä olivat jättiläiskalmareita, jotka herättivät kauhua merimiehissä, jotka kulkivat puisilla purjelaivoillaan maailmanmeriä. Sen ajan laivat olivat kevyitä ja lipuivat hiljaa meren pinnalla eivätkä pelästyttäneet arkoja eläimiä pois kuten nykyajan metalliset laivat, jotka ovat varsinaisia merihirviöitä meluisine koneineen.

Bigfoot

Amerikkalaisilla on oma hirviönsä, Bigfoot, jonka olemassaolosta yhä kiistellään. Jo vanhat intiaanilegendat kertoivat tuosta isosta, karvaisesta ihmisen näköisestä otuksesta. Lukuisat ihmiset väittävät nähneensä niitä. Sanotaan, että Bigfoot on 180-270 cm pitkä ja painaa aikuisena noin 130 kiloa. Myös metsästäjät väittävät nähneensä sen, mutta sanovat, että eivät voineet ampua sitä, kun se on niin ihmisen näköinen.

On jopa esitetty valokuvia ja elokuvia tästä ihmeotuksesta. Osa valokuvista on täysin selvästi petkutusta kuten esimerkiksi 1960-luvulla ison jääpalan sisällä näytetty "jäätynyt isojalka". Omistaja myönsi teettäneensä sen Hollowoodissa. Siellä hirviöistä on kokemusta, sillä hirviöt kiehtovat aina elokuvayleisöä.

Perustuu aikaisempaan, Vapaa Sana -lehdessä ilmestyneeseen kirjoitukseeni "Isojalkoja, onko niitä?" (30.7.1987)