Shaker-lahko

Shaker-tuolit. Kuva: Matti Amnell

Ihmettelin, miksi Wikipedia oli viitannut mm minun artikkeliini Shaker-lahkosta ja tehnyt (tökeröhkön) jutun shakereistä. Sehän johtuu  Tero Saarisen tanssiteoksesta, josta kerrotaan HS:n Kulttuuriosastolla (Hannele Jyrkkä: Näyttävä loikka tanssielokuviin HS ).Minulla on copyright tähän artikkeliin: Anne Leen henkeä ei enää ole, mutta esineet elävät[Shakerit.] – Kotiliesi. 62 (1984): 19, s. 26-29, 35.
 Se oli aikoinaan Kotiliedessä, mutta siihen aikaan lehti ei saanut ainaisoikeutta ostamiinsa
lehtijuttuihin.

 

Shaker-museo. Pleasant Hill. Kuva: Matti Amnell
Pleasant Hill, Shaker-historiaa ja kylä nyt

Kommentti: Jane Austenin maailman paluu

Vaurautta edustakoon kuvakollaasi zagrebilaisesta hotellista, jossa kuuluisat ja rikkaat ovat asuneet, mm Agatha Christie.  Hotel Esplanade.  Värikollaasi 171 Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!
http://en.wikipedia.org/wiki/Esplanade_Zagreb_Hotel

 Kommenttini:

Taloustieteilijä "Thomas Piketty ennustaa paluuta Jane Austenin kirjojen aikaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu oli naimakauppojen varassa". Juha-Pekka Raeste: "Perijöiden yhteiskunta tekee paluun". HS/talous 23.3.2014.

Tämän viikon värikollaasin värit sattuivat olemaan Hotel Esplanadin värejä. Kävin mieheni kanssa siinä hotellissa juomassa teetä ja ystävällisen henkilökunnan opastuksella katselin vähän ympärilleni. Kevät 2011.
Kuvia Hotel Esplanadista.

Onko divaani palaamassa?

Anna-Amnellin-divaani, originally uploaded by Anna Amnell.

Jo vuosia sitten kirjoitin Torontossa sikäläiseen suomenkieliseen lehteen divaanista. Se oli kauan haave. sitten uuteen asuntoon muutettuamme ostimme kulmasohvan, jonka yksi osa on divaani.

Ilahduin niin kovasti, että kukitin divaanini - hetkeksi. Nyt melkein , asun siinäsillä työpöytäni alla on pyörät. Katsomme TV:tä sohvalta, juomme teetä tarjottimilta, jotka ovat sohvalla. Minusta on tullut divaaniperuna. (tuottava kylläkin)

Lue myös Divaanin paluu (divaanin korjaus ja entistäminen)

Tuoli ja kaappi

tuoli ja kaappi, originally uploaded by Anna Amnell.

Meksikkolainen tuoli ja Ikean kaappi sopivat yhteen. 1980-luvulla Toronton Ikeasta ostetussa kaapissa on shaker-tyylimäistä askeettisuutta. Kaappeja on kaksi, ja usein olen laittanut ne vierekkäin.

Tuolit ostettiin puuvalmiina ja laitettiin itse kuntoon, hiottiin ja käsiteltiin pinta. Tuolit ovat kaikki kahdeksan erilaisia, sillä ne on tehty pienessä meksikkolaisessa kylässä. Kauppaa piti erään kanadalaisen pikkukaupungin yliopistossa työssä oleva espanjanopettaja, joka ajoi kerran vuodessa miehensä kanssa Meksikkoon ja toi sieltä ison perävaunullisen huonekaluja ja muuta tavaraa myytäväksi.

 

Samasta myymälästä ovat nämä meksikkolaiset ruukut.

Design Café in Berlin

Design Café in Berlin, originally uploaded by Anna Amnell.

Rycycled art and fine sofas in a design cafe in the Berlin shopping centre.
Taidetta romusta berliiniläisessä ostoskeskuksessa.

Valitettavasti oli kiire, joten ehtinyt kokeilla sohvia.

Eliel-Saarinen furniture

Eliel-Saarinen furniture, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvakollaasi: Anna Amnell, kuvattu näyteikkunanäyttelystä.
Katso kuvia muista Saarisen huonekaluista
Eliel Saarinen oli suomalaisen papin poika.

1960-luku: lepakkotuoli

Kuva: Aune Kämäräinen

Meilläkin oli lepakkotuoli. Kun läksimme Kanadaan, annoimme sen mieheni sisarenpojalle. Hän taitaa asua tällä hetkellä Kiinassa. Lieneekö tuolista enää muuta kuin muisto jäljellä?

Kuva on otettu 1960-luvun lopulla Huopalahdessa, jossa asuimme ränsistyneessä venäläisessä dachassa, joka oli tuotu sinne Kaivopuistosta. Meillä oli ylimmässä kerroksessa kolme huonetta ja keittokomero, siinä kattoikkuna sekä kylpyhuone, jossa oli niin iso kylpyamme, että mahduimme kaikki kolme, mieheni, pieni poikamme ja minä istumaan siihen. Asuntoon kuului parveke, joka oli hyvin kaunis, mutta huonossa kunnossa. Kun tyttäremme syntyi, hän nukkui siellä lastenvaunuissa pakkasellakin, niin kuin Suomessa oli silloin tapana hoitaa lapsia. Pihalla kasvoi kuusikymmentä puuta. Huopalahden asema oli vastapäätä. Minulla on päälläni Marimekko, yksi lukuisista Marimekoista, joita minulla oli noihin aikoihin.

Tuo Huopalahden dacha esiintyy kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut". Se on Auroran tädin huvila Terijoella. ja meidän asuntomme on siinä "tyttöjen vintti" eli  Auroran serkkujen Olgan ja Elisabetin käytössä. Olen palaamassa sinne pitkän tauon jälkeen.:) Siis Terijoen dachaan.

Tuolin alla mustavalkoien räsymatto, ainoa jonka olen koskaan kutonut.

Oudot Shaker-lahkolaiset tekivät keksintöjä ja loivat kauniita esineitä

Shaker Village of Pleasant Hill -kuvat : Matti Amnell

En halua, että minut muistetaan tuolina, kerrotaan jonkun Shaker-lahkon jäsenen sanoneen. Mutta näin kuitenkin on käynyt.

Hurmahenkinen, selibaatissa elävä, jumalanpalveluksissaan tanssiva lahko piti äitinään englantilaista Anne Leetä, joka oli nähnyt näyn, jossa hänestä tuli Jeesuksen vaimo. Amerikassa syntyi 1800-luvulla useita Shaker-yhteisöjä, jotka kokosivat komeisiin rakennuksiinsa tuhansia perheitä.


Isät, äidit ja lapset eroteltiin omiin ryhmiinsä, jotka olivat siitä lähtien vain veljiä ja sisaria. Tämä ihmeellinen lahko teki monia keksintöjä, oli aikaansa edellä kasvatuksessa, ruuanlaitossa ja monessa muussa asiassa.



Tunnetuin on kuitenkin Shaker-tuoli, joka on vaikuttanut tanskalaisiin huonekaluihin ja muuhunkin nykydesignessa. Eräs Shaker-lahkon johtajista oli kirjeenvaihdossa Tolstoin kanssa. Louisa May Alcott on kertonut siitä, kuinka eräänä iltana hänen kotiinsa tuli mies, joka pyysi Louisan isää liittymään Shaker-lahkoon. Isä oli vähällä liittyä ja viedä perheensä tähän outoon yhteisöön.

Lue artikkelini Shaker-lahkosta eli vapisijoista. Anne Leen henkeä ei enää ole, mutta esineet elävät.

Lisäys Shaker Village of Pleasant Hill Pleasant Hillin Shaker-museokylä nyt