Tämän ikonin on maalannut bulgarialais-ranskalainen taiteilija, ja lampukka on pienestä serbialaisesta kaupungista, sikäläisen taiteilijan tekemä.
Ikoneilla on pitkä historia Bulgariassa.
My very old blog. Vuodesta 2005-
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
Talvivaatteissa
Eilen, pitkänäperjantaina oli Helsingissä illalla niin kylmää, että turisti oli laittanut matkamuistoksi ostamansa lappalaishatun päähänsä.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2007
Virpomista
Venäläinen pääsiäisperinne on meille tuttu maalauksista, romaaneista ja kaikkialle Suomeenkin levinneistä "itäisinä" pidetyistä pääsiäistavoista.
Vielä jokin aika sitten oli kiusallista lukea Hesaria suurten kristillisten juhlien, joulun ja pääsiäisen, aikaan. Lehti esitti niihin aikoihin miltei poikkeuksetta laajat artikkelit kristinuskon kritisoimiseksi ja jopa mitätöimiseksi. Mutta "venäläinen" pääsiäinen oli silloinkin erikoisasemassa. Ortodoksien pääsiäistapoja on esitelty Suomessa aina myönteisessä mielessä. Se on tietenkin hyvä asia, ja olemme alistuneet siihen, että kun lehdistö virpoo, ortodoksit saavat ruusut ja protestantit risut.
Viime vuosina olen lukenut paljon 1500-luvusta. Eräs uusi ja yllättävä asia oli minulle se, että monet venäläisinä ja ortodoksisina pidetyt pääsiäistavat olivatkin täysin yleisiä 1500-luvun Euroopassa. Silloin virvottiin ja annettiin lahjaksi koristeellisia pääsiäismunia.
Venäjä oli vanhoillinen maa ja säilytti nämä tavat, jotka ovat tulossa jälleen yleisiksi muidenkin kuin ortodoksien parissa. Pääsiäisemme on tullut kauniimmaksi ja värikkäämmäksi. Ortodoksit ovat opettaneet meille, että pääsiäinen on iloinen asia.
Lehdistön suhtautuminen ortodokseihin ja luterilaisiin on kuitenkin edelleen aika paljon samanlainen kuin ennen. Tämän pääsiäisen aikaan kuritetaan luterilaista kirkkoa siitä, että naispappien kohtelu ei ole vieläkään ajan tasalla, mutta kohdellaan lempeästi ortodoksista kirkkoa, joka ei hyväksy ollenkaan naispappeutta ja ylistetään Athos-vuorta, jonne kukaan nainen ei saa astua jalallaan.
Helsinkiläisen kirjakaupan ikkuna pääsiäisenä 2007
Lauantaina
Aloin miettiä eilen, voiko virpomiskimpussa olla ruusuja. Vastaus tuli tänä aamuna, kun HBL:ssä oli laaja pääsiäisartikkeli, jossa oli kauniita kuvia Valamosta. Virpomisvitsat oli koristettu ruusuilla.
Vielä jokin aika sitten oli kiusallista lukea Hesaria suurten kristillisten juhlien, joulun ja pääsiäisen, aikaan. Lehti esitti niihin aikoihin miltei poikkeuksetta laajat artikkelit kristinuskon kritisoimiseksi ja jopa mitätöimiseksi. Mutta "venäläinen" pääsiäinen oli silloinkin erikoisasemassa. Ortodoksien pääsiäistapoja on esitelty Suomessa aina myönteisessä mielessä. Se on tietenkin hyvä asia, ja olemme alistuneet siihen, että kun lehdistö virpoo, ortodoksit saavat ruusut ja protestantit risut.
Viime vuosina olen lukenut paljon 1500-luvusta. Eräs uusi ja yllättävä asia oli minulle se, että monet venäläisinä ja ortodoksisina pidetyt pääsiäistavat olivatkin täysin yleisiä 1500-luvun Euroopassa. Silloin virvottiin ja annettiin lahjaksi koristeellisia pääsiäismunia.
Venäjä oli vanhoillinen maa ja säilytti nämä tavat, jotka ovat tulossa jälleen yleisiksi muidenkin kuin ortodoksien parissa. Pääsiäisemme on tullut kauniimmaksi ja värikkäämmäksi. Ortodoksit ovat opettaneet meille, että pääsiäinen on iloinen asia.
Lehdistön suhtautuminen ortodokseihin ja luterilaisiin on kuitenkin edelleen aika paljon samanlainen kuin ennen. Tämän pääsiäisen aikaan kuritetaan luterilaista kirkkoa siitä, että naispappien kohtelu ei ole vieläkään ajan tasalla, mutta kohdellaan lempeästi ortodoksista kirkkoa, joka ei hyväksy ollenkaan naispappeutta ja ylistetään Athos-vuorta, jonne kukaan nainen ei saa astua jalallaan.
Helsinkiläisen kirjakaupan ikkuna pääsiäisenä 2007
Lauantaina
Aloin miettiä eilen, voiko virpomiskimpussa olla ruusuja. Vastaus tuli tänä aamuna, kun HBL:ssä oli laaja pääsiäisartikkeli, jossa oli kauniita kuvia Valamosta. Virpomisvitsat oli koristettu ruusuilla.
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007
Pääsiäisperinteitä
Marmorimunia eri maista. Pääsiäisen symboleja nämäkin.
Näin äskettäin sanomalehdessä kuvan, jossa oli virpojia sekä pääsiäisnoidiksi pukeutuneina että Halloween-asuisina kummituksina. Näin sekoittuu jo kolme perinnettä: virpominen, trullit ja Halloween. Vanhat eurooppalaiset tavat uudessa muodossa, Halloween lisäksi Amerikan kautta kiertäneenä.
Artikkelini Pääsiäiskoristeiden symboliikkaa on luettavissa Kotisivublogissani-blogissani. Artikkeli on ilmestynyt aikaisemmin Kotimaa-lehdessä nimellä "Mitä pupu tekee pääsiäisessä?"
ks myös tämä haastattelu (PDF)
tiistaina, huhtikuuta 03, 2007
Kommentti keskusteluun kuolemasta
Kuva: Anna Amnell
Helsingin keskustassa Bulevardin varrella on tämä portti, joka vie 1700-luvulta peräisin olevaan haustausmaahan. Kuolema on konkreettisesti keskellä elämää. Mutta mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?
Kommenttini
Kiinnostavuus tulee kaunokirjallisuuteen yleensä pahuuden eri variaatioista ja tasoista tai hyvän ja pahan välisestä taistelusta.
On hyvin vaikeaa kirjoittaa hyvä kirja vain hyvistä asioista. Ajatellaan, että pelkkä hyvyys on tylsää, kun puuttuu sen vastakohta.
Ihminen voi kokea kuitenkin jo eläissään hyvyyden huipputapahtumana: vastasyntynyt lapsi, rakastuminen, suuri taiteellinen elämys tai tieteellinen löytö.
Ikuinen elämäkin voi olla jännittävää ja kiehtovaa eikä pelkkää harpun rämpyttämistä ja kuorolaulua.
Minua kiehtoo ajatus siitä, että maanpäällinen elämä on vain kirjan kansi ja nimilehti, mutta kuoltua alkaa suuri kertomus, jota kukaan ihminen ei ole eläissään lukenut ja joka jatkuu ikuisesti ja vain paranee edetessään. Tämän ajatuksen esittää C.S. Lewis viimeisen Narnia-kirjansa lopussa. (CS Lewis The Last Battle)
Me tarvitsemme jotain kestävää, joka auttaa vaikkapa silloin, kun istumme kuolevan lähiomaisen vieressä teho-osastolla - tai teemme itse kuolemaa. Ja kuoleminen on harvoin herttaista kuolon uneen nukahtamista. Ja silloinkin kuolema on kauhistuttava, sillä me voimme vain toivoa ja uskoa, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Jotain uutta on kuitenkin tapahtunut. Joitakin vuosia sitten ilmestyi Englannissa sanomalehdissä (ainakin näkemässäni lehdessä virallisesti etusivulla) lontoolaisten lääkärien lausunto, jossa he ilmoittivat, että olisi moraalisesti väärin, jos he eivät kertoisi julkisesti, että lukemattomilla potilailla on todistetusti kuolemanjälkeisiä kokemuksia. Ne eivät riipu potilaan uskonnosta.
Tästähän oli TV-dokumentissakin: Lääketieteellisesti kuollut potilas pystyy kuvailemaan herättyään instrumentin, jolla lääkäri kaivoi hänen aivoistaan kasvaimen. Lääkäri kertoi, että kukaan ei voi tietää, millainen se instrumentti on, koska se on umpipaketissa ja leikkausta suorittava lääkäri avaa paketin juuri ennen leikkausta. Samoin ikänsä sokeana ollut potilas kuvailee herättyään leikkausta suorittaneiden henkilöiden ulkonäköä ja jopa solmion kuvioita tai kotikaupunkiaan, jonka "näkee" silloin ensi kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)