Lihavuus, lihavuus, lihavuus

Kuvassa on pulleakasvoinen Kaalimaan tenava, nukke joka on ollut hyvin suosittu. Lihavuuteen suhtautuminen riippuu myös kulttuurista. Esimerkiksi Alexander McCall Smithin naisten salapoliisitoimisto -kirjojen [suom. Naisten etsivätoimisto] valloittava päähenkilö Mma Ramotswe on "ruumiinrakenteeltaan perinteinen" botswanalainen nainen.

Kommentti keskusteluun lihavuudesta ja itsensä hyväksymisestä:

Voisi lisätä, että jos ei pysty rakastamaan itseään, on vaikeaa rakastaa muitakaan. Halaa itseäsikin tänään! Se on helppoa.

Jos laihtuminen olisi helppoa ja yksinkertaista, kaikki ihmiset onnistuisivat tulemaan hoikiksi. Mutta näin ei ole.

Psykologisten syiden lisäksi syynä voivat olla monet sairaudet tai yksinkertaisesti perinnöllisyys.

Rottakokeilla on tutkittu geenien vaikutusta lihomiseen. Karmein oli se koe, jossa kaksi rottaa liitettiin yhteen. Ne saivat yhtä paljon ruokaa. "Lihomisen geenin" omaava rotta lihoi, ja toinen laihtui kuoliaaksi!

Pakostakin tulee mieleen monta pariskuntaa, joissa toinen lihoo ja toinen pysyy hoikkana samalla ruokavaliolla. :)

Ruokavaliolla ja liikunnalla voi kuitenkin pitää lihavuutensa kohtuudessa ja pysyä terveenä.

Mma Ramotswe-dekkarit

Koirakuva. 'Uni'

Kalle, originally uploaded by amnellanna.

Kuntosalin Kalle: "Kai sinä tiedät, että me koirat nähdään REM-unta pitemmän aikaa kuin te ihmiset. Vai muka koiranunta."

Kalle ja hänen isäntänsä ovat mieheni ystäviä. Kalle oli päiväkävelyllä isäntänsä kanssa, kun otin tämän kuvan.

Helsinki syksyllä

 

Toisen omistaman lemmikkieläimen valokuvan käyttö

Nyt olisi taas kysymys Kemppiselle:

Millainen "yksityisyydensuoja" on lemmikkieläimellä tai oikeammin lemmikkieläimen omistajalla? Saako ottaa kadulla tai muulla julkisella paikalla valokuvia esimerkiksi koirista tai kissoista? Saako kuvia käyttää blogissa? Ovatko tässä tilanteessa sääntöinä hyvät tavat vai suojaako laki lemmikkieläimen omistajaa?

Oma kokemukseni on, että lemmikkieläimen omistaja on mielissään siitä, että hänen lemmikkiään kuvataan. Kukaan ei ole myöskään koskaan kieltänyt laittamasta lemmieläimen kuvaa blogiin. Mutta entä jos koira on vilistänyt ohi ja olen ottanut siitä kuvan? Saanko laittaa kuvan blogiini? Entä jos olen ottanut valokuvan kauan ennen Internetiä ja blogeja?

Koirakuvat blogin säännöissä neuvotaan näin:

"Mikäli kuvassa esiintyy koiran ja sinun lisäksi muita henkilöitä, täytyy heiltä etukäteen pyytää lupa kuvan julkaisemiseen.

Kuvissa saa olla myös jonkun toisen omistama koira kunhan kuva on itse ottamasi. Olisi kuitenkin toivottavaa että kysyt koiran omistajalta luvan kuvan julkaisemiseen netissä, vaikka sinulla onkin kuvaan tekijänoikeudet."

Varmaankin kukin blogi voi määritellä omat sääntönsä, mutta miten on tilanne yleisesti?

Entä TV ja mainokset? TV:ssä näkee kuvia ihmisisistä ja eläimistä. Lupaa ei ole kysytty. Mutta mitä tapahtuu, jos joku laittaa toisen ihmisen omistaman koiran kuvan mainokseen?

Tässä faktaa ihmisen kuvaamisesta.

Suosittu harrastus

My creation, originally uploaded by amnellanna.

Vaikka nukketalot ovat olleet aina yhtä hyvin aikuisten kuin lasten harrastus, olen hämmästynyt siitä, että nukketalokuvat ovat olleet kaikkein suosituimpia valokuvistani, jotka olen laittanut Flickriin.

Nukketaloissa ja miniatyyreissä yleensäkin on se mukava puoli, että niitä voi valokuvata loputtomiin erilaisissa olosuhteissa. Huoneet voi kalustaa yhä uudelleen ja uudelleen. Nuket voi pukea historiallisiin asuihin. Olen nähnyt kuvia nukketaloista, jotka ovat pienoismalleja tekijän omasta lapsuudenkodista. Varmaankin kiehtova projekti.

Näissä kuvissa olevat nukketalot ovat monenlaisia: roskiksista löydetty kaapiston osa, puulaatikko, lasihyllyinen kaappi, kirpputorilta ostettu pieni nukketalo ja lopuksi "oikea" nukketalo. Useimmista asetelmista ovat enää vain muisto ja valokuvat jäljellä.

Näppäräsorminen voi valmistaa itse huonekalut ja pikkuesineet, jopa nuket. Nukketaloharrastusta ei kannata väheksyä. Miniatyyrien sommittelu on hauskaa, virkistävää ja jopa terapeuttista luovaa työtä. Suosittelen. Ehkäpä tunneet jonkun pienen ihmisen, joka leikkisikin nukketalolla, jonka valmistat. Mutta älä tee siitä liian hienoa. Lapselta menee leikkimisenilo, jos lelua täytyy varoa koko ajan.

Pojatkin leikkivät nukketaloilla. Heillä toiminta nukketalossa on yleensä vauhdikkaampaa. Roistot kiipeävät katolle ja tulevat sisäänsavupiipusta, leikkijä-jättiläinen laittaa talon ylösalaisin. Kaikki on mahdollista.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa sitä suurempana.

Amerikkalainen Paul Kelleher harrastaa vanhojen nukketalojen entistämistä. Käy katsomassa, millainen on 1800-luvulla lohenkuljetuslaatikosta tehty nukketalo 2000-luvun asussa.