My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
Vihdoinkin helppo tapa tehdä kotisivut
sivu näyttää kokeiluvaiheessa eli toisena päivänä tältä. Tämä tuskin jäänee lopulliseksi ulkoasuksi. Eihän tässä ole vielä taustaakaan. Ylä- ja alapalkissa oleva kuva on palanen valokuvaa, jonka olen ottanut Johanneksen puistossa keväällä. Pienen aivovoimistelun jälkeen osasin ostaa virtuaalirahalla sivuni vapaaksi mainoksista. Nyt myös taustaväri! Tulostin 18.11. ohjeet ja aloin vähitellen täydentää sivuja, ja neljän päivän jälkeen ne alkoivat olla kunnossa. Olen laittanut linkkejä ja niin paljon valokuvia, että galleriani on kohta täysi. Mutta en minä enää kuvatilaa tarvitsekaan.
Minulla oli ollut jo muutaman vuoden kotisivut. Ne laati aikoinaan sukulaiseni, joka muutti pian senjälkeen ulkomaille. Uuden lyhyemmän version teki tuttava, joka on koulutukseltaan tietotekniikan diplomi-insinööri.
En ole osannut päivittää kotisivujani. Löytämäni ohjeet ovat olleet liian monimutkaiset. Niinpä kotisivullani on vanhentuneita linkkejä. Osa niistä vie lakkautettuihin blogehini.
Aloitin bloggaamisen kaksi ja puoli vuotta sitten, jotta oppisin laatimaan itse omat kotisivuni ja päivittämään ne. Tämän lyhyen bloggaamishistoriani aikana on ollut monenlaisia mullistuksia blogimaailmassa. Blogger oli johonkin aikaan vähän väliä suljettu. Siksi lopetin Bloggerissa olevia blogejani ja siirsin ne Vuodatukseen. Sitten Vuodatus ruuhkaantui ja siirryin uudistettuun Bloggeriin. Välillä käväisin Wordpressissäkin, mutta se oli minulle liian vaikea.
Tiesin, että oli olemassa helppoja tapoja tehdä kotisivut, sillä eräässä suomalaisessa yliopistossa professorina oleva ystäväni kertoi, että heidän tarvitsi vain kirjoittaa teksti valmiiseen kotisivupohjaan. Samanlaisia näyttää olevan Amerikassa kouluille luokkien omia kotisivuja varten. .
sunnuntai, marraskuuta 18, 2007
Koulusurma ja filosofian opetus lukiossa
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään 18.11.2007 filosofian vaikutuksesta 7.11.2007 tapahtuneeseen Jokelan koulusurmaan. (Jyri Räikkä: Platon voi panna pään sekaisin. Jokelan surmaaja rakensi itselleen yhteiskuntamallin filosofian klassikoista. HS/Kultttuuri 18.11.2007) (Linkistä myös keskusteluun)
"Jokelan koulun ampumavälikohtaus vaikuttaa siihen, miten filosofiaa vastedes opiskellaan Suomen lukioissa", kirjoittaa Räikkä. Kirjoituksessa käsitellään lähinnä Platonin ja Nietzschen ajatuksia. Opetusneuvos Pekka Elo vertaa Platonin valtiota Hitlerin "Mein Kampfiin" ja pitää Nietzscheä tarpeettomana lyhyeen filosofian kurssiin. Hän ei kuitenkaan halua kiellettyjen kirjojen listaa kouluihin. Aatehistorian tutkija professori Juha Sihvola näkee Pekka-Eric Auvisen maailmankuvassa aineksia mm Platonista ja Nietzshestä. Hänen mielestään nämä filosofit kuuluvat luonnollisesti lukiolaisen yleissivistykseen ja niitä pitäisi käsitellä nimenomaan koulussa, jossa niistä voidaan turvallisesti keskustella.
Nietzscheä tutkinut professori Tarmo Kunnas sanoo, että poika ei ymmärtänyt Nietzsheä: "Lisäksi Auvinen on tekstissään myös täysin biologinen, häneltä puuttuu kaikki henkinen puoli ihmisestä. Hän edustaa sosiaalidarwinistista näkemystä, toisin kuin Nietzsche." Kunnas lisää, että Suomessa kulttuuri on hyvin sekularisoitunut.
Suomalaisen filosofian opetuksen suurin ongelma onkin mielestäni siinä, että filosofia liitetään siinä nykyään usein ateismiin. Unohdetaan että Augustinuksesta lähtien länsimaiden filosofia on ollut suurimmaksi osaksi kristillistä. Nykyajan filosofien joukossa on monenlaisia maailmankatsomuksia edustavia ihmisiä, mutta he suhtautuvat yleensä uskontoon asiallisesti. Heidän joukossaan on myös tunnustavia kristittyjä.
Jokaisen, jolla on lapsia tai joka on kiinnostunut kasvatuksesta, kannattaa lukea tämä Helsingin Sanomain kirjoitus.
Lue aikaisemmat kirjoitukseni samasta aiheesta. esim Lukiolaisen maailmankuva 7.11. tässä blogissa. Klikkaa tunnistetta alhaalta.
"Jokelan koulun ampumavälikohtaus vaikuttaa siihen, miten filosofiaa vastedes opiskellaan Suomen lukioissa", kirjoittaa Räikkä. Kirjoituksessa käsitellään lähinnä Platonin ja Nietzschen ajatuksia. Opetusneuvos Pekka Elo vertaa Platonin valtiota Hitlerin "Mein Kampfiin" ja pitää Nietzscheä tarpeettomana lyhyeen filosofian kurssiin. Hän ei kuitenkaan halua kiellettyjen kirjojen listaa kouluihin. Aatehistorian tutkija professori Juha Sihvola näkee Pekka-Eric Auvisen maailmankuvassa aineksia mm Platonista ja Nietzshestä. Hänen mielestään nämä filosofit kuuluvat luonnollisesti lukiolaisen yleissivistykseen ja niitä pitäisi käsitellä nimenomaan koulussa, jossa niistä voidaan turvallisesti keskustella.
Nietzscheä tutkinut professori Tarmo Kunnas sanoo, että poika ei ymmärtänyt Nietzsheä: "Lisäksi Auvinen on tekstissään myös täysin biologinen, häneltä puuttuu kaikki henkinen puoli ihmisestä. Hän edustaa sosiaalidarwinistista näkemystä, toisin kuin Nietzsche." Kunnas lisää, että Suomessa kulttuuri on hyvin sekularisoitunut.
Suomalaisen filosofian opetuksen suurin ongelma onkin mielestäni siinä, että filosofia liitetään siinä nykyään usein ateismiin. Unohdetaan että Augustinuksesta lähtien länsimaiden filosofia on ollut suurimmaksi osaksi kristillistä. Nykyajan filosofien joukossa on monenlaisia maailmankatsomuksia edustavia ihmisiä, mutta he suhtautuvat yleensä uskontoon asiallisesti. Heidän joukossaan on myös tunnustavia kristittyjä.
Jokaisen, jolla on lapsia tai joka on kiinnostunut kasvatuksesta, kannattaa lukea tämä Helsingin Sanomain kirjoitus.
Lue aikaisemmat kirjoitukseni samasta aiheesta. esim Lukiolaisen maailmankuva 7.11. tässä blogissa. Klikkaa tunnistetta alhaalta.
Elisabet: Kultainen aikakausi
"Elisabet: Kultainen aikakausi" tuntui entistä paremmalta toisella katsomiskerralla. Ensinnäkin musiikki tuntui miellyttävämmältä, mikä johtui varmaankin siitä, että se ei ollut niin kovalla kuin ensimmäisellä kerralla tai sitten se kuulosti hiljaisemmalta täpötäydessä elokuvateatterissa.
Ensimmäisellä kerralla kiinnitin huomion elokuvan loistaviin panoraamakuviin, hienoihin vaatteisiin ja toimintaan. Nyt toisella kertaa nautin niistä monista rauhallisista kohdista, joissa henkilöt keskustelivat. Oli virkistävää katsoa ihmisiä, jotka eivät olleet kyynisiä. Ja tietenkin hyvät näyttelijät ovat parasta tässäkin elokuvassa.
Eräs hienoimpia kohtauksia oli se, jossa Walter Raleigh kertoi löytöretkistään lumoutuneena kuuntelevalle Elisabetille. Aikana ennen radiota, TV:tä ja elokuvia kerrotulla tarinalla oli valtava vaikutus. Ja Walter Raleigh oli myös runoilija, vaikka hän ei julkaissut runojaan.
Kirjoitin aikaisemmin, että historian henkilöitä oli yhdistelty. Osittain näin olikin tehty. Sir Walter Raleigh oli yhdistelmä itseään ja Sir Francis Drakea, mutta nyt huomasin, että olihan myös Drake mukana elokuvan meritaistelukohtauksessa, jonka sankariksi Raleigh oli tehty.
Elokuvan loppuun oli laitettu Walshinghamin kuolinkohtaus, vaikka todellisuudessa suuren voiton hohtoa himmensi Elisabetin lapsuudenystävän ja suurimman rakkauden Robert Dudleyn kuolema. Elisabet säilytti Dudleyn viimeistä kirjettä elämänsä loppuun vuoteensa vierellä.
Lue muutkin kirjoitukseni Elisabet-elokuvista. Klikkaa vaikkapa alla olevaa tunnistetta "Elisabet I -elokuvat".
Ihastuttava interaktiivinen nettikirja elokuvasta "Elisabet: Kultainen aikakausi". Kauniita kuvia!
Ensimmäisellä kerralla kiinnitin huomion elokuvan loistaviin panoraamakuviin, hienoihin vaatteisiin ja toimintaan. Nyt toisella kertaa nautin niistä monista rauhallisista kohdista, joissa henkilöt keskustelivat. Oli virkistävää katsoa ihmisiä, jotka eivät olleet kyynisiä. Ja tietenkin hyvät näyttelijät ovat parasta tässäkin elokuvassa.
Eräs hienoimpia kohtauksia oli se, jossa Walter Raleigh kertoi löytöretkistään lumoutuneena kuuntelevalle Elisabetille. Aikana ennen radiota, TV:tä ja elokuvia kerrotulla tarinalla oli valtava vaikutus. Ja Walter Raleigh oli myös runoilija, vaikka hän ei julkaissut runojaan.
Kirjoitin aikaisemmin, että historian henkilöitä oli yhdistelty. Osittain näin olikin tehty. Sir Walter Raleigh oli yhdistelmä itseään ja Sir Francis Drakea, mutta nyt huomasin, että olihan myös Drake mukana elokuvan meritaistelukohtauksessa, jonka sankariksi Raleigh oli tehty.
Elokuvan loppuun oli laitettu Walshinghamin kuolinkohtaus, vaikka todellisuudessa suuren voiton hohtoa himmensi Elisabetin lapsuudenystävän ja suurimman rakkauden Robert Dudleyn kuolema. Elisabet säilytti Dudleyn viimeistä kirjettä elämänsä loppuun vuoteensa vierellä.
Lue muutkin kirjoitukseni Elisabet-elokuvista. Klikkaa vaikkapa alla olevaa tunnistetta "Elisabet I -elokuvat".
Ihastuttava interaktiivinen nettikirja elokuvasta "Elisabet: Kultainen aikakausi". Kauniita kuvia!
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)