Bloggaamisen syvin tarkoitus

"Aina kun mietin, olenko tänään hengissä vai välittävätkö aistini vain jotain jälkikuvaa elämästä, katson verkosta päivän blogiani. Jos sellainen löytyy, kysymyksessä on vahva aihetodiste elämän jatkumisesta. Kirjoitan – siis olen olemassa."
Päivän Kemppinen

"Niin kauan kuin on elämää, kertomukseen tulee lisää kokemuksia."
Markku Lehto: "Vanhuus pitää ymmärtää elämän kertomuksena." - Päivän Hesari

Ajatukset lentoon

taideteos Kalliossa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lähde lentoon, lue Kemppistä: "Herrat pitävät nihilisteistä":
 "Jos joku epäilee olemassaoloa harhaksi, työntäköön parsinneulan peukaloonsa" ja muuta mukavaa sunnuntaiksi.

Zygmunt Bauman lämmittää nestemäistä postmodernismiaan

HS:n kulttuuriosastolla käsitellään jälleen postmodernismia. (Jaakko Lyytinen: Elämme nestemäisiä aikoja, pääministeri. HS/Kulttuuri 4.9.2011)

Lyytinen viittaa tässä Zygmunt Baumanin uusimpaan kirjaan "Culture in a Liquid Modern World": "Kulttuuri nestemäisessä nykymaailmassa.  --Bauman ei tosin itse enää puhu postmodernista, vaan nestemäisestä (liquid) nykyajasta. Hänen mukaansa kellumme nesteessä, jossa kaikki pysyvät rakenteet ovat häviämässä."

Lyytisen selostuksen perusteella Baumanin kirja ei näytä tuovan mitään uutta, vaan on edelleen samaa vanhaa postmodernismia, ja termi nestemäinenkin on ollut jo aikaisemmin Baumanin käytössä.  Kirja "Liquid Modernity" ilmestyi jo vuonna 2000. Taustallahan on antiikin Herakleitos: kaikki virtaa, mitä voidaan pitää postmodernismin keskeisimpänä ajatuksena.

Bauman on itsekin ollut tätä postmodernismin soppaa hämmentämässä. Hänen oma elämänsäkin on tyypillinen postmodernistin elämä: kommunismin ihannointia, pettymys kommunismiin. Hänen juutalainen vaimonsa oli natsien keskitysleirillä, ja hän joutui itse erotetuksi sekä kommunistisen Puolan armeijan tiedustelu-upseerin virasta että yliopistovirasta juutalaisuuden vuoksi. Englanninkielinen Wikipedia kertoo pääkohdat ikävistäkin vaiheista Suomessa aika ihannoidun version  Baumanin urasta.

Lue myös Zygmunt Baumanin postmodernismin paradoksisuus

Slavoj Žižek Suomessa

Ljubljana, Slovenia. Kuva on otettu vuoren huipulla olevan tornin (Piper's Tower) huipulta, jonne kapusin näitä portaita (Klikkaa kuvia ja katso niitä suurina. Portaat varsinkin!)

Aamun lehdet kertovat, että Slovenian Derridaksi ja Slovenian jättiläiseksi sanottu sosiologi, psykoanalyytikko ja postmoderni filosofi Slavoj Zizek on vierailemassa Suomessa.

Tässä blogissa on ollut useita kirjoituksia Zizekistä.
En lukeudu tämän vasemmistolaisten filosofin ihailijoihin, mutta olen kuullut hänestä paljon viime vuosina.

Klikkaa Zizekin nimeä, jos haluat lukea kirjoitukseni hänestä (mm muoti, ekologia, elokuvien freudilainen tulkinta)

Jo muinaiset kreikkalaiset

Miksi antiikin kreikkalaisia ihaillaan, vaikka he pitivät orjia ja olivat naisvihaajia?

Antiikin patsaat ovat valkoisia ja elegantteja, mutta alkujaan ne oli maalattu kirkkailla väreillä niin kuin nykyajan huvipuistojen satuhahmot. Järkytyin, kun luin siitä ensi kerran. Se ei tuntunut sopivan kuvaan, sillä Kreikka oli mielessäni jalo sivistyksen kehto, jossa miehet kävelivät henkevästi keskustellen ja filosofoivat. Vapaat miehet, sillä suurin osa miehistä oli orjia ja naiset pysyttelivät kotosalla.

Miksi antiikin kreikkalaisia ihaillaan, vaikka he pitivät orjia ja olivat naisvihaajia niin kuin kuvassa olevan patsaan esittämä Euripideskin? Heidän kaupunkinsa olivat alkujaan sotilaitten majapaikkoja ja leirejä, joissa oltiin koko ajan sotajalalla muita vastaan, haluttiin alistaa, valloittaa, harrastettiin voimalajeja - ja filosofiaa, yhdistettiin väkivalta kulttuuriin eli luotiin pohja länsimaiselle väkivaltaisen kulttuurin ihailulle.

Juutalaiset eivät olleet ruumiillisuuden halveksijoita, he eivät edes tehneet eroa ruumiin ja sielun välillä niin kuin kreikkalaiset filosofit, joilta idea sielusta kehnon ruumiin vankina levisi vasta Paavalin kautta kristinuskoon ja länsimaiseen kulttuuriin (Platon, Paavali, Augustinus, Descartes).

Renessanssin aikana harrastettiin kovasti antiikin filosofiaa. Ehkä miehet saivat sieltä lisäintoa naisten halveksimiseen. Naisten pilkkaamista pidettiin nimittäin silloin erityisen hauskana asiana, jopa jalo Thomas More sortui siihen. Se taisi kuulua antiikin sivistykseen renessanssin miesten mielestä.

Suomalaiset naiset rakastavat värejä pukeutumisessa

Keski-ikäinen suomalainen nainen Hietalahden kirpputorilla

Nanson ja Anna-lehden teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten pukeutuminen on muuttumassa. On tyyliä ja on värejä. Haastateltuja 2010, ikä 15-75 vuotta.

Pukeutujat prosenttia ikä
Rohkeat itseensä panostajat 27 25-44-vuotiaat
Vaatimattomat 19 25-34-vuotiaat
Perushuolitellut 18 +45 tai +65
Näyttäytyjät 8 alle 25-vuotiaat
Rennot peruspukeutujat 7 kaikki ikäryhmät
Naiselliset tyylittelijät 4 yli 45-vuotiaat


Lue lisää

Vertaa tätä kirjoitukseeni Muoti: neljän kerroksen väkeä , joka käsittelee slovenialaisen Zizekin käsityksiä pukeutumisen uusista yhteiskuntaluokista.

Zizek on tietenkin kansainvälinen tutkija, mutta omat havaintoni Sloveniasta ja Kroatiasta: Ljubljanassa yleisvaikutelma varakkaan perushuoliteltu, Zagrebissa suuri osa naisista pukeutui erittäin vaatimattomasti, mutta loisteliaat "näyttäytyjät" herättivät huomiota värikkäillä, omaperäisillä ja erittäin tyylikkäillä vaatteillaan.

Muoti: neljän kerroksen väkeä

Ennen oli tarkat säännöt siitä, miten kukin yhteiskuntaluokka sai pukeutua. Miten on tilanne nyt?

Slovenialainen filosofi, sosiologi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek kirjoittaa, että muotiin voidaan suhtautua neljällä eri tavalla:

1. Köyhät suhtautuvat muotiin välinpitämättömästi. Ainoa tavoite on pukeutua säädyllisesti ja koettaa välttää rähjäistä tyyliä.
2. Alempi keskiluokka pyrkii epätoivoisesti seuraamaan muotia, mutta on taloudellisista syistä aina vähän myöhässä ja käyttää edellisen kauden vaatteita.
3. Ylempi keskiluokka pystyy ostamaan viimeisintä muotia olevat vaatteet.
4. Ylintä luokkaa edustavat kaikkein rikkaimmat. He ovat kuten köyhät välinpitämättömiä muodista, mutta eri syystä kuin köyhät. Kaikkein rikkaimpien ei tarvitse mukautua mihinkään muodin normeihin, sillä he itse määräävät muodin. Heidän vaatteensa ovat muoti.

Jälleen "The Zizek Reader". Wright & Wright (toimittajat)

Mikä on sinun ekologinen näkökulmasi?

Ljubljana kuvattuna korkealta vuorelta näkötornista (Piper's Tower), jonne kapusin ekologisesti omin jaloin. Photo: Anna Amnell

Ljubljanan jättiläiseksi sanottu slovenialainenen filosofi, sosiologi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek sanoo, että ekologiaa on monenlaista:

Konservatiivit: pitäisi palata perinteiseen tasapainoiseen maalaiselämään

Valtion merkitystä korostavat: vain vahvat valtion asettamat säännöt voivat pelastaa meidät uhkaavalta ekokatastrofilta

Sosialistit: ekologisten ongelmien perimmäinen syy on kapitalistien harjoittama luonnonvarojen hyötyä tavoitteleva hyväksikäyttö

Liberaalikapitalistit: luonnolle aiheutetut vahingot täytyy sisällyttää tuotteiden hintoihin ja antaa markkinoiden ohjata ekologista tasapainoa

Feministit: luonnon hyväksikäyttö johtuu miesten dominoivasta asenteesta

Anarkistit: ihmiskunta voi säilyä hengissä vain, jos se organisoituu pieniin omavaraisiin yhteisöihin, jotka elävät tasapainossa luonnon kanssa.

The Zizek Reader. Elizabeth Wright & Edmond Wright (Editors). 1999. Sivu 65.

Pyryn häntä ja pyörremyrsky

Pyry 2426
Originally uploaded by amnellanna
Kommentteja edellisen kirjoituksen jälkeen:

Ennakoiko Pyryn vierailu pyryä?

Anna Amnell sanoi...

taidat olla oikeassa: Pyryn hännän heilahdus voi aiheuttaa lumimyrskyn Helsingissä ihan niin kuin perhosen siiven värähdys Katmandussa voi aiheuttaa pyörremyrskyn Floridassa.

Koulusurma ja filosofian opetus lukiossa

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään 18.11.2007 filosofian vaikutuksesta 7.11.2007 tapahtuneeseen Jokelan koulusurmaan. (Jyri Räikkä: Platon voi panna pään sekaisin. Jokelan surmaaja rakensi itselleen yhteiskuntamallin filosofian klassikoista. HS/Kultttuuri 18.11.2007) (Linkistä myös keskusteluun)

"Jokelan koulun ampumavälikohtaus vaikuttaa siihen, miten filosofiaa vastedes opiskellaan Suomen lukioissa", kirjoittaa Räikkä. Kirjoituksessa käsitellään lähinnä Platonin ja Nietzschen ajatuksia. Opetusneuvos Pekka Elo vertaa Platonin valtiota Hitlerin "Mein Kampfiin" ja pitää Nietzscheä tarpeettomana lyhyeen filosofian kurssiin. Hän ei kuitenkaan halua kiellettyjen kirjojen listaa kouluihin. Aatehistorian tutkija professori Juha Sihvola näkee Pekka-Eric Auvisen maailmankuvassa aineksia mm Platonista ja Nietzshestä. Hänen mielestään nämä filosofit kuuluvat luonnollisesti lukiolaisen yleissivistykseen ja niitä pitäisi käsitellä nimenomaan koulussa, jossa niistä voidaan turvallisesti keskustella.

Nietzscheä tutkinut professori Tarmo Kunnas sanoo, että poika ei ymmärtänyt Nietzsheä: "Lisäksi Auvinen on tekstissään myös täysin biologinen, häneltä puuttuu kaikki henkinen puoli ihmisestä. Hän edustaa sosiaalidarwinistista näkemystä, toisin kuin Nietzsche." Kunnas lisää, että Suomessa kulttuuri on hyvin sekularisoitunut.

Suomalaisen filosofian opetuksen suurin ongelma onkin mielestäni siinä, että filosofia liitetään siinä nykyään usein ateismiin. Unohdetaan että Augustinuksesta lähtien länsimaiden filosofia on ollut suurimmaksi osaksi kristillistä. Nykyajan filosofien joukossa on monenlaisia maailmankatsomuksia edustavia ihmisiä, mutta he suhtautuvat yleensä uskontoon asiallisesti. Heidän joukossaan on myös tunnustavia kristittyjä.

Jokaisen, jolla on lapsia tai joka on kiinnostunut kasvatuksesta, kannattaa lukea tämä Helsingin Sanomain kirjoitus.

Lue aikaisemmat kirjoitukseni samasta aiheesta. esim Lukiolaisen maailmankuva 7.11. tässä blogissa. Klikkaa tunnistetta alhaalta.

Koulu ja oppilaan maailmankatsomus

Dosentti Jyri Komulainen kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa siitä, että Jokelan koulusurmien yhteydessä on puhuttu kouluterveydenhoidosta, nuorisopsykiatriasta, koulukiusaamisesta ja luokattomasta lukiosta. Hän lisää:

"Haluaisin listalle myös kysymyksen siitä, millaisia aineksia koulua antaa oman maailmankatsomuksen kriittiseen arviointiin.

--koulussa pitää olla riittävästi tilaa omien ajatuksien kriittiselle testaamiselle toisten kanssa. Sillä ei ole merkitystä, tapahtuuko keskustelu filosofian, uskonnon, historian vai yhteiskuntaopin tunnilla. Tärkeintä on, että sitä käydään avoimesti ja riittävän usein.

-- Koulun pitää tukea persoonallisuuden kokonaisvaltaista kypsymistä.

--Jokelan tapaus osoittaa, että kaikki filosofiat eivät ole yhteisön kannalta hyväksyttäviä tai moraalisesti kestäviä.

-- Yksi resurssi löytyy maailmankatsomuksista, jotka perustelevat jokaisen ihmisen ainutlaatuisen arvon.

-- Tässä projektissa tarvitaan paitsi psykologeja ja sosiologeja myös filosofeja ja teologeja."

(Jyri Komulainen: Koulussa voitava testata ajatuksiaan. HS/Vieraskynä 2.11.2007)

Lukiolaisen maailmankuva

Perunan identiteetti

Kuva: FreeFoto.com/Ian Britton Eräs pikkupoika katseli, kuinka hänen tätinsä kuori perunoita ja kysyi uteliaana, mitä täti ajatteli perunoita kuoriessaan. Vastaus oli unohtumaton: "Mietin tässä perunan perunamaisuutta."

Tämän tarinan kertoi kielitieteilijä C.J. Moore viime viikonlopun sanomalehdessä.(Take a closer look at the nature of things. - Meanwhile. International Herald Tribune. August 13-14, 2005). Alkuperäisessä englanninkielisessä tarinassa täti käyttää sanontaa "the potatiness of the potato".

Vaikka ilmaisu oli keksitty, se oli täysin ymmärrettävä. Samalla se oli, kuten Moore kirjoittaa, eräs filosofian keskeisimpiä kysymyksiä, jota on pohdittu vuosisadat idässä ja lännessä: mitä esineet ja asiat ovat itsessään?

Moore mainitsee Goethen esimerkkinä länsimaisesta ihmisestä, joka oli sitä mieltä, että esineiden ja luonnonilmiöiden todellinen luonto paljastuu vain täsmällisellä tarkkailulla.

Silloin ihminen on avoin, ja luonto voi paljastaa olemuksensa aivan samalla tavalla kuin vaatimaton peruna paljastaa keskittyneelle kuorijalleen sen, millainen se on itsessään. Voimme sanoa, että peruna paljastuu identtiseksi itsensä kanssa, sillä on pysyvä identiteetti.

Teivas Oksala kiinnittää huomiota Goethen keskittyneeseen tapaan kuvata vaikkapa jotain elämänvaihetta yhdellä ainoalla luonnonilmiöllä kuten esimerkiksi runossa "Kuulle".

Tarkkailemalla keskittyneesti luontoa, voimme oppia ymmärtämään sen olemuksen. Moore mainitsee itävaltalaisen Viktor Schaubergerin, joka ennusti jo 70 vuotta sitten, mitä vaurioita Tonavalle tulisi tapahtumaan, kun ei haluttu opetella ymmärtämään veden olemusta.

Veden "vesimäisyys", sen identiteetti onkin myös poliittinen ja luonnonsuojeluun liittyvä ilmiö eikä vain runoutta ja filosofiaa.

Toiminta paljastaa minän olemassaolon

Filosofian opiskelija lukee minuuden olemuksesta ja menee pyörälle päästään niistä monista teorioista, joita siitä esitetään.

Hän päättää mennä kysymään neuvoa filosofian professoriltaan. Hän kysyy: Olenko minä olemassa?

Professori vastaa: Kuka kysyy?

Postmodernit filosofit väittävät, että minää ei ole olemassa. Mutta professorin tavoin mekin voimme kysyä: KUKA näitä väitteitä esittää?

Näiden väitteiden takana täytyy olla joku subjekti, joku minuus. Ilman subjektia näitä väitteitä ei olisi. Toiminta paljastaa minän olemassaolon ja olemuksen.