Dekkarit: Rikos junassa, lentokoneessa, laivassa

Uusi tuttavuus: Boris Akunin: Murder on Leviathan. [ suom. Leviatanin purjehdus  *] Tätä kirjaa suositteltiin minulle pietarilaisessa kirjakaupassa, ja kyllä se onkin loistava. Näyttämölle astuu aivan uusi salapoliisi, venäläinen älykäs ja sivistynyt diplomaatti Erast Fandorin,  jonka on luonut georgialainen Boris Akunin (Grigory Chkhatishvili, filologi, kriitikko, esseisti, japanista kääntäjä). Aika on 1878, tapahtumapaikkoina Pariisi ja laiva nimeltä Leviathan, jossa Fandorin ja pariisilainen poliisipäällikkö Gauche etsivät julman joukkomurhan tekijää rikkaiden matkustajien joukosta.
Monissa salapoliisiromaaneissa ja elokuvisa rikosten tapahtumapaikkoina ovat junat, laivat ja lentokoneet.

*) Puhutaanko suomennoksessa medaljongista? Englanniksi kyseessä on 'badge' (rinta)merkki, joka kiinnitetään takinkaulukseen tai taskukellon vitjaan, samantyyppinen kuin nykyajan pinssit ja rintamerkit.

Hidas matkustaminen on katoava ylellisyys

Kommentti Kemppisen blogiin. Myös kuva lainattu sieltä. Siinä on junanostalgia täydellinen.

Kommenttini: Hidas matkustaminen on katoava ylellisyys.
Rakastan hitaita junia, joissa on leveät pehmeät penkit. Suomessa junamatkat ovat muuttuneet epämiellyttäviksi, sillä vauhti on liian nopea, juna heiluu ja tutisee ja istuimet ovat kovia kopukoita. Kodikkaita junia on vielä entisissä "Itä-Euroopan" maissa kuten Sloveniassa, Tsekissä ja Kroatiassa. Ikkunat voi avata ja ottaa junan pysähtyessä valokuvia kauniista maisemista ja vanhoista arvokkaista rakennuksista.

Yksi syy Agatha Christien kirjojen ja niistä tehtyjen TV-sarjojen suosioonkin on varmasti se, että niissä matkustetaan junalla.

Meillä ei ole ollut koskaan omaa autoa Suomessa asuessa. Joskus vuokraamme auton muutamaksi päiväksi. Taksi on mukavin, jos on huono sää tai pitkä & hankala matka kaupungissa

Torontossa oli vaikeaa tulla toimeen ilman autoa, vaikka siellä oli yllättävän hyvä julkinen liikenne, varsinkin jos asettui asumaan jonkin metroaseman lähelle. Nautimme kuitenkin kovasti autostamme. Se oli suuri farmariauto, johon pitkäsääriset lapsemmekin mahtuivat ja teimme joka kesä teini- ja yliopistoikäisten lastemme kanssa telttailumatkoja ympäri Yhdysvaltoja, tutkien sen kaunista maaseutua ja suurkaupunkeja. Maaseudulla nukuimme osavaltioiden ja liittovaltion leirintäalueilla, jotka olivat turvallisia ja kauniilla paikoilla. Teimme myös yhden Eurorail-matkan Euroopan junilla.

Pidän vanhanaikaisista junista

Tässä junassa oli mukava istua. Junan vauhtikin oli sopiva, ehti katsella maisemia. Ikkunan pystyi avaamaan, ja valokuvista tuli kunnollisia, sillä kameran pystyi tukemaan ikkunan reunaan.
Rakastan junia ja suren sitä, että niin harvoin voi enää tuntea rauhallisen junamatkailun ilot. Viimeksi olen nauttinut junamatkailusta Kroatiassa. Varsinkin parin tunnin junamatka Zagrebista Slovenian Ljubljanaan on miellyttävä. 

Matkalla Ljubljanaan, Sloveniaan Zagrebista.

Maisema junan ikkunasta Sloveniassa. Ikkunan saattoi avata! Kuvan molemmin puolin olevien nuolien avulla voit siirtyä katsomaan muitakin kuvia Sloveniasta, jossa olen ollut vuonna 2007 ja 2010.
Matkalla Belgradista Zagrebiin koimme mieheni kanssa vanhan Itä-Euroopan junakurjuuden - juna oli täysin korjaamaton 1950-luvun juna. Nuori konduktööriparka nukkua kyyhötti istuallaan junan eteisen puupenkillä. Saa nähdä kerrotaanko sarjassa sellaisistakin junista.
Katso kuviani junista ja rautatieasemista Euroopassa. Mukana mm Prahan vanha art nouveau-rautatieasema, joka on osa uutta rakennusta.

Junabaari

Ostravan uudessa hienossa ostoskeskuksessa oli jäätelö- ja virvoitusjuomabaari, jossa pienoisjuna hoiti tarjoilijan tehtävät. Teen tilauksen ja pienoisjuna tuo pirtelön asemalleni, jossa nappaan sen junasta.
Kiskot tuovat ja vievät. Pakinaperjantai: kiskojen viemää.

Rautatieasemalla pamahti

Rautatieasemalla on tavallisesti rauhallista

Aina Helsingissä tapahtuu, jos ei muuta niin juna peruuttaa hotellin seinään. Lieneekö hyvä idea laittaa juna ja hotelli noin lähelle toisiaan? Entä jos junassa olisi ollut pommi?

HS.fi kertoo: Juna hotellin seinäään. Kirjoitin sinne kommentin:

Tieto kulkee nopeasti
Kännykkä toimii | 4.1.2010 9:05
Mieheni oli läheisessä junassa lähdössä Kauniaisiin, kun matkustajia käskettiin poistumaan junasta. Törmäyksen aiheuttama ääni oli niin voimakas, että matkustajat luulivat aluksi, että kyseessä oli pommi. Sain selostuksen tapauksesta paikan päältä. Jännittävän alun jälkeen matka jatkui bussilla.

Lisäys tekstiin: Mieheni kertoi vasta myöhemmin, että jotkut naiset alkoivat kirkua junassa. Ensimmäinen ajatus olikin varmaan useimmilla matkustajilla, että juuri siihen junaan on laitettu pommi.

Blog Action Day: Bikes

Helsinki Citybike. Photo: Anna Amnell

Helsingin kaupungin melkein ilmainen polkupyörä (vuokra 2 euroa) on pirteä ja raikas kuin suoraan puusta poimittu kypsä sitruuna.


Almost free Helsinki Citybike is as sweet as a fresh ripe lemon picked from the tree. (rent 2euros)

Minulla ei ole polkupyörää, mutta kävelen ja käytän julkisia kulkuneuvoja. Matkustan harvoin lentokoneella. Lempikulkuneuvojani ovat raitsikka, laiva ja juna.

Työmatkalla

Mitä tehdä junassa tai bussissa matkalla töihin? Voi torkkua, tuijottaa maisemaa, kuunnella muiden juttuja - mikäli kukaan puhuu mitään. Eräänä vuonna tein bussissa ja metrossa muistiinpanoja siitä, millaisia vaatteita ja kampauksia oli muilla matkustajilla tai bussin ikkunasta näkyvillä ohikulkijoilla. Matka meni kuin siivillä. Näitä muistiinpanoja on ollut hauska lukea myöhemmin. 15 minuutin junamatka on niin lyhyt, että siinä ei ehdi lukea edes novellia, ehkä lyhyen runon. Mutta siinä voi tehdä luonnoksia, kuten näkyy kuvasta. Katso, mitä muita luonnoksia on syntynyt erään helsinkiläisen luonnoslehtiöön lähijunassa viime päivinä.

Photo Friday: travel

A comfortable train. Zagreb-Ljublajana by train in 2007.

Junat

Kuvassa on tyttäremme amerikkalaisen junan vieressä poseeraamassa, muistaakseni Washington DC:ssä. Emme matkustelleet Pohjois-Amerikassa junalla, mutta Eurooppaa kiersimme kuukauden Eurail-lipuilla kahtena kesänä.

Junalla matkustamista on pidetty vanhanaikaisena "mummojen", Miss Marplen elämäntyylinä, menneen maailman tapana liikkua paikasta toiseen. Agatha Christie itsekin kertoo muistelmissaan, kuinka vapautuneeksi ja itsenäiseksi hän tunsi itsensä saatuaan ajokortin ja oman auton. Mutta nimenomaan englantilaiset junat ovat sitä nostalgiaa, josta pidän. Katselemme usein Miss Marple, Hercule Poirot ja Sherlock Holmes -TV-sarjoja, joita olemme nauhoittaneet itsekin paljon.

Junalla matkustamisesta on kuitenkin tulossa uudenaikainen ja suositeltu tapa matkustaa, sillä se säästää luontoa. Englannin anglikaaninen kirkko on päättänyt, että sen työntekijät matkustavat aina kun mahdollisista junalla, myös ulkomaille. Suomesta en ole kuullut vastaavanlaista edes vihreiden taholta.

Parasta on, että junassa on mukavaa matkustaa. Voi lukea, tehdä käsitöitä tai nukkua jos ei keksi parempaa tekemistä. Maisemia ei voi katselle, sillä nykyiset junat kulkevat liian nopeasti. Edelleen toteutumaton haaveeni on matkustaa junalla Kiinaan. Jotkut tuttavat ovat tehneet sen matkan useitakin kertoja. Siihen asti voi vain muistella entisiä junamatkoja. En kuitenkaan niitä kovalla puupenkillä kahdeksan tuntia kestäneitä matkoja Savoon opiskeluaikana. Mieluummin vaikkapa tätä:

Aamulla varhain juna on pysähtynyt metsän keskelle. Ikkunasta näkyy puistomainen maisema, jossa on reheviä lehtipuita. Kaurisemo vasoineen on pysähtynyt katsomaan junaa. Tuo satumainen maisema on jäänyt mieleeni ihanteellisena. Jotain samaa saattoivat varmaankin kokea entisaikojen matkustajat jotka liikkuivat vaunuilla, ratsain tai kävellen halki Euroopan.

Täältä löytyy pitkä luettelo elokuvista, joissa juna on tärkeä. Trains in Movies.