Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2014

Miten vauva matkustaa?





Tämä taitaa olla paras kulkuneuvo, jonka olen nähnyt vauvalla:  Sade- ja aurinkokatoksella varustettu selkäreppu, jota kookas isä kantaa. 

Olen nähnyt myös hyvin vaudikasta vauvan ulkoiluttamista, kun filosofi Esa Saarinen juoksi Korkeavuorenkatua lenkille nähtävästi Kaivopuistoon  ja työnsi samalla kaksosiaan lastenvaunuissa.

Kun läksimme lasten pieninä ollessa Savoon kesälomalle, meillä oli mukana parhaimmillaan kolme alle kouluikäistä lasta, matkalaukut, potta muosikassissa ja kaksi isoa pehmolelua, ruskeaa apinaa, jotka seurasivat kaikkialle mukana. Kun vanhin lapsemme pääsi isänsä mukaan Italian matkalle, valmistin hänelle apinankuljetusrepun, sillä hän arveli, ettei voinut erota rakkaasta apinastaan kahdeksi viikoksi. Hän kantoi apinaa selässään muutaman päivän kotona, ja tuli sitten siihen tulokseen, että apina saa jäädä minun hoiviini kuten pikkusisko ja vauvaveli.

torstaina, elokuuta 02, 2012

Matkoilla Amerikassa


visited 38 states (76%)
Create your own visited map of The United States or Free ipad travel guide
Vaihto-oppilasvuonna ja Kanadan aikaan tehtyjä matkoja. (Nähtävästi kävin vaihto-oppilasvuonna myös Oklahomassa ja Nebraskassa bussikiertomatkan aikana.) Kanadassa asuessamme teimme koko perhe yhdessä melkein joka kesä pitkiä useamman viikon matkoja.

Yövyimme enimmäkseen teltassa valtion ja osavaltioiden leirintäalueilla, jolloin näki kaunista luontoa ja maaseutua. Yksityiset leirintäalueet saattoivat olla sorakentällä niin kuin esimerkiksi Washington DC:ssä, siksi yövyimme suurkaupungeissa motelleissa ja hotelleissa.

 Matkat olivat monesti hyvin pitkiä: yhdellä matkalla menimme Torontosta Floridan eteläosaan asti, toisella Missisippiä seuraten New Orleansiin. Kaikkein ensimmäinen pitkistä matkoista oli itärannikon matka, jonka aikana näimme sekä suuria kaupunkeja että luontoa. Yhdeksässä vuodessa ehti nähdä paljon, kun eli vaatimattomasti.

sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2011

Ihanneloma

Ihanneloma? Millainen se on? Pää ja kädet levossa? Pää levossa, kädet poimimassa marjoja? Kerran vietin ensimmäisen lomaviikon pelkästään neuloen, istuin iso flanelliyöpaita päällä sängyssä ja tunsin olevani zombi. Minulla oli ollut sinä talvena hyvin vaikeita teini-ikäisiä oppilaita.

Joillekin marjojen poimiminen on lepoa sielulle ja aivoille. Oli aikoja, jolloin luin aina lomalla Agatha Christien kirjat tai Kadonnutta aikaa etsimässä tai jotain muuta, mikä heitti matkalle toiseen maailmaan. Usein ensimmäinen asia, mikä tehdään loman alkaessa, on siivoaminen ja kaappien järjestely. Vähän sama juttu kuin silloin, kun jäädään eläkkeelle.

Kun kirjoittamisesta tuli työtä, tuntuu, ettei ole ollut enää lomaa ollenkaan. Vaikka kirjoja valmistuu harvoin, aiheita ja suunnitelmia on aina mielessä. Aina voi muokata keskeneräisiä käsikirjoituksia. Matkat ovat enimmäkseen aineiston keräämistä. Toisinaan kuitenkin nähtävyydet ovat niin suuria, niin yllättäviä, niin kauniita, että unohtaa kaiken muun. Kotiäitinä ollessani pidin yhden vapaaillan viikossa. Menin perjantai-iltaisin Rikhardinkadun kirjastoon ja luin tuntikausia lehtiä ja kirjoja. Alussa kuulin aina korvissani herttaisia ääniä, jotka sanoivat: äiti! äiti!

Onko bloggaaminen tai valokuvien ottaminen työtä vai harrastusta, lepoa vai stressiä? Pitääkö lomalla vastata puhelimeen?
Posted by Picasa

torstaina, heinäkuuta 14, 2011

Postikortit syrjäyttivät matkakirjeet


Kuva Wikipediasta Tischbein: Goethe Italian matkalla
Klassikkoromaaneissa ja niistä tehdyissä elokuvissa kiinnittää huomiota siihen, että noina aikoina kirjoitettiin paljon kirjeitä. Ne eivät olleet mitä hyvänsä lappusia, vaikka niitäkin läheteltiin jopa samassa talossa asuville kuten Winston Churchill vaimolleen Clementinelle, kun Winstonilla oli joku neuvottelu käynnissä toisessa päässä taloa.

Kaukana asuvia sukulaisia tavattiin harvoin, mutta siitä huolimatta pysyttiin ajan tasalla siinä, mitä kussakin perheessä tapahtui. Kirjoitettiin pitkiä intiimejä kirjeitä, joita luettiin ääneen takkatulen tai ölylampun valossa. Näin tekivät esimerkiksi Swanin siskokset ja Mannerheim sukulaistensa ja ystäviensä kanssa. Kuuluisien kirjeiden kirjoittajien yksityisiä kirjeitä on koottu kirjoiksi, joiden kautta menneyt aika avautuu nykyajan ihmiselle.

Tanatologi LKT Gustaf Molander kertoo tänään Hufvudstadsbladetissa (Krama sommaren/I dag/Debatt HBL 14.7.2011) eräästä mestarillisesta kirjeiden kirjoittajasta, nimittäin Adolph Törnerosista (1794-1839), joka oli estetiikan ja latinan professori Uppsalan yliopistossa. Hän kirjoitti matkakirjeitä ystävilleen ja sukulaisilleen. Hän kuvaa kirjeissään luontoa, kukkia, maisemia, talonpoikaistaloja, herraskartanoita mutta myös sisäisiä tuntojaan.  Hän oli sitä mieltä, että matka on elämä elämä pienoiskoossa, sillä muuten ei voitaisi sanoa, että elämä on niin kuin matka. Hän koki olevansa sisäisesti lähellä ystäviään matkoillaankin.

Voimme arvata, miten innokkaasti odotettiin sukulaisten ja ystävien parissa tämän oppineen ja sydämellisen miehen kirjeitä. "Taito kirjoittaa pitkiä, eloisia kirjeitä tuli vähitellen yhä harvinaisemmaksi", kirjoittaa Molander. "1800-luvun loppupuolella kirjeiden tulivat postikortit, joissa oli tilaa vain muutamalle lauseelle."


torstaina, syyskuuta 02, 2010

Amsterdam


Amsterdam_1985_August_020, originally uploaded by Brin d'Acier.

Matkakuvat eri maista ovat joko poikani tai minun ottamia. Emme yleensä muista, kumpi otti kuvan. Hänellä oli hieno kamera. jonka olimme ostaneet hänelle lahjaksi, kun hän lopetti koulun ja meni yliopistoon. Kamera toimii edelleen erinomaisesti. Tämä kuva on otettu koko perheen yhteisellä Euroopan matkalla.

Anne Frankin patsas


Amsterdam_1985_August_044, originally uploaded by Brin d'Acier.

Amsterdam

Delft elokuussa


Delft_1985_August_061, originally uploaded by Brin d'Acier.

Eräs kauneimpia paikkoja, joissa olen ollut.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

Merellä

merellä

Pidän kaikken eniten hitailla junilla ja laivoilla matkustamisesta.

torstaina, huhtikuuta 02, 2009

Työmatkalla

Mitä tehdä junassa tai bussissa matkalla töihin? Voi torkkua, tuijottaa maisemaa, kuunnella muiden juttuja - mikäli kukaan puhuu mitään. Eräänä vuonna tein bussissa ja metrossa muistiinpanoja siitä, millaisia vaatteita ja kampauksia oli muilla matkustajilla tai bussin ikkunasta näkyvillä ohikulkijoilla. Matka meni kuin siivillä. Näitä muistiinpanoja on ollut hauska lukea myöhemmin. 15 minuutin junamatka on niin lyhyt, että siinä ei ehdi lukea edes novellia, ehkä lyhyen runon. Mutta siinä voi tehdä luonnoksia, kuten näkyy kuvasta. Katso, mitä muita luonnoksia on syntynyt erään helsinkiläisen luonnoslehtiöön lähijunassa viime päivinä.

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Junat

Kuvassa on tyttäremme amerikkalaisen junan vieressä poseeraamassa, muistaakseni Washington DC:ssä. Emme matkustelleet Pohjois-Amerikassa junalla, mutta Eurooppaa kiersimme kuukauden Eurail-lipuilla kahtena kesänä.

Junalla matkustamista on pidetty vanhanaikaisena "mummojen", Miss Marplen elämäntyylinä, menneen maailman tapana liikkua paikasta toiseen. Agatha Christie itsekin kertoo muistelmissaan, kuinka vapautuneeksi ja itsenäiseksi hän tunsi itsensä saatuaan ajokortin ja oman auton. Mutta nimenomaan englantilaiset junat ovat sitä nostalgiaa, josta pidän. Katselemme usein Miss Marple, Hercule Poirot ja Sherlock Holmes -TV-sarjoja, joita olemme nauhoittaneet itsekin paljon.

Junalla matkustamisesta on kuitenkin tulossa uudenaikainen ja suositeltu tapa matkustaa, sillä se säästää luontoa. Englannin anglikaaninen kirkko on päättänyt, että sen työntekijät matkustavat aina kun mahdollisista junalla, myös ulkomaille. Suomesta en ole kuullut vastaavanlaista edes vihreiden taholta.

Parasta on, että junassa on mukavaa matkustaa. Voi lukea, tehdä käsitöitä tai nukkua jos ei keksi parempaa tekemistä. Maisemia ei voi katselle, sillä nykyiset junat kulkevat liian nopeasti. Edelleen toteutumaton haaveeni on matkustaa junalla Kiinaan. Jotkut tuttavat ovat tehneet sen matkan useitakin kertoja. Siihen asti voi vain muistella entisiä junamatkoja. En kuitenkaan niitä kovalla puupenkillä kahdeksan tuntia kestäneitä matkoja Savoon opiskeluaikana. Mieluummin vaikkapa tätä:

Aamulla varhain juna on pysähtynyt metsän keskelle. Ikkunasta näkyy puistomainen maisema, jossa on reheviä lehtipuita. Kaurisemo vasoineen on pysähtynyt katsomaan junaa. Tuo satumainen maisema on jäänyt mieleeni ihanteellisena. Jotain samaa saattoivat varmaankin kokea entisaikojen matkustajat jotka liikkuivat vaunuilla, ratsain tai kävellen halki Euroopan.

Täältä löytyy pitkä luettelo elokuvista, joissa juna on tärkeä. Trains in Movies.