Huuhkaja lensi äsken Johanneksen torniin

Kun tulimme äsken iltakävelyltä, näimme huuhkajan lentävän Johanneksen kirkon etelänpuoleisen tornin huipulle. Se näytti harmahtavalta, ja siivet olivat isot ja leveät. Se lensi aivan huipulle ja alkoi huhuilla sieltä ja vastasi, kun mieheni huhuili sille. Siellä se huhuilee, kun tätä kirjoitan avoimen ikkunan lähellä. On niin pimeää, että sitä ei voi nähdä.

Helsingin patsaat: Sakari Topelius

Koulupuiston Sakari Topelius (1818-1898) lasten ympäröimänä. Ville Vallgren

Sakari Topelius kuoli maaliskuun 12 p:nä vuonna 1898. Hänen hautajaisensa pidettiin Koulupuiston vieressä olevassa Johanneksen kirkossa. Arkkitehti Aili Salli Ahde-Kjäldman, rakennusmestarin tytär, oli tuohon aikaan 6-vuotias. Hän kertoo muistelmissaan:

"Papalla oli silloin melkein valmiina Kihlmanin talo Korkeavuorenkatu 19:ssä. Talo oli Hård af Segerstadin piirtämä, ja se sijaitsi aivan vastapäätä kirkkoa. Tämän talon neljännessä kerroksessa oli meitä varten pesty hyvä näköalaikkuna, mutta pääsy sinne ei suinkaan ollut helppoa. Kaikilla koululaisilla oli lupaa, ja kansaa oli niin paljon liikkeellä, että kadut kirkon ympärillä täytyi sulkea ja läpikulku kiellettiin. Meidän oli kierrettävä Pikku Roobertin- ja Kasarminkadun kautta Punanotkon kadulle ja sieltä porttikäytävän kautta Kihlmanin naapuritalon pihalle. Siellä oli sitten kiivettävä korkean kivimuurin yli uutisrakennuksen puolelle. --Sieltä suuresta ikkunasta olikin paljon parempi näköala meillä kuin niillä lapsiraukoilla, jotka seisoivat alhaalla ihmismeressä. Hautajaissaattueessa oli paljon väkeä ja silinteripäiset herrat kantoivat kukilla koristettua mustaa arkkua. Kaikilla vanhoilla ihmisillä oli musta arkku. Joka puolella oli lippuja - ja niitä oli paljon. Hautajaissaattue ulottui kauas, ja kun meidän silmistämme jo hävisi alkupää, jatkuivat sufletti- ja landoorivit yhä."
(Kotini vuosisadan lopun Helsingissä. 1964. 3. painos, 185-187.

Kiroilulakko: No Cussing Club

Eräs kalifornialainen koulupoika kyllästyi siihen, että hänen koulussaan ja jalkapallojoukkuessaan käytettiin paljon kirosanoja. Hän perusti kerhon : No Cussing Club.

Tämä klubi on levinnyt maailmalle (Argentiina, Australia, Itävalta, Botswana, Ranska, Saksa, Kiina, Intia, Indonesia, Italia, Meksikko, Uusi Seelanti, Nigeria,
Africa,Argentina, Australia, Austria, Botswana, Israel, Japani, Filippiinit, Venäjä, Espanja, Skotlanti, Etelä-Korea, Saudi Arabia, Iso Brotannia, Yhdysvallat, Kanada).

Suomea ei näy vielä. Tässä olisi hyvä idea nuorisokerhoille ja sopiva kiroilulakko aikuisille. Liittyminen on ilmaista.

Kiroilulakossa voi edetä seuraavasti ja saada arvomerkin:
Yhden viikon: oppipoika
Yhden kuukauden: kisälli
Yhden vuoden : mestari

Ehkä kiroilemattomuudesta on tullut sitten jo tapa:

"Sanoista tulee ajatuksia.
Ajatuksista tulee käytös.
Käytöksestä muodostuu luonne.
Luonteesta tulee kohtalo."
(suomennos No Cussing Clubin sivulla olevasta runosta.)

Täällä lisää tietoa ja mahdollisuus tehdä lupaus olla kiroilematta
The NO CUSSING Challenge!

"I won't cuss, swear, use bad language, or tell dirty jokes. Clean language is a sign of intelligence and always demands respect. I will use my language to uplift, encourage and motivate. I will Leave People Better Than I Found Them!"

"En kiroile, sadattele, käytä rumaa kieltä enkä kerro likaisia vitsejä. Kaunis kielenkäyttö on älykkyyden merkki, ja sitä kunnioitetaan. Käytän puhettani kannustamaan, rohkaisemaan ja motivoimaan. En pahenna ihmisiä puheillani."

Los Angelesissa on menossa juuri kiroilemattomuusviikko.

Ei korkeanpaikankammoa

 

Lumenluontia katolta. Kuva: Beesi

Valokuvia viimassa ja pakkasessa

Nyt ei palella käsiä yhtä paljon kuin ennen.