Lakon aattona

Jos lakko olisi koko kansan yhteinen viesti, me kaikki voisimme yhtyä siihen. 
Aamuisin juon pullollisen vettä ja luen Hesaria. Tänään Saska Saarikoskea ärsyttää se, että New York Times kirjoitti Lennusta. Miksi se kirjoitti Lennusta?

Amerikkalaiset pitävät Suomesta. Huomasin sen jo 1950-luvun lopussa ollessani vaihto-oppilaana. Asuin vaihtovuoden ajan liikemiesperheessä, jonka perheenisä ihaili Suomea talvisodan vuoksi ja Mika Waltarin vuoksi ja sen vuoksi, kun se oli maksanut velkansa.

Lopussa asuin viikon newyorkilaisen lakimiehen perheessä. Ajoimme luodinkestävässä autossa, ja lakimies ja hänen lakimiespoikansa selostivat minulle USAn rotuongelmia. Naapurissa asuva New Dealia vastustanut miljardööri oli voittanut maansa hallituksen oikeusjutussa. Hän vei minut Manhattanille klubiinsa, hienoon ravintolaan lounaalle. Heille maani edusti ihmettä: pientä itsenäistä maata agressiivisen ja arvaamattoman suurvallan vieressä.

Totuus on se, että amerikkalaisia kauhistuttaa nytkin pienen Suomen maantieteelliinen sijainti. He tietävät, että vain pelko saa suomalaiset yksimieliseksi. Niinistö edustaa meille suomalaisille pyrkimystä vakauteen.

Miksi osa kansasta on kaivanut nyt esiin sotakirveensä ja aloittaa poliittisen lakon oman puolueensa pelastamiseksi? Jos lakko olisi koko kansan yhteinen viesti, me kaikki voisimme yhtyä siihen. 

Minua pelottaa, kun ajattelen vuotta 1905 ja sitä, mikä seurasi. Jäljet pelottavat. Eikö tänä vuonna juhlitakaan sovintoa?

"Kaksoiskansalaisia on suojeltava.

Tämä lämmittää mieltä: "Kaksoiskansalaisia on suojeltava." Olen sekä Kanadan että Suomen kansalainen. Trudeau (Jr) on tehnyt Kanadan ainakin täältä katsottuna mukavaksi maaksi. Paljon parjattu isänmaallisuus ja rakkaus tähän erikoislaatuiseen kieleen pitää minut kuitenkin täällä Suomessa. Kanadan etuja on ollut aina parempi terveydenhoito ja hyvät tavat & ystävällisyys ihmisten kesken. Ennen arvostin sitä, että USA oli lähellä. Amerikan kulttuuri ja luonto on ollut minulle jostain syystä läheisempi kuin Kanadan. Trump on niin vastenmielinen, että nykyään Putin tuntuu paremmalta naapurilta ja vähemmän pelottavalta kuin Kanadan naapuri arvaamaton Trumpinmaa, entinen Yhdysvallat. Toivon, että Trump jättää Kanadan rauhaan.

Suomessa paljon parjattu Amerikka on ihana manner

Amerikka on aina vetänyt puoleensa Euroopan ja koko maailman lahjakkaimpia ihmisiä. Suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema Gateway Arch, siirtolaisuuden symboli, St. Louisissa Missisipin lähellä.

Katselin matkakuviamme Pohjois-Amerikasta, USAsta ja Kanadasta ja ajattelin niitä kymmentä vuotta, jotka olen asunut siellä. Amerikka on valtavan kaunis manner, sen luonto on vaihtelevaa ja kiinnostavaa, siellä on erinomaisia museoita ja kauniita kaupunkeja, mukavia välittömiä ihmisiä. Siellä on kulttuuria, tiedettä ja taidetta ja erinomaiset yliopistot! MIkä siellä on huonoa? Se on kaukana Euroopasta, ystävistä ja suomen kielestä.

Varsinkin vaaleja ennen amerikkalaiset haukkuvat vastapuoluetta äänekkäästi, ja Amerikkaa tuntemattomille tulee sellainen käsitys, että siellä on kaikki hullusti. Näin on nytkin. Hyviä uutisia saadaan Amerikasta harvoin. Kun muutimme Kanadaan, huomasimme, että suomalainen vasemmistolainen propaganda oli vääristänyt täysin käsityksemme tuosta ihmeellisestä mantereesta. Nyky-Amerikassa on muutakin kuin hölmöyksiä suustaan syöksevä Trump, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä päästä presidentiksi. Trump on vapauden hinta, karkeasti sanottuna.

Silittämistä Italiassa ja Amerikassa

Keittiön väreihin sopiva, pesukoneessa pestävä ja silittämättä siisti keinokuituliina peittää pyöreän pöydän ja ikkunan edessä olevan lipaston, jonka päällä pidän ruukkukasveja. Kynttilänjalka on lapsuudenystäväni tuoma tuliainen Kreikasta. Hän pitää Välimeren maista eniten kuitenkin Italiasta, ja käy siellä usein.

Kun menin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, taisi olla vasta toinen päivä perillä, kun amerikkalainen äitini sanoi, että heillä on sitten sellainen tapa, että jokainen silittää omat vaatteensa, perheenisäkin omat paitansa, vaikka on kiireinen liikemies. Amerikkalaisrouva näki heti, että en tiennyt silittämisestä mitään. Vaikka en pidä silittämisestä, opin vähitellen pitämään vastasilitetyn puuvillakankaan tuoksusta. Silittämistä riitti, sillä Amerikassa koulutytöt käyttivät joka päivä eri vaatteita ja muodissa olivat puuvillakankaiset paitapuserot ja leveät rypytetyt hameet, joiden alla pidettiin tyllialushameita - niitä ei onneksi tarvinnyt silittää.

Äitini oli sitä mieltä, että minusta tulee maisteri ja minun ei pidä sekaantua palvelijoiden töihin: Muista sitten, ettet mene ainakaan keittiöön häiritsemään keittäjää. Hän puhui kokemuksesta, sillä hän oli ollut hienoissa perheissä keittäjänä. Amerikanvuoden jälkeen minut hyväksyttiin Iisalmen hienoihin piireihin, muun muassa kutsuttiin vieraaksi saksanopettajani kotiin. Tämä tarmokas ja älykäs nainen, jonka olin tottunut näkemään koulussa virallisesti kävelypukuun pukeutuneena, esiintyi kotonaan silkkinen pastellinsävyinen alushame päällä. Berliini ja Marlene Dietrich välähtivät mieleeni, kun näin opettajani esiintyvän kuin ainakin suuren maailman daami. 

Varatuomariperheen arvokas kotiapulainen hoiti tarjoilun. Jossain vaiheessa opettajani huusi keittiöön: Hilma, toisitko minulle lasilisen vettä. Mustaan mekkoon ja valkoiseen esiliinaan pukeutunut vanha palvelijatar toi tarjottimella vettä kristallilasissa. Sain näin lisäopetusta siitä, miten eletään hienoissa perheissä. Anoppini oli ollut koko ikänsä opettaja, ja hänellä oli aina kotiapulainen, perheen kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Anoppini sanoi, että lakanat piti aina silittää. En silittänyt muuta  kuin silloin, kun appi ja anoppi olivat käymässä Helsingissä opiskelija-asunnossamme.

Meistä tuli mieheni virkamiessuvun ainoa perhe, jolla ei ollut kotiapulaista, sillä minä olin kummajainen maisteri-kotiäiti, vaikka miehelläni oli nuorena hyvin pieni palkka. Elimme köyhää ja onnellista elämää ja nukuimme ruttuisissa lakanoissa. Vuosikymmenet silitin mieheni paidat, mutta mieheni pesi aina ikkunat ja imuroi kodin avojaloin kalsarit jalassa levysoittimesta kuuluvan Bachin musiikin pauhatessa pölynimurin äänen yli.  

Kuten olen jo kertonut, lainasimme Bach-levyt DDR:n tiedotustoimiston kirjastosta. Onkohan meistä kansio Stasilla?

Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa jo 1909

May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois, sillä May Wood Simons luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia.  Hänen miehensä Algie Martin Simons erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.

Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.

Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.

Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen.

Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

P. S. Sain naistenpäiväkukkia!


 

Rap-uutiset

Mikki herätyskello, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olettehan huomanneet, että uutisiakin voidaan räpätä?

Brian Williams Raps "Rapper's Delight"

AFS-vaihto-oppilaana 1950-luvun Amerikassa

Astun laivaan, ja alkaa paluumatka New Yorkista takaisin Eurooppaan. Takana on suuri kokemus.
Lehtihaastatteluja

Olin kotikaupunkini Iisalmen ensimmäinen vaihto-oppilas, AFS-vaihto-oppilaana lukuvuoden 1956-1957 Yhdysvalloissa. Presidenttinä oli Eisenhower, Elvis Presley oli julkaissut vasta ensimmäisen single-levynsä. 1950-luku oli Amerikan kulta-aikaa taloudellisesti, ihmiset olivat optimistisia ja iloisia. Kylmän sodan varjo leijui kuitenkin jo jossain kaukana,  kouluissa pidettiin evakuointiharjoituksia sodan varalle. American Field Service oli alkanut ambulanssitoimintana maailmansotien ajan Euroopassa.

Sotien jälkeen oli alussa Fullbright-ohjelmaa edeltävia apurahoja tutkijoille. Vasta 1946 alkoi vaihto-oppilasohjelma koululaisille. Sain kokostipendin vaihto-oppilasvuodekseni. Vain taskurahat täytyi lähettää edeltäkäsin New Yorkiin toimistoon, josta ne sai joka kuukausi.

Ulkomailta saapuvat vaihto-oppilaat olivat vielä 1956 niin harvinaisia, että The New York Times kirjoitti etusivullaan saapumisestamme. Meitä oli yhteensä 807 koululaista. Nykyään pelkästään AFS:n kautta lähtee noin 10000 koululaista vaihto-oppilaiksi eri maihin. (kuvattu leikekirjasta, jota kokosin tuona aikana)

Muutama päivä Montanaan saapumisen jälkeen sain valita koulussa aineet, joita lukisin. Lukujärjestys oli sama joka päivä. Valitsin pakollisten englannin, yhteiskuntaopin ja Amerikan historian lisäksi taiteen, espanjan ja ranskan. Kaikki näitä aineita oli viisi tuntia viikossa. Oppikirjat sai lainaksi koululta. Ne olivat melkein yhtä paksuja kuin vanhan ajan perheraamatut.

Lehdet haastattelivat usein. Tässä esittelen kansallispukuani AFS-sisarelleni. Kansallispuku päällä pidin puheita kevätlukukaudella. Vierailin erilaisissa yhdistyksissä ja muun muassa seuduilla, joilla oli suomalaisia.

Kaikki nuoret kävivät 18-vuotiaaksi samaa koulua ja saivat diplomin koulun päättyessä. (Olen takarivissä keskellä.)

Lukuvuoden aikana oli iltapäivisin kerhoja, joissa oppi kokoustekniikkaa, sai harrastaa näyttelemistä tai muuta, mistä oli kiinnostunut. Lukiolaisille oli useita iltapukujuhlia, joihin mentiin kavaljeerin kanssa, kaksi paria yhdessä autossa. Yleensä opettajia istui seinävierustoilla valvomassa nuorten juhlintaa.

Vuonna 1957 esiintyi Elvis TV:ssä. AFS-perheeni pikkutytöt olivat haltioissaan.

(Olen poistanut kuvat, jotka olin valokuvannut leikealbumistani.)

Ennen kuin palasimme kotimaihimme, teimme busseilla kiertomatkan Amerikan itärannikolla, olimme viikon New Yorkissa perheissä ja vierailimme Valkoisessa talossa. Olimme jälleeen the New York Times -lehden  etusivulla, kun istuimme Valkoisen talon pihanurmikolla, ja presidentti Eisenhower piti meille puheen.

Puhun huomenna ensi kertaa julkisesti vaihto-oppilasvuodestani. Vertaan silloin myös elämää 1950-luvun Suomessa ja Amerikassa.

Turun kirjamessut 2013 sunnuntaina 6.10.2013.
Suomen Nuorisokirjailijat A/18 klo 12.30. Haastattelijana on kirjailija Tuija Lehtinen.
http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

Klo 14.30 keskustelen samassa paikassa kirjailija Katja Krekelän kanssa kirjoittamisen iloista ja vaikeuksista. Haastattelijana on Jade Lehtinen.
Kotisivublogi Anna Amnell

Jos olet Turussa huomenna, tervetuloa!

American Field Service tänään
http://www.afs.org/

Suomen AFS
http://www.afs.fi/


Tästä blogistani valitsemalla klikkaamalla esimerkiksi hakusanoja -'vaihto-oppilas', 'AFS'.
https://issuu.com/leenauutela/docs/opus_01092013_valmis/34

1.9.2013 - Turun kansainvälisten Kirjamessujen ohjelmalehti | Issuu is a digital 
opus_01092013_valmis
... 12.30 Vaihto-oppilas: Anna Amnell ja Billings (Montana) all year long.

Numerokuvat 19: 13

Yhdysvaltojen lipun kolmetoista raitaa kuvaavat vuosina 1607 ja 1733 perustettuja ensimmäisiä siirtokuntia eli alkuperäisä osavaltioita, jotka irtautuivat Isosta Britanniasta ja julistautuivat heinäkuun 4. päivänä vuonna 1776 itsenäiseksi liittovaltioksi.
numerokuvat 19: 13

Suru

Suru, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Newtown, Connecticut

Obaman aika jatkuu Yhdysvalloissa

Congratulations !

Barack Obama on voittanut presidentinvaalin 2012! 

Mark Twain, 1909 mykkäfilmi (video)

Mark Twainin vieraana ollut Thomas Edison kuvasi:  Mark Twain ja tämän tyttäret  The Atlantic.
Alussa on hyvin lyhyt mainos. Voit joutua klikkaamaan kohtaa 'continue to' oikealla. Tätä katsotaan!

Matkoilla Amerikassa

visited 38 states (76%)
Create your own visited map of The United States or Free ipad travel guide
Vaihto-oppilasvuonna ja Kanadan aikaan tehtyjä matkoja. (Nähtävästi kävin vaihto-oppilasvuonna myös Oklahomassa ja Nebraskassa bussikiertomatkan aikana.) Kanadassa asuessamme teimme koko perhe yhdessä melkein joka kesä pitkiä useamman viikon matkoja.

Yövyimme enimmäkseen teltassa valtion ja osavaltioiden leirintäalueilla, jolloin näki kaunista luontoa ja maaseutua. Yksityiset leirintäalueet saattoivat olla sorakentällä niin kuin esimerkiksi Washington DC:ssä, siksi yövyimme suurkaupungeissa motelleissa ja hotelleissa.

 Matkat olivat monesti hyvin pitkiä: yhdellä matkalla menimme Torontosta Floridan eteläosaan asti, toisella Missisippiä seuraten New Orleansiin. Kaikkein ensimmäinen pitkistä matkoista oli itärannikon matka, jonka aikana näimme sekä suuria kaupunkeja että luontoa. Yhdeksässä vuodessa ehti nähdä paljon, kun eli vaatimattomasti.

Kävin Spoon Riverin hautausmaalla

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Chicagosta lounaaseen sijaitsee pieni Petersburg.  Se on Spoon River -seutua, jonka amerikkalainen runoilija Edgar Lee Masters on tehnyt kuuluisaksi Spoon River Antologialla, joka ilmestyi englanniksi vuonna 1915.

Spoon River Antologian runot kertovat Mastersin kotiseudun asukkaitten elämästä muistokirjoitusten muodossa. Elämä ei ole aina sitä, miltä se näyttää, vaan pikkukaupunkienkin asukkailla on paljon toteutumattomia toiveita, riitoja, kateutta ja salaisuuksia.

Kirjansa alussa Masters kysyy, missä kaupungin asukkaat ovat nyt ja vastaa, että he nukkuvat kukkulalla. Masters itsekin nukkuu tuolla samalla kukkulalla, Petersburgin pienellä romanttisella hautausmaalla. Suuret puut luovat sinne varjoaan, ja ympärillä leviää rauhallinen maaseutu.

Tämä on myös Abraham Lincoln -seutua, ja Spoon Riverin hautausmaalla on Lincolnin nuorena kuolleen rakastetun Anne Rutledgen hauta. Hautakiveen on myöhemmin kaiverrettu Mastersin kirjassa oleva runo Annesta.
(Tämä on osa aikaisemmin julkaistua lehtiartikkeliani: Hautausmaat kertovat Amerikan mantereen kirjavasta kulttuurista. Kotimaa 24.7.1987)

[Hautausmaa löytyy nyt nimellä "Oakland Cemetery" ( Petersburg Illinois USA).  Tuota nimeä ei näkynyt aikaisemmin sillä paikalla, jossa ovat Mastersin ja Rutledgen haudat. Se oli vain kukkula maaseudulla tien varrella lähellä Spoon River-jokea, mutta siitä onkin jo melkein 30 vuotta! Sinne on varmaankin nykyään paljon helpompi löytää. Antologian henkilöt ovat kahden Spoon Riverin seudun pikkukaupungin Lewistownin ja Petersburgin asukkaita. ] 



Spoon River on todellinen paikka. Illinois, USA

Klikkaa hakusanaa 'Spoon River'

En voinut olla kommentoimatta

Ragout du pêcheur basque, originally uploaded by Brin d'Acier.

Minäkin pistin lusikkani Kemppisen Eurooppa-keitokseen:

Kommentti:

Eu:lla on pahoja kasvukipuja, mutta se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta Euroopalle nykymaailmassa. Jopa Euroopan yhdysvallat olisi hyvä ratkaisu.

Kun palasimme 80-luvun lopulla yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen Pohjois-Amerikasta Suomeen, tunsimme palaavamme nimenomaan Eurooppaan. Pelkkä Suomi tuntui edelleen liian suljetulta paikalta*, liian rasistiselta, liian jähmeältä, liian suomettuneelta. Suomi onkin siirtynyt yllättävän hitaasti länsimaiseen demokraattiseen avoimuuteen.

Siksi Internet tuntui vielä joitakin vuosia sitten todelliselta Utopialta, vapauden, veljeyden/sisaruuden ja tasa-arrvon paratiisilta. Mutta melko pian saattoi havaita, että ihmisluonto on sellainen, että vapaus muuttuu hetkessä väkivallaksi ja anarkiaksi.

Jotta vapaus toimisi, ihmiset täytyisi kasvattaa lapsesta asti vapauden hengessä, mutta opettaen, että toisia ei saa vahingoittaa, ketäään ei saa kiusata.

EU:n ja Internetin perimmäinen kriiisin syy on ihminen itse.

* Vrt. "Sulkeutunut kaupunki idän ja lännen välissä." Brittilehti: Helsinki on maailman paras paikka asua. HS /Kaupunki 11.6.2011. Hyvä sijainti, kauniit puistot, hieno katedraali (Tuomiokirkko), mutta liian vähän väkeä muualta maailmasta, sulkeutunut.

Musta poika natsi-Saksassa

Kuvassa Hackesche Höfe Berliinissä. Kuva: Anna Amnell

Ebony-lehden entisen päätoimittajan Hans-Jürgen Massaquoin muistelmateokseen "Destined to Witness: Growing Up Black in Nazi Germany" (1999)  perustuva TV:n minisarja oli niin kiinnostava, että etsin netistä tietoa siitä, millainen ihminen kasvoi Hans-Jürgenistä.

Massaquoin äiti oli saksalainen sairaanhoitaja ja isä liberialainen opiskelija.  Isoisä oli entinen heimokuningas  Momulu IV,  Liberian pääkonsuli, joka eli ylellistä elämää Hampurissa. Isä toimi myöhemmin liikemiehenä, palasi Afrikkaan jättäen 4-vuotiaan lapsensa ja tämän äidin  Saksaan.

Massaquoi toimi Saksassa muusikkona ja tulkkina, kävi Liberiassa mutta ei viihtynyt siellä. Hän muutti sodan jälkeen Yhdysvaltoihin, oli Korean sodassa ja opiskeli journalismia yliopistossa Illinoisissa.  Hän oli 40 vuotta Ebony-lehden päätoimittaja.  Floridassa eläkevuosiaan viettävä Massaquoi (synt. 1926) katsoo edelleen olevansa saksalainen, ja hänen poikansa puhuvat saksaa.

Massaquoin muistelmateosta on käytetty Saksassa jopa oppikirjana. Se on ainoa mustan ihmisen näkökulmasta kerrottu muistelma natsiajan Saksasta.

(Etsi Googlella kuvat Massaquoista.)

Tienviitat ovat epäselviä Suomessa

237 situated on the fertile plain, originally uploaded by Anna Amnell.

Olemme ajaneet autolla tuhansia kilometrejä Amerikan teitä pitkillä lomamatkoilla Torontosta itärannikolle, Missisipille, New Orleansiin, Floridaan, Teksasiin jne. Yhdysvalloissa tienviitat ovat moottoriteillä selkeitä, niitä on riittävästi ja tienristeykset ennakoidaan moneen kertaan. Siellä eksyi harvoin.

Suomessa on toisin.Tienviitat ovat epäselviä, tienristeyksiä ennakoidaan liian vähän, usein vain kerran, mikä ei riitä vieraspaikkakuntalaiselle. Tulee turhia harhaanajoja. Kuinka on mahdollista matkustella autolla Suomessa, kun merkinnät tieopasteissa ovat noin epäselviä? (Tarkoitan tässä nimenomaan moottoriteitä. Tämä lisäys allaolevan kommentin vuoksi.)

Meillähän ei ole ollut koskaan omaa autoa Suomessa. Parkkipaikan löytäminen Helsingin keskustasta on vaikeaa. Sen koimme myös näiden päivien aikana. Puuttuu parkkitaloja. Liikennekulttuuri on nähtävästi kovin nuorta. Sen huomaa muun muassa siitä, että ihmiset ajavat liian lähellä edelläajavaa.

Hellettä paossa keskiajassa

Kun helle kävi pahaksi Helsingissä, vuokrasimme ilmastoidun auton ja läksimme keskiaikamatkalle. Teimme päiväretkiä mieheni vapaapäivinä ja vapaa-aikoina.

Kävimme Turussa, Hämeenlinnassa, Hattulassa ja Hollolassa. Laitan vähitellen kuvia blogeihin ja Flickriin. Tämä kuva vie Hattula-kansioon, jossa on kuvia ainutlaatuisesta suomalaisesta keskiajan kirkosta. Keskiaikaisten linnojen ja kirkkojen bongaajina oli yleensä ulkomaalaisia, paljon japanilaisia.

Turussa olemme olleet monta kertaa, joten nyt istuimme vain varjossa Aura-joen rannalla, kävimme osttoksilla Åboa Vetuksen kaupassa ja kuvasimme linnan yrttitarhan (penkin) yrtit. Samoin tehtiin Hämeen linnassa, jonka tunnen hyvin.

Mutta Hollolassa ja varsinkin Hattulassa oltiin kauan. Hattulan kirkko on eräs kiinnostavimmista keskiaikakohteista, joita tunnen. Siellä on aitoa keskiajan ja 1500-luvun tunnelmaa,

Luonto oli kaunista. Suurimman osan ajasta istuimme viileässä autossa.

Kiroilulakko: No Cussing Club

Eräs kalifornialainen koulupoika kyllästyi siihen, että hänen koulussaan ja jalkapallojoukkuessaan käytettiin paljon kirosanoja. Hän perusti kerhon : No Cussing Club.

Tämä klubi on levinnyt maailmalle (Argentiina, Australia, Itävalta, Botswana, Ranska, Saksa, Kiina, Intia, Indonesia, Italia, Meksikko, Uusi Seelanti, Nigeria,
Africa,Argentina, Australia, Austria, Botswana, Israel, Japani, Filippiinit, Venäjä, Espanja, Skotlanti, Etelä-Korea, Saudi Arabia, Iso Brotannia, Yhdysvallat, Kanada).

Suomea ei näy vielä. Tässä olisi hyvä idea nuorisokerhoille ja sopiva kiroilulakko aikuisille. Liittyminen on ilmaista.

Kiroilulakossa voi edetä seuraavasti ja saada arvomerkin:
Yhden viikon: oppipoika
Yhden kuukauden: kisälli
Yhden vuoden : mestari

Ehkä kiroilemattomuudesta on tullut sitten jo tapa:

"Sanoista tulee ajatuksia.
Ajatuksista tulee käytös.
Käytöksestä muodostuu luonne.
Luonteesta tulee kohtalo."
(suomennos No Cussing Clubin sivulla olevasta runosta.)

Täällä lisää tietoa ja mahdollisuus tehdä lupaus olla kiroilematta
The NO CUSSING Challenge!

"I won't cuss, swear, use bad language, or tell dirty jokes. Clean language is a sign of intelligence and always demands respect. I will use my language to uplift, encourage and motivate. I will Leave People Better Than I Found Them!"

"En kiroile, sadattele, käytä rumaa kieltä enkä kerro likaisia vitsejä. Kaunis kielenkäyttö on älykkyyden merkki, ja sitä kunnioitetaan. Käytän puhettani kannustamaan, rohkaisemaan ja motivoimaan. En pahenna ihmisiä puheillani."

Los Angelesissa on menossa juuri kiroilemattomuusviikko.

Me äidit

Cape Canaveral, Florida. Kuva liittyy olennaisesti blogikirjoitukseen

Kommenttini Sun äitis-blogiin:


Kiinnostava kirjoitus.

"psykologi sanoi äitiysvalmennuksessa, että lapset ovat parisuhteessa vain väliaikainen pullistuma" . Vai väliaikainen pullistuma! Onneksi ei ole niin. Nuorella psykologilla ei ollut vielä elämänkokemusta.

Synnytin kaikki kolme lasta yksin, sillä aviomiehiltä oli siihen aikaan pääsy kielletty synnytysosastolle. Mitään synnytysvalmennusta ei ollut.

Ensimmäinen synnytys oli klassinen kärsi ja odota, yli 20 tuntia sairaalassa kitumassa eli yhtä kauan kuin juuri samaan aikaan tapahtunut amerikkalaisten raketin kierto maan ympäri (Mercury -raketti 34 t, 19 min, 49 sek). Kapseli tuli maahan samaan aikaan, kuin poikamme syntyi. Täytyy laittaa blogiin parikymmentä vuotta tuon jälkeen otettu valokuva pojasta ja minusta sen raketin edessä Floridassa.

Kestin kivun, kun mielessäni kaikui musiikki, jota mieheni soitti minulle pianolla tuntikaudet, ennen kuin minun oli pakko lähteä sairaalaan. Satoi kovaa. Oli hyvin tunnelmallista. Se tulee nyt mieleen.

Ennen toisen lapsemme syntymää luin Suomen Kuvalehdestä lyhyen artikkelin, jossa selostettiin tuo edellisen kommentoijan mainitsema rentoutuminen oikeanlaisen hengityksen avulla. Se auttoi.

Toinen ja kolmas synnytys olivat täysin kivuttomia. Toisessa olivat kuitenkin läsnä lääkäri ja sairaanhoitaja. Se oli miellyttävä kokemus.

Kolmas synnytys oli niin kivuton, että minut jätettiin täysin oman onneni nojaan yksin synnytyshuoneeseen. "Eihän sieltä ole kuulunut mitään huutoa", selitti kätilö vihaisena, kun pojan tukka jo näkyi, kun kätilö vihdoin tuli luokseni, kun painelin taukoamatta soittokelloa. Lääkäri jutteli sillä aikaa ulkomaisen vieraan kanssa. En nähnyt häntä ollenkaan. Oli hullu vuosi 1968.

Onneksi lapsesta tuli erikoisen älykäs. Lapsivesikin tuli nimittäin jo kotona, ja samainen sadistinen kätilö pakotti minut kävelemään ja suihkuun sen jälkeen kun ambulanssimiehet olivat tuoneet minut paareilla sairaalaan.

Kokemukseni mukaan neuvolakin antoi silloin outoja neuvoja: Lasta ei saanut muka imettää enempää kuin kuusi kuukautta. Imetin "salaa" yli vuoden. Ajattelin, että eläimetkin imettävät poikasiaan kauan.

Noistä ajoistahan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan.

Hyvää jatkoa vuodelle 2009!

Lisäys: "1963 May 16 -Landing of Mercury MA-9 Nation: USA. Program: Mercury. Flight: Mercury MA-9. After 22 orbits, virtually all spacecraft systems had failed, and Cooper manually fired the retrorockets and the spacecraft reentered the atmosphere, landing safely in the Pacific Ocean at 23:24 GMT, 34 hours, 19 minutes, and 49 seconds after liftoff. Cooper was reported in good condition, and this turned out to be the final Mercury flight."

Ensimmäinen päivä Obaman aikaa

Barack Obamaa ei ole vielä asetettu virkaansa, mutta hän on jo uusi Amerikan symboli.
Tämä on liian hyvää ollakseen totta. En uskaltanut haaveillakaan Obaman voitosta, sillä olen pettynyt niin monta kertaa amerikkalaisten valintoihin. Mutta amerikkalaiset ovat oppineet läksynsä kovan koulun kautta.

Asuin Kanadassa siihen aikaan, kun amerikkalaiset valitsivat Reaganin. Jopa demokraatit arvostelivat Carteria: liian vakava, tylsä. Älykkyyskin oli haitta. Piti saada hienoja juhlia ja glamouria Valkoiseen taloon. Sellaista saatiin Reaganin aikana.

Amerikassa muutamat pilapiirtäjät ovat surreet hyvän pilanpiirrosten kohteen menetystä, kun Bush jää eläkkeelle. Joku pilapiirtäjä vitsaili, että hän uhrautuu. Ei hän nyt sentään voi ilkeillä Obamasta.

Ehkä Obaman perhe on jo ennakoinut asian: koiranpentu. Luin jo närkästyneen kirjoituksen koiranpennun lupaamisesta tytöille. Mutta uskokaa tai älkää, pikkulapsille koiranpentu on huomattavasti merkittävämpi asia kuin isin pääsy presidentiksi. Se koiranpentu tulee tekemään suuren palveluksen Amerikalle, sillä siitähän niitä pilapiirroksia saa ainakin alkuun.

Joillekin tulee Suomessa nyt pahoja ongelmia. He ovat tottuneet kritisoimaan Amerikkaa joka käänteessä. Yhdysvallat on ollut virallinen syntipukki kaikkeen pahaan maailmassa. Entä nyt? Ketä nyt saa haukkua? Tästä tulee kiinnostavaa.

God Bless America. God Bless Obama

Photo: Anna Amnell (link to Flickr, where this photo can be found)

Painajainen on ohi. Amerikkalaiset ovat kääntyneet pois väärältä tieltä ja palaamassa Amerikan alkuperäisiin ihanteisiin, joiden vuoksi sillä on ollut niin paljon ystäviä Euroopassa ja muualla maailmassa.

Kuuntelin juuri Obaman Chicagossa pitämän puheen. Sellaiset puheet jäävät historiaan.

Obama on älykäs puhuja, karismaattinen henkilö, hänen ilmeensä ovat jalot, ja tuo meille ulkomaalaisillekin tutuksi tullut hymy tuo puhujan lähelle kuulijaa.

Tästä se alkaa. Amerikan paluu juurilleen. Amerikan muutos kohti parempaa tulevaisuutta. Kuten Obama puheessaan sanoi, muutokset eivät tapahdu vuodessa, eivät edes yhden kauden aikana.

Obama puhui kauniisti vastustajansa suurista saavutuksista ja uhrauksista maansa puolesta. Obama haluaa olla presidentti, joka yhdistää kansakunnan. Tulevat vuodet ovat jännittäviä aikoja.

Obama: This is your victory
Lue myös
Minäkin pelkään. Lue miksi
Lue myös US:n kirjoitus voittopuheesta.