Vesitetty Sakari Topelius

Sakari Topelius, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lue Silja Massa: Topeliusta Angry Birds -sukupolvelle. HS/Kulttuuri 28.8.2013

Ymmärrän hyvin, miksi Mäkinen epäröi ryhtyä modernisoimaan Topeliusta, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän lisäsi Adalmiinan helmen alkuun oman anti-rojalistisen kommenttinsa. Se rikkoi sadun tunnelman. Onko tultu taas aikaan, jolloin satujen täytyy olla poliittisesti korrekteja?

Topelius: Adalminan helmi (alku)
Kirsti Mäkisen versio: Adalminan helmi (alku)

Odotan kiinnostuksella milloin ilmestyy aikuisillekin jotain vastaavaa, vaikkapa Kadotettu ostoparatiisi, Uskontoneutraalin vaellus ja Tuntematon siviilipalvelushenkilö.

Lue ilmaiseksi alkuperäinen Topelius: Lukemisia lapsille
http://www.gutenberg.org/files/16223/16223-h/16223-h.htm

Stasin agentti SAK:n viestintäpäällikkönä

Näin menestyt Suomessa: Tämän päivän HBL kertoo suomalaisesta naisesta, joka toimi 1980-luvulla Stasin agenttina Itä-Berliinissä. Hän on SAK:n viestintäpäällikkö Riitta Juntunen, joka toimi aikaisemmin Vasemmistoliiton tiedottajana. Riitta Juntunen, agenttinimeltään Kati, paljasti kaikkein intiimeimmätkin yksityiskohdat parhaasta ystävästäänkin, jota HBL on haastatellut.

Helsingin patsaat: Sakari Topelius

Koulupuiston Sakari Topelius (1818-1898) lasten ympäröimänä. Ville Vallgren

Sakari Topelius kuoli maaliskuun 12 p:nä vuonna 1898. Hänen hautajaisensa pidettiin Koulupuiston vieressä olevassa Johanneksen kirkossa. Arkkitehti Aili Salli Ahde-Kjäldman, rakennusmestarin tytär, oli tuohon aikaan 6-vuotias. Hän kertoo muistelmissaan:

"Papalla oli silloin melkein valmiina Kihlmanin talo Korkeavuorenkatu 19:ssä. Talo oli Hård af Segerstadin piirtämä, ja se sijaitsi aivan vastapäätä kirkkoa. Tämän talon neljännessä kerroksessa oli meitä varten pesty hyvä näköalaikkuna, mutta pääsy sinne ei suinkaan ollut helppoa. Kaikilla koululaisilla oli lupaa, ja kansaa oli niin paljon liikkeellä, että kadut kirkon ympärillä täytyi sulkea ja läpikulku kiellettiin. Meidän oli kierrettävä Pikku Roobertin- ja Kasarminkadun kautta Punanotkon kadulle ja sieltä porttikäytävän kautta Kihlmanin naapuritalon pihalle. Siellä oli sitten kiivettävä korkean kivimuurin yli uutisrakennuksen puolelle. --Sieltä suuresta ikkunasta olikin paljon parempi näköala meillä kuin niillä lapsiraukoilla, jotka seisoivat alhaalla ihmismeressä. Hautajaissaattueessa oli paljon väkeä ja silinteripäiset herrat kantoivat kukilla koristettua mustaa arkkua. Kaikilla vanhoilla ihmisillä oli musta arkku. Joka puolella oli lippuja - ja niitä oli paljon. Hautajaissaattue ulottui kauas, ja kun meidän silmistämme jo hävisi alkupää, jatkuivat sufletti- ja landoorivit yhä."
(Kotini vuosisadan lopun Helsingissä. 1964. 3. painos, 185-187.