Kommentti: Miten selvisin 1970-luvusta?

Tämä on kommentti Anita Konkan blogin kirjoitukseen Isokoskelot ja Stallari. Jokin siinä kirjoituksessa ja varsinkin kirjoittajan kommentissa kosketti ja synnytti tämän spontaanin kommentin, jonka koen terapeuttisena.

Selvisimme 1970-luvun sillä, että eristäydyimme melkein kokonaan suomalaisesta kulttuurista. Meillä ei ollut TV:tä, radiota eikä meille tullut suomalaisia lehtiä. En tunne mitään sen ajan lauluja tai näytelmiä. Aikaisemmin kävimme jatkuvasti teatterissa.

Olin opiskelija ja kotiäiti, sitten mieheni oli muutaman vuoden koti-isänä ja jatko-opiskelijana, ja minä tein kahta työtä opettajana.

Se oli kuitenkin elämäni onnellisinta aikaa, sillä lapset olivat pieniä. Mutta teen edelleen surutyötä sen nuoren naisen puolesta, joka olin silloin. Olisin halunnut kirjoittaa, mutta se olisi ollut mahdotonta sen ajan kulttuuri-ilmapiirissä. Minä luin, luin ja luin lapsille ääneen ja itselleni iltaisin. Mieheni teki vapaa-aikoinaan tutkimustyötä. Kuuntelimme klassista musiikkia.

Haaveilimme koko ajan muutosta ulkomaille ja lopulta pääsimme vuonna 1979 Kanadaan. Muistan sen suunnattoman vapauden ja onnen tunteen, joka valtasi minut uudessa, monikulttuurisessa ja vapaassa maassa.



Ajattelimme, että emme tule koskaan takaisin.

Posliinipuput

Nämä kirpputorilta ostetut posliinipuput ovat hauskoja pääsiäiskoristeita.
Minisatu: Herra ja rouva Jäniksen epäonnistunut pääsiäisvierailu.
(Blogilistakin on remontissa.)

Kevyt jälkiruoka pääsiäisaterialle

Tällä kertaa on katettu seisova pöytä keittiöön, sillä meitä ruokailijoita on monta. Keittiöstä haetaan lammasta, riisiä (kiinalaisesta kalligrafitaiteilijan pensselinpesuvadista), salaattia. Juomat ovat ruokapöydässä. Pääsiäisateria on vasta alkamassa. Aluksi on bataattikeittoa ihan jo värin vuoksi.

Keittiönpöydällä on indonesialainen liina. Kaikki eksotiikka on sukulaisten ja ystävien tuomia tuliaisia kaukomatkoilta.

Kevyt jälkiruoka

Kevyt jälkiruoka lampaan jälkeen, ennen pashaa, suklaakakkua ja muuta makeaa ovat turkkilaiset appelsiinit. Laitoin niitä ensi kerran vuonna 2003. Ne ovat olleet sen jälkeen suosittuja meidän perheessä.

Tarvitaan 1-2 appelsiinia ruokailijaa kohti, mieluummin enemmänkin, hiukan fariiniasokeria ja pari ruokalusikallista konjakkia. Ja yksi ylimääräinen appelsiini mehuksi.

Appelsiinit kuoritaan hyvin huolellisesti, jotta niihin ei jää lainkaan valkoista osaa. Sitten ne leikataan ohuiksi viipaleiksi, jotka asetetaan laakeaan tasapohjaiseeen tarjoiluastiaan kauniisti lomittain. Appelsiinista puristettu mehu maustetaan konjakilla ja fariinisokerilla ja valellaan appelsiiniviipaleitten päälle. Vati peitetään muovikelmulla ja laitetaan noin 4 tunniksi viileään paikkaan, kylmäkaappiin tai vanhanajan ruokakomeroon, jos jollakin vielä on sellainen.

Appelsiinijälkiruoka otetaan huoneenlämpöön tunti ennen tarjoilua. Siihen voi lisätä vielä noin ruokalusikallisen konjakkia, ei enempää, ettei sen maku tule hallitsevaksi. Laitetaan koristeeksi mintunlehtiä ja asetetaan jälkiruoka odottamaan vuoroaan sivupöydälle, josta se tuoksuu mukavasti.

Kevään odotusta

Bulevardilla

Kotisivu piristyi

Olen kehunut täällä sitä, miten hauskoja valokuvaryhmiä toimii blogimaailmassa. Olen opetellut tekemään kollaaseja Picasalla. Kuvat ovat Matti Amnellin kuvitusta kirjoihini.