Joulupukki, ikä 1800+

Vanha "Wulffin kulman joulupukki", lasteni suuri ihanne, jota käytiin katsomassa joka ilta. Wulffin talo purettiin, ja joulupukki siirtyi Wulffin näyteikkunasta Stockmannin näyteikkunaan. Wulffin talosta jätettiin talteen vain julkisivu.
Vihdoinkin tositarina Wulffin eli Argoksen kulman joulupukista
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html

"Sarvellisena pukkina hän tuli Suomeen 1700-1800-luvuilla Saksan ja Ruotsin kautta. Siitä ajasta on säilynyt hänen suomenkielinen nimensä joulupukki", kertoo Bo Förström tänään HS:n Mielipide-osastolla. (Bo Förström: Joulupukki on maahanmuuttaja. HS/Mielipide 23.12.2009)

Joulupukki on turkkilaista alkuperää, anteliaisuudestaan kuuluisaksi tullut Pyhä Nikolaus. Hyvällä lapsella on monta nimeä, niin joulupukillakin. Monilla kielillä hänet tunnetaan nimellä Santa Claus. Hänellä on ollut kautta aikojen myös monenlaisia hahmoja ja asuja. Joulupukki sai punaisen ja valkoisen asunsa vasta 1940-luvulla Coca Cola -mainoksesta.

Meidän perheeseen Pyhä Nikolaus ilmestyi jouluisin kelsiturkki nurin ja irtoparta peittämässä muutoin kovin tutuilta vaikuttavia kasvoja. Lahjoja täynnä oleva reki oli eteisessä, porot olivat jääneet pihalle lumensyöntitauolle. Kerran kelsiturkki ulottui maahan asti, kun 8-vuotias poikamme halusi esittää itse joulupukkia. "On raskasta olla joulupukki", hän totesi jaettuaan lahjat. Mieheni ensimmäinen lapsuusmuisto on joulupukin käsi, joka antoi hänelle lahjapaketin oven raosta. "Ei tullutkaan joulupukki, vaan isäpukki", totesi pieni poika, sillä hän tunnisti isänsä sotilaspuvun hihan. Minäkin näin yhtenä jouluna vain joulupukin ison rukkasen, joka heitti lahjat ovenraosta.



Mutta minähän olen nähnyt myös oikean joulupukin! Istuin 7-vuotiaana tekemässä läksyjäni keittiönpöydän ääressä. Ulkona satoi lunta, joulu oli tulossa. Äkkiä joku koputti ikkunaan. Punaposkinen joulupukki vilkutti siellä minulle heiluttaen isoa rukkastaan. Sitten näky hävisi. Jouluna sain lahjaksi nuken ja nukensängyn, jossa oli lakanat, pieni tyyny ja tilkkutäkki peittona. - Nuo sänkyvaatteet ovat sitten joulupukilta, äiti sanoi.

Seuraavana kesänä istuin leikkitoverieni kanssa keittiön rappusilla.
- Tuo uskoo joulupukkiin, sanoi eräs poika osoittaen minua. Muut katsoivat järkyttyneinä. He olivat 8-vuotiaan elämänkokemuksellaan päässeet selville siitä, että koko joulupukkijuttu oli satua, suorastaan valetta.
- Enkä usko, sanoin.

Minusta tuntui kamalalta, sillä minä uskoin joulupukkiin. Kuinka olisin voinut olla uskomatta, kun olin nähnyt hänet omin silmin? Olin pettänyt ystäväni joulupukin.

Vasta paljon myöhemmin sain tietää, mitä oli tapahtunut. Samassa pihassa asuva sukulaistyttö oli pukeutunut joulupukiksi, laittanut joulupukin naamarin kasvoilleen ja käynyt näyttäytymässä minulle.

Sama tyttö kuoli keuhkotautiin vuoden parin päästä. Kun menin oppikouluun, katselin koulun piirustusluokassa hänestä ehkä noina aikoina piirrettyä kuvaa, joka oli siellä parhaitten piirustusten joukossa kehystettynä seinällä. Hän oli kaunis tyttö, hyvin paljon pikkusisareni näköinen.



Nukkekotini joulupukki on vihreäasuinen, sillä siellä eletään 1900-luvun alkua.

Pääset muihin joulukirjoituksiini klikkaamalla alla olevia hakusanoja tai oikella sivupalkissa olevaa kuvaa.

Tuomaan risti

Tuomaanristi
Sama kuva suurena

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Tuomaan päivä on 21. joulukuuta. Se oli vuoden lyhyin päivä. Näin keinovalojen aikaan päivämme on tietenkin niin pitkä, kuin me sen haluamme olevan. Ehdimme tehdä joulunvalmistelut, vaikka emme olisi aloittaneetkaan ennen tätä viikkoa.

Melkein kaikki lahjat on ostettu, joulukuusi on parvekkeella valmiina tulemaan kotiin, paistoin kinkunkin jo tänään, vaikka tavallisesti laitan sen 100-asteiseen uuniin myöhään aatonaattona ja otan pois uunista aamulla herättyäni. Luntakin on tullut.

Tänään oli kaunis aurinkoinen päivä, taivas kirkas ja sininen. Koillisessa näkyi illalla kaunis vaaleanpunertava taivas. Otin siitä heti valokuvan, mutta se katosi jonnekin. Siksi blogiin pääsi tänäkin vuonna tuomaanristi, ikivanha joulukoriste.

Koti, uskonto ja isänmaa vai kapakka, viina ja ostoskeskus?

Ostoskeskukset ovat monesti kauniita, ja niissä itsessään ei ole mitään vikaa, meidän asenteemme ja arvomme ratkaisevat.

Kun Neuvostoliitto romahti, Itä-Eurooppa vapautui. Siinä mylläkässä oli Suomikin mukana, olihan se ollut hyvin suuressa määrin henkisesti alistettuna Neuvostoliitolle. Suomalaisille julistettiin suomettumisen aikoina, että pahinta olivat koti, uskonto ja isänmaa. Viesti on mennyt perille. Mutta mitä tuli tilalle? Ystäviä ei tavata enää kodeissa, ongelmiin ei etsitä ratkaisua uskonnosta, vaan oluttuopin pohjalta, isänmaan tilalle on tullut ostoskeskus, sinne viedään lapsetkin saamaan virikkeitä.

Ne jotka ovat kaikkein eniten pilkanneet koti-uskonto-isänmaa -yhdistelmää, arvostelevat yleensä myös "kapitalismia". Eivätkö he tule ajatelleeksi, että juuri hylkäämällä kodin, uskonnon ja isänmaan heistä on tullut Kuluttajia? Niin täydellisiä kuluttajia, että sitä ei olisi voitu kuvitellakaan.

He asuvat yksin pienissä asunnoissaan, eivät perusta perhettä ja hanki lapsia, työn jälkeen mennään kapakkaan, ystävät tavataan ulkona - mikä ei tarkoita raitista ulkoilmaa - kaikki ostetaan. Sitten kun ei enää jaksa olla mukana, tulisi poistua hienotunteisesti häiritsemästä suurta kulutusjuhlaa, joka elämästä on tehty. Jos omaisuutta on kertynyt, sen saa tietenkin valtio, sillä sukulaisiin ei ole paljon yhteyttä.

Oman isänmaan rakastaminen ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi myös muiden isänmaata. Päinvastoin, silloin voi ymmärtää paremmin maahanmuuttajia ja heidän kaipuutaan kotiseudulle, sitä miten tärkeää heidän on saada käyttää omaa kieltään, opettaa sitä ja omaa uskontoaan lapsilleen.

Maahanmuuttajilla on yleensä isommat perheet kuin suomalaisilla. Heille yhteisöllisyys on tärkeää. He voivat opettaa paljon meille muille Suomessa asuville.

Lumi ja valo

Lumi ja tavaratalon mainosvalot voivat luoda joulutunnelmaa.
Sama kuva suurempana

Joulukuusi Töölöntorilta

008
Originally uploaded by amnellanna

Löytyi tiheäoksainen kuusi, johon mahtuu paljon koristeita, vaikka se on lyhyempi kuin aikaisemmat kuusemme.

Lue Köyhin joulu voi olla satumaisin joulu. Ensimmäinen oma joulukuusi.
Jos haluat lukea muita joulukirjoituksiani, klikkaa hakusanaa 'joulu'. Voit jatkaa saman aiheen lukemista klikkaamalla kirjoituksen alapuolella olevia sanoja 'vanhemmat kirjoitukset' (tms?)