Johanneksen kirkko sumussa syyskuun lopussa 2006.
Asuin tämän kirkon vieressä kaksikymmentä vuotta ja otin siitä paljon kuvia. Asuimme kuudennessa kerroksessa Johanneksen mäellä, ja kun oli sumua, sumu tuli sisälle ja kävelin sumussa.
Tämä tuli mieleen, kun mieheni tuli äsken kaupungilta ja kertoi, että sumu oli niin vahvaa, että Johanneksen tornin huippu oli näkymättömissä.
My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, syyskuuta 27, 2012
Kun sumu tuli huoneisiin
Mustavalkoinen
maisemakangas kuva suurena
Tämä oli ihan pakko laittaa mukaan, vaikka se on kuvattu joskus kauan sitten (2007) kirpputorilla.:)
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2012
Luolamaalaukset olivat liikkuvia kuvia
Kuvassa on yksityinen maalaus
Animaatioleokuvissa 30 000 vuotta sitten: Kuvittele paleoliittisen ajan luola. jonka seinille on maalattu paljon eläin- ja ihmishahmoja. Pimeässä luolassa soihtujen lepattaessa nämä kuvat liikkuivat! Luolamaalari oli keksinyt animaatiotekniikan alkeet: täytyy olla useita lähekkäisiä kuvia, jotta ne nopeasti peräkkäin nähtyinä muodostavat liikkeen.
Tule elokuviin. Linkissä näkyvän Daily Mail-lehden nettisivun alalaidassa värikuvien jälkeen on kaksiosainen mustavalkoinen video, ja näiden viedoiden avulla tämä havainnollistetaan. Kuvissa näkyvissä maalauksissa eläimillä on kutakin jalkaa monta, mikä on vaikuttanut oudolta. Katso, kuinka häntä heilu ja paleoliittisen ajan eläin juoksee kovaa, jälkimmäisessä videossa varsinkin.
Lisää samasta aiheesta: artikkeli ja kuvia elokuvan synnystä
Video myös täällä arkeologia-lehdessä (englanti)
tiistaina, syyskuuta 25, 2012
Postissa tuli homeinen kirja
Tilasin Englannista erään harvinaisen kirjan. Valitsin hinnaltaan mahdollisimman edullisen. Se tuli nopeasti niin kuin yleensä sieltä tilatut kirjat. Mutta voi kauhistus, se tuoksui reilusti homeelle.
Netissä keskusteltiin eräällä kirjapalstalla tästä aiheesta. Joku neuvoi laittamaan kirjanlehtien väliin ruokasoodaa ja kirjan muovipussiin seisomaan. Joku oli seisottanut homeista kirjaa kuukauden ruokasoodan kanssa pussissa, ja home oli lähtenyt.
Minulla ei ollut niin paljon aikaa. Ajattelin, että ruokasoodan voi vaihtaa uuteen muutaman päivän välein. Näin tehtiin. Mieheni ripotteli kirjan lehtien väliin ja kansien päälle ja kansilehden päälle purkilllisen ruokasoodaa. Muutaman päivän jälkkeen pussi avattiin, ruokasooda tiputettiin pois, kirjaa ravisteltiin ulkona ja uusi ruokasoodakäsittely.
Tänään oli aika ruveta lukemaan kirjaa. Ensi ruokasooda pois, aluksi ravistellen ja sitten imuroiden. Ja imurin pussi roskiiin.
Irtokannessa ei ollut mitään tuoksua, itse kirjassa niin vähän, että voin käydä sen läpi ja valokuvata tarpeelliset sivut.
Olisin tietenkin voinut palauttaa kirjan. Mutta kirjakauppa, joka pahoitteli kovasti asiaa, sanoi, ettei ollut toista. Olisin voinut tilata Amerikasta paremmassa kunnossa olevan, mutta se olisi ollut kallis ja olisin joutunut odottamana liian kauan.
Aion laittaa kirjan uudestaan soodan kanssa pussiin ja talvella voin laittaa sen pakkaseen. Ehkä siitä tulee hajuton ja homeeton kirja.
Tällaistakin sattuu. Kerran ostin Hietalahden kirpputorilta kauniin kuvateoksen, ja vasta kotona huomasin, että se haisi homeelle. Kuvasin muutaman sivun ja heitin kirjan roskiin. Kannattaa haistella vanhoja kirjoja, ennen kuin tuo niitä kotiin.
P.S. Katsoimme, että oli parasta ottaa valokopiot koko kirjasta ja laittaa kirja muovipussiiin odottamaan pakkasia. Otan usein kirjoistani valokopiot ja teen niihin alleviivaukset ja kirjoittelen muistiinpanot tyhjälle puolelle.
Netissä keskusteltiin eräällä kirjapalstalla tästä aiheesta. Joku neuvoi laittamaan kirjanlehtien väliin ruokasoodaa ja kirjan muovipussiin seisomaan. Joku oli seisottanut homeista kirjaa kuukauden ruokasoodan kanssa pussissa, ja home oli lähtenyt.
Minulla ei ollut niin paljon aikaa. Ajattelin, että ruokasoodan voi vaihtaa uuteen muutaman päivän välein. Näin tehtiin. Mieheni ripotteli kirjan lehtien väliin ja kansien päälle ja kansilehden päälle purkilllisen ruokasoodaa. Muutaman päivän jälkkeen pussi avattiin, ruokasooda tiputettiin pois, kirjaa ravisteltiin ulkona ja uusi ruokasoodakäsittely.
Tänään oli aika ruveta lukemaan kirjaa. Ensi ruokasooda pois, aluksi ravistellen ja sitten imuroiden. Ja imurin pussi roskiiin.
Irtokannessa ei ollut mitään tuoksua, itse kirjassa niin vähän, että voin käydä sen läpi ja valokuvata tarpeelliset sivut.
Olisin tietenkin voinut palauttaa kirjan. Mutta kirjakauppa, joka pahoitteli kovasti asiaa, sanoi, ettei ollut toista. Olisin voinut tilata Amerikasta paremmassa kunnossa olevan, mutta se olisi ollut kallis ja olisin joutunut odottamana liian kauan.
Aion laittaa kirjan uudestaan soodan kanssa pussiin ja talvella voin laittaa sen pakkaseen. Ehkä siitä tulee hajuton ja homeeton kirja.
Tällaistakin sattuu. Kerran ostin Hietalahden kirpputorilta kauniin kuvateoksen, ja vasta kotona huomasin, että se haisi homeelle. Kuvasin muutaman sivun ja heitin kirjan roskiin. Kannattaa haistella vanhoja kirjoja, ennen kuin tuo niitä kotiin.
P.S. Katsoimme, että oli parasta ottaa valokopiot koko kirjasta ja laittaa kirja muovipussiiin odottamaan pakkasia. Otan usein kirjoistani valokopiot ja teen niihin alleviivaukset ja kirjoittelen muistiinpanot tyhjälle puolelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)