Liplatus, on sinne täältä matkaa. Pieni kamerani tekee sen matkan juuri ja juuri. :) Kuvassa oleva talo on Runeberginkadun ja Mannerheimintien kulmassa. Kyllä sinne voi kävellä. Raitsikka on vähän nopeampi. Olen tainnut käydä Linnanmäellä viimeksi opiskeluaikaan, ja siitä on kauan.:)
Lapset halusivat aina käydä siellä juuri ennen koulun alkamista, sillä siitä puhuttiin koululaisten kesken. Mieheni kävi vuoristoradassakin mielellään heidän kanssaan. Disneyworldissa hänkin kohtasi rajansa, erään laitteen, joka heitti mutkissa niin kovaa, että hän katsoi "vuoristorata'-aikansa olevan ohi. Sen laitteen luona olikin varoitus "Ei heikkohermoisille", ja silloin jo yliopistossa opiskeleva esikoinen ja minä olimme jääneet penkille istumaan ja näimme perheen rohkean joukon tulevan laitteessta valkoisina ja polvet tutisten.
Nostalginen kuva mustavalkoisena. Samoin lapsuus muistuu mieleen, kun tätini vei meidät aina kesällä Linnanmäelle. Venpaimet ovat saaneet jäädä jo muille aikoja sitten. Hattaran jos uskaltaa...
Ylin kuva on hienosti rajattu, kaunis kuva!
VastaaPoistaKauniit mustavalkoiset maisemat ;)
VastaaPoistaTuosta kankaasta tykkään erityisesti.
Kiitos, Vikki, se on näkymä ikkunasta, näkymä talojen välissä.
VastaaPoistaMinäkin pidän tuosta kankaasta, mutta en ole nähnyt sitä sen jälkeen.
VastaaPoistaVielä on matkaa Lintsille tuosta talon kulmalta.
VastaaPoistaKaunis kuvatarina kankaassa.
Liplatus, on sinne täältä matkaa. Pieni kamerani tekee sen matkan juuri ja juuri. :) Kuvassa oleva talo on Runeberginkadun ja Mannerheimintien kulmassa. Kyllä sinne voi kävellä. Raitsikka on vähän nopeampi. Olen tainnut käydä Linnanmäellä viimeksi opiskeluaikaan, ja siitä on kauan.:)
VastaaPoistaMolemmat kuvat ovat hienoja. Linnanmäellä voisi ensi kesänä käydäkin, verestämässä muistoja.
VastaaPoistaLapset halusivat aina käydä siellä juuri ennen koulun alkamista, sillä siitä puhuttiin koululaisten kesken. Mieheni kävi vuoristoradassakin mielellään heidän kanssaan.
VastaaPoistaDisneyworldissa hänkin kohtasi rajansa, erään laitteen, joka heitti mutkissa niin kovaa, että hän katsoi "vuoristorata'-aikansa olevan ohi. Sen laitteen luona olikin varoitus "Ei heikkohermoisille", ja silloin jo yliopistossa opiskeleva esikoinen ja minä olimme jääneet penkille istumaan ja näimme perheen rohkean joukon tulevan laitteessta valkoisina ja polvet tutisten.
p.s. laitteessa olisi pitänyt olla samanlainen niskatuki kuin formuloissa.
VastaaPoistaNostalginen kuva mustavalkoisena. Samoin lapsuus muistuu mieleen, kun tätini vei meidät aina kesällä Linnanmäelle. Venpaimet ovat saaneet jäädä jo muille aikoja sitten. Hattaran jos uskaltaa...
VastaaPoistaMustavalkoinen kuva tuo aina mieleen muistoja. On kiinnostavaa, että mustavalkoisuudesta ei kärsinyt. Kuvissa näki mielessään värit.
VastaaPoistaDramaattinen mustavalkomaisema! Tykkään oikein kovasti!
VastaaPoistaTeeTee, hauskaa, että pidät. Mustavalkoisena tuo kaukana olevan kohde on selkeämpi kuin värillisenä.
VastaaPoista