Värikollaasi 166: Zagreb 2007

Zagreb 2007, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nämä punaiset ovet ovat minulle eräs symboli Itä-Euroopassa tapahtuneista muutoksista.

Punainen väri ei edusta enää punalippujen ideologiaa vaan lännen punaista, Amerikan ja Britannian punaista. Ihanteeksi on tullut länsi, johon nämä maat ovat kuuluneet ennenkin kulttuurisesti.

Vallitseva rakennustyyli on Itävalta-Unkarin aikaista. Kehuuhan Zagrebissakin opiskellut Nobel-kirjailija Ivo Andric kirjassaan"Drina-joen silta" sitä, kuinka reippaasti Itävalta-Unkarin insinöörit kunnostivat hänen lapsuuden kotikaupunkinsa.

Olin vuonna 2007 ensimmäisen kerran Zagrebissa. Siellä oli menossa edelleen kiihkeä jälleenrakentaminen niin kuin muissakin entisen Itä-Euroopan maissa.

Katujen varsilla oli peruskorjauksen alla olevista asunnoista tuotuja keittiö-ja kylpyhuonekalusteita, vanhoja huonekaluja. Osa kauniista lähinnä Itävalta-Unkarin aikana rakennetuista kerrostaloista oli saanut jo entisen loistonsa.

Suuri osa kaupunkia oli kuitenkin vielä ankeaa, laiminlyötyä ja suorastaan runneltua: vallan vaihtuessa kommunisteille oli rakennusmiehet määrätty hakkaamaan joistakin rakennuksista moukareilla ja vasaroilla "porvarillisen arkkitehtuurin" korkokuviot ja muut koristeet. Onneksi on paljon valokuvia, joiden perusteella korjauksia on voitu tehdä. On rakennetty myös huippumoderneja rakennuksia.

Vanhaa kaunista Zagrebia.

Kuviani/ Collection: Krotian, Serbian ja Slovenia matkoilta 2007 ja 2010

Värikollaasi 166 -kuvia
värimalli

Photo Friday: 'A Landscape'

A beautiful lake in Carelia near Saint Petersburg.
Photo Friday: A landscape
maisema maaseudulla

Aakkoset 11: Å

Å piti poistaa, kun Flickr poisti leipämainoksen.
Aakkoset Å

Leipäauto tupsahti eteen Viiskulman (Wikipedia) viiden kadun risteyksessä risteyksessä juuri kun olin kuvaamassa alla olevaa "Meranon" taloa. Otettu heinäkuun 25. 2007, jolloin asuin vielä parin korttelin päässä tästä talosta.




Viiskulma on katujen risteys.

Ja täällä kuvianiTöölöstä

Happy Valentine's Day

Hyvää Ystävänpäivää! Trevlig Alla Hjärtans dag!
Omena ja Pikkuprinssi ovat piilossa vasemmalla, neljäs tai viides kuva.:)



Kukkakaupoissa on tänä vuonna valinnanvaraa! Asetelma on lähikukkakaupastamme (Runebergin kukka), jonka ikkunasta olen kuvannut suurimman osan kukkakuviani ja joka on ainakin tämän nojatuolipuutarhurin kukkatarha.:).

Kommentteja Kemppisen blogiin:

Sairaalat kätkevät salaisuuksia. Kuvassa kaunis Kirurginen sairaala Helsingin Ullanlinnassa. Kuva: Anna Amnell

Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan On oikein vaieta : "Lääkäreiltä ja hoitohenkilöiltä ihmisten tautien kuvaileminen, niistä kertominen ja ilman muuta taudinmääritysten paljastaminen on jyrkästi kielletty. Rangaistus on sangen kova."

Kommentoija niimerkki kuulitõukaja ['puttaaja' ?] kertoo esimerkkitapauksista.

Kommenttini:

Tämä on erittäin kiinnostavaa. Luin [netistä] lisää vaitiolovelvollisuudesta. Ymmärsin, että vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia työntekijöitä esimerkiksi sairaalassa, myös harjoittelijoita, siviilipalvelusmiehiä jne. Entä keittiöhenkilökunta, siivooja ja toimistotyöntekijä, maalari, joka on tilapäisesti maalamassa ovea ja kuulee jotain salaista?

Onko vankila, koulu tai perhepäivähoito vastaavia tilanteita?

Koskeeko vaitiolovelvollisuus myös psykiatrin keittäjää, sisäkköä ja siivoojaa? Entä puolisoa ja lapsia, jotka sattuvat kuulemaan jotain?

Entä mikä on tilanne rikosta tutkittaessa? Onko papin vaitiolovelvollisuus edelleen laissa? 

Ajatellaan nyt vaikkapa poliisikuulustelua. Saavatko psykiatri, psykologi, pappi tai sairaanhoitaja tai muut työntekijät paljastaa poliisikuulustelussa potilaita(/asiakkaita koskevia asioita?

Vastauksia löytyy Kemppisen seuraavasta blogikirjoituksesta Salaillen ja esimerkiksi kirjasta Kemppinen, Jukka: ”Informaatio-oikeuden alkeet”

Mutta olisi vielä paljon kysyttävää. Kuten tiedämme yksi tyhmä osaa kysyä enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. 

Kommenttini:
Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa, paljastukset timantteja, joista "lumimaja" arvokkain. Onkohan näin? 

Toinen kommenttini edelliseen kirjoitukseen:

Käy yhä kiinnostavammaksi. 
Jukka Kemppinen kirjoitti:
”Poliisi ja sairaanhoitaja saavat [sic] selailla salaisia tietoja vain työtehtävissään. ”

Voiko poliisi rikosta epäillessään haastatella/kuulustella sairaalan lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa ja tilapäisiä työntekijöitä ja hankkia näin tarvitsemiaan tietoja epäillyistä henkilöistä. Poistuuko silloin näiltä henkilöiltä myös aikaisempi vaitiolovelvollisuus? Ehkä he olivat sitoutuneet noudattamaan aikaisemman lain vaatimuksia. 

Entä jos potilas on vanhanaikaisen [!] nukutuksen aikana paljastanut salaisuuksia? Oliko salassapitovelvollisuus erilainen aikaisemmin, esimerkiksi sodan jälkeen?

Anonyymi kirjoitti:
”Jos lääkäri on potilaan ominaisuudessa sairaalassa, niin salassapitovelvollisuutta --ei ole.”

Ei kai muillakaan potilailla? Sairaalassa voi olla paljon potilaita ja näillä vieraita. Vain ohuet verhot ovat vuoteitten välillä. Sängyn päädyssä on potilastietoja. Salaisuudet eivät siis säily??

Kemppisen uusin tästä aiheesta. Ei onnistu :

"Arvelen että sananvapaus toisaalta, toisaalta tietojen luottamuksellisuus ovat hyvin tärkeitä asioita. Lakimiehenä kiinnostukseni alkoi siirtyä 15 vuotta sitten voimakkaammin näihin asioihin."

kysymykseni: Ovatko näitä asioita koskevat lait muuttuneet ratkaisevasti? Nykyaikana meitä kiinnostavat esimerkiksi toista maailmansotaa edeltävä aika ja heti sodan jälkeen alkava kylmän sodan alkuaika, joista voi nähdä jatkuvasti lehtijuttuja ja TV-sarjoja. Hyvin outoja aikoja kummatkin. Millaisia aikoja ne olivat sananvapautta ja vaitiolovelvollisuutta koskevien lakien kannalta Suomessa? Onko ero nykyaikaan dramaattinen? 

Voidaanko vanhoja juttuja avata ja käsitellä uusien lakien mukaan eli ovatko jotkut lait taannehtivia? 

Onko vaitiolovelvollisuus elinikäinen, ja onko salassa pidettävillä asioilla jokin suoja-aika?

Kemppinen Ad Omnia: - kyllä lainsäädännön muutos viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on ollut erittäin suuri. Aina mainitun EU-lainsäädännön sijaan unionia vanhyemmat ihmisoikeussopimukset määrittävä perustuslaki 1999 oli ehkä puolittain vahingossa ratkaiseva askel omistamiseen ja etenkin maahan kytkeytyvästä perinteestä pois.