Huvimaja

Miltähän tämä näyttää nyt, kun on ruska?

Koti - paikka - mielentila - kodikkuus

Muratti ja orkideoja kasvamassa uudessa keittiössä kasvulamppujen alla. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kommentti Haloefektin blogiin, siinä olleeseen kirjoitukseen ja kuvaan: Koti on sekä paikka että mielentila.

Tämä on hyvin lohdullinen kirjoitus. Muutimme vuosi sitten asunnosta, joka oli kotimme 20 vuotta. En ole asunut missään muualla niin kauan.

Olen pohtinut sitä, täytyykö minun luopua siitä kodista mielessäni ja sopeutua elämään alueella, jossa en viihdy, vaikka opettelen viihtymään, sillä se on monella tavalla hyvä asuinalue ja monille paras mahdollinen, mutta se on minulle uusi (!) ja siksi ei tunnu kodilta.

Tämä blogikirjoitus auttoi minua tajuamaan, että se koti on edelleen kotini samoin kuin eräs ränsistynyt kyproslainen huvila vihreällä linjalla Nikosiassa - vaikka asuimme siellä vain muutaman kuukauden ennen vallankumouksen ja sodan puhkemaista. Koteja ovat edelleen monet muut kodit lapsuuden ja kouluvuosienkin ajoilta.

[Haloefektin blogin ] Hauska valokuva. Siinä on kodikkuutta, jota puuttuu niin usein nykyaikaisista asunnoista ja asuinalueista.

Linkissäni kirjoitus kodikkuudesta tällä vuosituhannella.
Klikkaa haku sanaa 'kodikkuus', jolla löydät muitakin kirjoituksiani samasta aiheesta.

Keskustelua kirkosta 2

Kuvassa: Hautamuistomerkki Zagrebin hautausmaalla.
Lisäys: Mitä teet, jos huomaat, että joku tuttavasi tai sukulaisesi on eronnut kirkosta nimissäsi? Se on mahdollista. Tämän aamun HBL kertoo, että  joku erosi kirkosta piispa Björn Vikströmin nimissä. Eroilmoitus meni maistraattiin asti. Asia paljastui, kun "erottaja" oli tehnyt virheen henkilötiedoissa. Jotain vikaa systeemissä?
Suomessa kirkosta eroamisesta on tullut äkkiä muoti-ilmiö. sosiaalisesti hyväksyttävä ja jopa jalona pidetty asia. Mutta mistä on todella kysymys? 

Tämä on kommentti Iineksen blogiin, jossa keskustellaan - mistäpä muusta kuin kirkosta eroamisesta.  Siiinä vasta loputon aihe. Kun kirkosta voi erota yhdellä klikkauksella, ei voi puhua vakavasti harkitusta teosta. 

-Mutta hyvä, että keskustellaan.


Kirkkoon suhtaudutaan nykyään niin kuin kuntosalijäsenyyteen. toisinaan ollaan jäseniä toisinaan ei. Mutta jos ei ole jäsenmaksujen maksajia voi käydä niin, että kuntosali onkin suljettu, kun sitä tarvittaisiin.

Nythän kirkko on avoin kaikille, niin kirkon jäsenille kuin muillekin. Joku valitteli lehtihaastattelussa, ettei saa enää nauttia kauniista kirkoista. Miksi ei saisi? Ovet ovat auki.

Minusta kirkkoon mahtuu monenlaisia ihmisiä. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kaikilta osapuolilta. Joillakin kestää aikansa, että he hyväksyvät erilaisuutta. Niin on aina ollut. Muutokset ovat suuria.

Minullakin on muuten "tieteellinen maailmankatsomus", mutta se ei ole ristiriidassa uskonnollisten ajatusteni kanssa, sillä tiede (=luonnontieteet ja muut tieteet) puhuvat tästä maailmasta ja uskonto tuonpuoleisesta, jonka toivomme olevan olemassa.

Olemme kaikki samassa veneessä.


P.S. Suomen luterilainen kirkko on harvinaisen suvaitsevainen kirkkokunta. Ihmiset ovat täällä hemmotellut uskonnollisissa asioissa. Kovan paikan tullen harva suomalainen - tai ihminen yleensäkään muuallakaan maailmassa - kääntää selkänsä uskonnon tuomalle lohdutukselle. Kukaan ei ole täydellinen. Olemme kaikki yhtä heikkoja elämän suurten mysteerien edessä.

Näyteikkunaostoksilla

Illalla saa ideoita.

Tonttia kiertämässä

2010-10-17 Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Iltakävelyllä Aleksilla ja Pohjois-Esplanadilla-

Nyt tarvitaan järkeä ja maltillisuutta kirkossa

Hattulan kirkko kertoo uskonpuhdistajamme Mikael Agricolan suvaisevaisuudesta ja maltillisuudesta. Katolisuuden symbolina pidetty triumfiristi, pyhimystenkuvat ja seinämaalaukset ovat edelleen paikoillaan, vaikka esimerkiksi Englannissa niistä riideltiin, niin että niitä vuoroin tuhottiin vuoroin  laitettiin taas paikalleen. Samoin puhdasoppisuuden aikana pilattiin kauniita keskiaikaisia kirkkoja. Nyt tarvittaisiin jälleen Suomessa maltillisuutta.