Lordi vertaa naamiotaan joulupukin naamioon. Suomalaisille lapsille naamioituminen on luonnollinen asia, jos sitä noin ajattelee.
Naamioidutaan muuallakin. Meksikossa on naamioituneiden vapaapainijoiden perinne Lucha libre [vapaa taistelu], jossa painijat pyrkivät poistamaan vastustajan naamion. Painiottelut ovat koko perheen tapahtumia, ja kuuluisat painijat ovat sankareita, kuten oli 1950-luvun Santo, el Enmascarado de Plata (hopeanaamioinen mies).
Meksikossa naamioitumisella on vanha maya- ja atsteekkitausta. Eräs kuuluisimmista painijoista oli katolinen pappi, joka hankki naamioituneena painijana rahaa orpokotiin. Lucha librestä ollaan tekemässä elokuvaa. Kun siihen etsittiin näyttelijöitä, painijat tulivat naamioituneina eivätkä suostuneet poistamaan naamioitaan.
Naamion menettäminen on häviö, jota voidaan korostaa sillä, että hävinneen tulee ajaa tukkansakin pois.
Lewis Beale sanoo artikkelissaan meksikkolaisista painijoista, että joka kerta kun meksikkolainen laittaa kasvoilleen naamion, se muuttaa maailmaa. Hänen mielestään tämä on meksikkolainen ilmiö: yksilö verhoutuu naamion taakse, mutta edustaa massoja.
(Lewis Beale: Wrestling with the power of masks. - International Herald Tribune June 1, 2006.)
Siitäkö on kysymys Lordissakin? Yksilö, Tomi Putaansuu, edustaa naamioituneena suomalaisia, nuorisoa. Ketä muita?
Mr Lordi, Tomi Putaansuu says that his mask is like the mask of Finnish Father Christmas. (Santa Claus comes to Finnish homes on Christmas Eve and gives the presents.) But what about the masks of Mexican Lucha libre -wrestlers? Any connection?
My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006
tiistaina, kesäkuuta 06, 2006
Pääosassa taivas
Ollaan ihan metsässä, kun puut ovat tulleet lehteen. Pääosassa on nyt taivas. Siinä riittääkin ihmettelemista. Sitä olen tehnyt koko ikäni. Lapsena taivas oli minulle kuin telkkari. Näin siellä kaupunkeja, ihmisiä, meriä ja korkeita vuoria. Nyt värit viehättävät. Varsinkin illalla väri vaihtuu nopeasti, muutamassa minuutissa.
Mietelauseita
Georgia O'Keefe: " Ihmiset eivät näe kukkaa, näe sitä todella. Kukka on niin pieni, että sen näkeminen vie aikaa - ja meillä ei ole aikaa - aivan kuten ystävyys vie aikaa."
maanantaina, kesäkuuta 05, 2006
Pikavierailu Helsingissä
TOINEN BLOGGAAJA antoi minulle tehtävän:
"Laitan hyvän kiertämään ja haastan puolestani Blogisiskon
kertomaan, miten hän esittelisi omaa kotikaupunkiaan kylään kutsumalleen pitkänmatkanvieraalleen, mitä paikkoja näyttäisi, millä kulkuneuvolla liikkuisivat, mitä nauttisivat aterioikseen, ja missä...
Eli millainen olisi mukava päivä tuttavan seurassa?
Suoriutuessaaan haasteestaan hän kertoo siitä blogissaan ja haastaa haluamansa henkilön ja kertoo tälle mitä hänen odotetaan tekevän. Tehtävän tulisi tuottaa hyvää mieltä jollekulle. Mitään mahdottomia tehtäviä ei kannata haastettavalle asettaa, ettei homma heti kuivuisi kokoon."
Tehtävän suoritus:
Entinen naapurini Kanadasta on risteilyn aikana päivän vierailulla Helsingissä. Hän on tutustunut Helsingin nähtävyyksiä esitteleviin sivuihin netissä ja lukenut Suomesta. Hän on kuullut Helsingistä myös venäläistä sukua olevilta emigrantti- ja pakolaissukulaisiltaan.
Menemme ensimmäiseksi Kansallismuseoon, sillä Suomen esihistoria kiinnostaa ystävääni. Näytän hänelle ehdottomasti suomensukuisten kansojen perinnepukujen osaston, joka on aina ulkomaalaisten mielestä hyvin eksoottinen. Varsinkin mallinuket ovat aidon näköisiä. Hän ihmettelee, kun kuulee, että juuri näitä nukkeja eivät jotkut museoihmiset voi sietää ja aikovat uusia näyttelyn. Säääli. Siinä menetetään jotain aitoa ja erilaista.
Seuraavaksi kävelemme Temppeliaukion kirkolle, jossa ystäväni ottaa paljon valokuvia. Onneksi siellä on musiikkia, joten hän voi omin korvin kuulla, miten hyvä kirkon akustiikka on.
Otamme taksin ja menemme Seurasaareen. Pysähdymme matkan varrella Sibeliusmonumentilla. Seurasaaressa on mukavaa kävellä ja jutella, ja jälleen vieraani ottaa paljon valokuvia.
Ajan säästämiseksi tulemme takaisinkin taksilla. Teemme pikavisiitin Villa Kiveen, jossa hänen tuttavansa ovat olleet vieraina suomalaisissa häissä. Ystäväni ottaa valokuvia talosta ulkoapäin, ja kurkistelemme verannalta sisälle.
Tulemme keskustaan, kävelemme vähän ja menemme Stockmannille. Ystäväni käy aina ulkomailla tavarataloissa. Niissä voi nähdä paikallisia ihmisiä elementissään. Hän viihtyy erityisesti astiaosastolla. Menemme syömään lounaan yläkertaan.
Ystäväni kertoo sukutarinoitaan Helsingistä
Sitten onkin vuorossa lyhyt kävelykierros Esplanadilla ja Senaatintorilla. Ystäväni haluaa, että otan hänestä valokuvan Aleksanteri II:n patsaan juurella. Keskustelemme elokuvista, joissa Helsinki on esittänyt Pietaria, siitä millainen elokuva tulisi Mannerheimista.
Viimeiseksi menemme kirjakauppoihin ja juomaan teetä Esplanadille kahvilaan. Ystävälläni on laivalla illalla suuri ateria. Helsingissä hän haluaa nauttia silmänruokaa ja hengenravintoa.
Tulemme meille lepäämään. Juomme teetä ja syömme karjalanpiirakoita. Ystäväni päättää tulla Suomeen uudestaan, seuraavalla kerralla ajan kanssa. Ehkä poika lähtisi mukaan perheineen. Lapsenlapset haluaisivat käydä Lapissa. Nauramme, että silloin siellä on ehkä jo Monsterland.
"Laitan hyvän kiertämään ja haastan puolestani Blogisiskon
kertomaan, miten hän esittelisi omaa kotikaupunkiaan kylään kutsumalleen pitkänmatkanvieraalleen, mitä paikkoja näyttäisi, millä kulkuneuvolla liikkuisivat, mitä nauttisivat aterioikseen, ja missä...
Eli millainen olisi mukava päivä tuttavan seurassa?
Suoriutuessaaan haasteestaan hän kertoo siitä blogissaan ja haastaa haluamansa henkilön ja kertoo tälle mitä hänen odotetaan tekevän. Tehtävän tulisi tuottaa hyvää mieltä jollekulle. Mitään mahdottomia tehtäviä ei kannata haastettavalle asettaa, ettei homma heti kuivuisi kokoon."
Tehtävän suoritus:
Entinen naapurini Kanadasta on risteilyn aikana päivän vierailulla Helsingissä. Hän on tutustunut Helsingin nähtävyyksiä esitteleviin sivuihin netissä ja lukenut Suomesta. Hän on kuullut Helsingistä myös venäläistä sukua olevilta emigrantti- ja pakolaissukulaisiltaan.
Menemme ensimmäiseksi Kansallismuseoon, sillä Suomen esihistoria kiinnostaa ystävääni. Näytän hänelle ehdottomasti suomensukuisten kansojen perinnepukujen osaston, joka on aina ulkomaalaisten mielestä hyvin eksoottinen. Varsinkin mallinuket ovat aidon näköisiä. Hän ihmettelee, kun kuulee, että juuri näitä nukkeja eivät jotkut museoihmiset voi sietää ja aikovat uusia näyttelyn. Säääli. Siinä menetetään jotain aitoa ja erilaista.
Seuraavaksi kävelemme Temppeliaukion kirkolle, jossa ystäväni ottaa paljon valokuvia. Onneksi siellä on musiikkia, joten hän voi omin korvin kuulla, miten hyvä kirkon akustiikka on.
Otamme taksin ja menemme Seurasaareen. Pysähdymme matkan varrella Sibeliusmonumentilla. Seurasaaressa on mukavaa kävellä ja jutella, ja jälleen vieraani ottaa paljon valokuvia.
Ajan säästämiseksi tulemme takaisinkin taksilla. Teemme pikavisiitin Villa Kiveen, jossa hänen tuttavansa ovat olleet vieraina suomalaisissa häissä. Ystäväni ottaa valokuvia talosta ulkoapäin, ja kurkistelemme verannalta sisälle.
Tulemme keskustaan, kävelemme vähän ja menemme Stockmannille. Ystäväni käy aina ulkomailla tavarataloissa. Niissä voi nähdä paikallisia ihmisiä elementissään. Hän viihtyy erityisesti astiaosastolla. Menemme syömään lounaan yläkertaan.
Ystäväni kertoo sukutarinoitaan Helsingistä
Sitten onkin vuorossa lyhyt kävelykierros Esplanadilla ja Senaatintorilla. Ystäväni haluaa, että otan hänestä valokuvan Aleksanteri II:n patsaan juurella. Keskustelemme elokuvista, joissa Helsinki on esittänyt Pietaria, siitä millainen elokuva tulisi Mannerheimista.
Viimeiseksi menemme kirjakauppoihin ja juomaan teetä Esplanadille kahvilaan. Ystävälläni on laivalla illalla suuri ateria. Helsingissä hän haluaa nauttia silmänruokaa ja hengenravintoa.
Tulemme meille lepäämään. Juomme teetä ja syömme karjalanpiirakoita. Ystäväni päättää tulla Suomeen uudestaan, seuraavalla kerralla ajan kanssa. Ehkä poika lähtisi mukaan perheineen. Lapsenlapset haluaisivat käydä Lapissa. Nauramme, että silloin siellä on ehkä jo Monsterland.
sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)