Kohtaamisia nämäkin

Kuopiossa kohtasin nämä.

Auringon kohtaaminen

9. valokuvatorstain aihe on kohtaaminen

Kun menen ulos, käytän aina tiivistä lierihattua, kaikkina vuodenaikoina ja varsinkin kevättalvella ja kesällä - ihotautilääkärin ohjeen mukaan. Tänä kesänä sain tuliaisiksi Japanista kevyen, kokoontaitettavan ja tiiviin päivänvarjon. Se on miellyttävä helteellä. Japanissa päivänvarjojen käyttö onkin yleistä.

Suomessa hatun käyttöön suhtaudutaan kummeksuen ja jopa lausutaan pilkkaavia huomautuksia hattupäisille ihmisille, näin ainakin Helsingissä. Jokin aika sitten arvelin, että suomalaisten käsittämättömältä tuntuvan hattuvihan takana ovat poliittiset syyt. Niinpä näyttää olevan.

Olen nähnyt presidentin käyttävän joissakin kesätapahtumissa lippalakkia. Se suojaa osan kasvoista, mutta ei kaulaa, niskaa eikä korvia, joihin ihosyöpä tulee usein. Siitä ei ole mihinkään tosi auringonpaahteessa. Presidenttimme ei kuitenkaan pane edes tätä poliittisesti korrektia lippalakkia päähänsä mennessään valtiovierailulle, jossa on odotettavissa auringonpaahdetta. Hän polttaa ennemmin naamansa. Onko hattu niin iso kysymys politiikassa?

Ihosyöpä leviää entistä enemmän nykyaikana, jolloin UV-säteily lisääntyy - ja hatut on heitetty nurkkaan tasa-arvon ia muodin nimissä. On ajattelematonta polttaa naamansa, sillä iholla on norsunmuisti. Ihon palamisella on kumulatiivinen vaikutus.

Auringon kohtaamisessa ei suojaa aurinkovoide, muoti eikä politiikka. Siihen tarvitaan vaatetta, myös hattua.

"Vallitseva muoti on teeskentely: ollaan olevinaan samanlaisia eli tasa-arvoisia, vaikka ei ollakaan, ja tätä tuetaan pukeutumisella, puheella ja käyttäytymisellä", sanoo Kemppinen blogikirjoituksensa loppuosassa. Tämä havainto koskee mielestäni nimenomaan hatuttomuutta muka tasa-arvona.

Hattuviha huipussaan: kukkahattutädit "Kukkahattutädit - seksismiä ja ikäsyrjintää kielessä. Ja politiikkaa?

Terveisiä Kuopiosta

Kauppahallin sammakkokoriste



Pieni Sammakkolampi Puijonlaaksossa



Torilla

Kuvat: Tuula Heiskanen

Johanneksen kirkko

Lisää kuvia Johanneksen kirkosta




Näistä kirkonpenkeistä on Helsingissä jännitetty monia häitä ja kuunneltu monia konsertteja. On jopa kuunneltu saarnoja.

Tänään Helsingin Sanomain NYT-liite kirjoittaa Helsingin keskustan kirkoista hauskasta näkökulmasta "Myydään jumalainen asunto" eli kirkkojen tornit asuntona. (hauska teksti: Sami Rissanen, hienot kuvat: Anne Yli-Ikkelä).

Naapurirakennukseni Johanneksen kirkko on mukana, sama kirkko jonka tornin vierestä olen kuvannut auringonlaskuja ja makasiipaloa. Laitoin äsken Flickriin Johanneksen kirkko -kuvani (linkki yllä, kuviini pääsee myös sivupalkista).Tervetuloa katsomaan, millainen on eräs Suomen suosituimmista vihkikirkoista.

Yllätyin kovasti lehtijutusta, tuntui tutulta. Joku muukin oli saanut saman idean kuin minä: millaista olisi asua kirkontornissa. Jo joitakin vuosia sitten aloin kirjoittaa kirjaa, jossa tämä ikkunastani näkyvä torni on keskeinen, kuitenkin ihan eri tavalla kuin Hesarin jutussa. Luin joitakin lukuja silloiselle kustannustoimittajalle. Sitten yhtäkkiä silloinen kustantajani lopetti kaunokirjallisuuden julkaisemisen kokonaan, ja loistava kustannustoimittaja siirtyi muualle. Minulle tuli pitkä tauko kirjoittamisessa. Tuo aihe elää vielä mielessäni. Ehkäpä joskus...

Lisää kuviani Johanneksen kirkosta

Kaunis vesiränni - Pariisista tietenkin

Kuva: Matti Amnell
Alaosaa ei tullut kuvattua. Tämä kuva liittyy valokuvatorstain teemaan, josta kirjoitin "Rumuuden ja kauneuden raja on usein liukuva." ja laitoin linkin omiin vesirännikuviini.

a beautiful drain-pipe from Paris

Rumuuden ja kauneuden raja on usein liukuva.

Onko tämä taivas ruma vai kaunis?

Kahdeksannen valokuvatorstain aiheena on rumuus.

Olen pohtinut tänä kesänä rumuutta. Kauneuden ja rumuuden raja on usein liukuva.
Ovatko nämä vesirännit rumia vai kauniita?

Harmaan rumuus ja kauneus

Kaikkein rumin, toisille ihanin

Lisäys perjantaina: kaunis vesiränni Pariisista

Kirjoitus maisemanpilaamisesta rumuutena toi mieleeni tämän ruman kioskin, joka pilaa maiseman, kun haluaa ihailla tai kuvata tätä kaunista rakennusta, joka näkyisi siitä hyvin, kun puut ovat lehdettömiä ja kesälläkin, mutta kioski on edessä. Ulkolaiset vieraat ja turistit ovat kysyneet, miksi romukioski on siinä. Mitä voisin vastata? En voi sanoa, että kioski on tarpeellinen. Onko joillakin sadistinen tarve pilata maisema vai onko se vain piittaamattomuutta?