Antavatko historioitsijat oikean kuvan menneisyydestä?

Kari Konkola ja Diarmaid MacCulloch  kirjoittivat vuonna  2004  History Today -lehdessä 1500-1600-luvun Englannin suosikkikirjailijoista. Lukutaito oli melko yleistä, mutta kirjat olivat silloin kalliita. Ostettiin vain niitä kirjoja, joista oltiin todella kiinnostuneita. Vuosisatojen vaihteessa suurin osa kansasta osasi lukea. Kirjoja ostettiin miljoonittain!  

Meille on annettu sellainen käsitys, että tuon ajan suosikkeja olivat William Shakespeare ja Thomas Hobbes [filosofi, "kaikkien sota kaikkia vastaan"].  Konkola ja MacCulloch tutkivat sen ajan tilastoja: Suursuosikkeja olivatkin hartauskirjat ja teologiset teokset. Puritaanioppinut William Perkinsin kirjoja myytiin kaksi kertaa enemmän kuin Shakespearea. Hobbesin vaikutus omana aikanaan oli hyvin vähäinen. Kirjoittajat kysyvätkin: antavatko historioitsijat rehellisen kuvan menneisyydestä? (Reformation Bestsellers. - History Today. Vol. 53. Oct 2003. S. 23-29.)

(siirretty toisesta, lakkautetusta blogistani)

Halloween faktoja

Tyttöä jännittää, sillä hän on menossa torontolaiseen ulkoilmamuseoon lasten halloween-juhlaan. Kuva: Pirkko Anna Amnell

Joka syksy valitetaan Suomessa, että taas sitä amerikkalaista juhlaa vietetään. Tarkoitetaan Halloweenia, jolloin lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kulkevat ovelta ovelle kysymässä "Karkki vai kepponen".

Entisaikoina kepposet saattoivat olla hurjia, kun teini-ikäiset pojat kaatoivat ulkohuoneet tai hinasivat saiturin hevosrattaat puuhun. Ei ihme, että perinteisesti varaudutaan antamaan makeisia lapsille. Nykyään lapsia ei päästetetä suurkaupungeissa vieraitten ihmisten koteihin, sillä kaikenlaista ilkivaltaa on tapahtunut. Niinpä ulkoilmamuseot, koulut ja monet kirkotkin järjestävät lapsille ja nuorille turvallisia Halloween-juhlia. Kodeissa on myös juhlia. Kanadansuomalaisen taiteilijan Marja-Leena Rathjen lapsenlapsi Lael oli pukeutunut näin  upeaan kummitusprinsessan asuun."

Halloween on kaikkea muuta kuin amerikkalainen keksintö. Juhlan taustalla on kelttien muinainen sadonkorjuun ja vainajien muistelun päivä Samhain, joka on yhtynyt myöhemmin roomalaisten vastaaviin juhliin ja muutettu jo 800-luvulla kristilliseksi juhlaksi. Vanhojen perinteiden mukaan pukeudutaan naamiaisvaatteisiin.

Kurpitsalyhtyyn liittyy vanha irlantilainen tarina. Saituri Jaakko oli niin ovela ja pihi, että petkutti itseään paholaista monta kertaa niin että se joutui noloon tilanteeseen. Kun Jaakko sitten kuoli, ei hän päässyt taivaaseen eikä helvettiin, vaan joutui vaeltamaan ympäri Irlantia. Hän laittoi hiiliä ontoksi koverrettuun lanttuun ja vaelsi lyhtyineen pimeässä syksymaisemassa.

Siirtolaiset veivät Halloween-juhlan mukanaan Amerikkaan. He oppivat intiaaneilta käyttämään kurpitsaa ruoaksi. Siitä tuli Halloween-juhlaan komea lamppu, kun se kaiverrettiin ontoksi ja koristeltiin viilloksilla. Kurpitsasta tehdään maukasta kurpitsapiirasta.

Jack of lantern, Saituri-Jaakon kurpitsalyhty sytytetään taas. Hauskaa Halloween juhlaa kaikille!

Tietoa Halloween-juhlasta ja muustakin ranskaksi  koko perheelle.

Englantilainen mielipide Halloweenista: Se on hauskaa, kun tietää, mitä tekee ja pitää leikin leikkinä: Of Goblins and Ghoulies.

Kukkia

Villikani :

"Toinen varsin mielenkiintoinen ja monipolvinen luettava on Anna Amnellin kirjoituslipasto. Sen kanssa vierähtää tovi jos toinenkin. Elämänmakuista itsensä toteuttamista. Lisäksi Annalla on rinnakkaisia sivustoja, joita hän yhdistelee luontevasti ja kiinnostavasti. " (Bloggerin Kirjoituslipastoni ajoilta...) Kirjoituslipasto-blogi se on lakkautettu ja sen aineisto on siirretty Kotisivublogiin

Kirjoituslipasto

Kuvat: Anna Amnell. Copyright. Klikkaa tätä kuvaa, jotta näet sen suurempana

Kirjoituslipasto eli sifoneeri on suurikokoinen ja arvokas huonekalu. Siinä on vetolaatikot, laskettava kirjoituslevy ja monenlaisia lokeroita, joihin voi järjestää tärkeitä papereita ja kätkeä salaisuuksia. Se oli suosittu myötäjäishuonekalu. Suomalaisissa maalaistaloissa oli isännänkamarissa massiivinen kirjoituslipasto, jota sanottiin klaffipiirongiksi. Naisten kirjoituslipastot olivat sirompia.



Kuvassa kirjoituslipasto, joka on kotoisin Koljonvirran Partalan Moisiosta, joka mainitaan Vänrikki Stoolin tarinoissa.
Lue myös:

Writing cabinet

700 sivua juonesta

Christopher Booker: The Seven Basic Plots. Why we tell stories. Continuum 2005 (2004)

Ilahduin kovasti, kun sain jo eilen postissa Bookerin kirjan. Luvassa on yli 700 sivua kiinnostavaa luettavaa. Kirja on jo kolmas painos (englannissa reprint). Kerron vaikutelmistani, kunhan olen lukenut sitä jonkin verran. Seuraavassa yksinkertaistettu luettelo Bookerin analysoimista juonista kirjallisuudessa, elokuvissa, saduissa, oopperoissa.

1. Overcoming the Monster (Beowulf, James Bond - elokuvat)
2. Rags to Riches (Aladdin, David Copperfield)
3. The Quest (Odysseus)
4. Voyage & Return (Liisa ihmemaassa, Tuulen viemää)
5. Comedy (Shakespeare, Austin, Sota ja rauha)
6. Tragedia (Carmen, Bonnie & Clyde)
7. Rebirth ( Salainen puutarha, Peer Gynt)

Kirjasta on netissä aika tarkka selostus. Lisäksi tässä artikkelissa on muitakin juoniluetteloita, jotka voivat piristää jotakin, joka etsii juonta seuraavan kirjaansa.