Pashaa ja pullaa

Reseptejä löytyy netistä. Tunnistatko muotin? Se on vanha kahvinsuodatin, jonka olen säästänyt tätä tarkoitusta varten. Olen antanut aidon pashamuotin pojalleni, joka pitää ruuanlaitosta.

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Something delicious: Viktorian & Edwardian

We Finns love Obama!

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Something delicious: Viktorian & Edwardian: Viktorian ja Edwardin ajan ylellinen päivällispöytä.  Kuvat olen ottanut Tukholman fantastisessa Nordiska Museet -museossa. Nordiska Musee...

Saint Patrick's Day

Kuuntelen irlantilaista musiikkia ja ajattelen niitä, jotka viettävät tänään Saint Patrick's Day -juhlaa.

Kanadassa vietimme sekä suomalaisia että kanadalaisia eli monien kulttuurien juhlia. Yhä useammat niistä juhlista, joita juhlimme Kanadassa asuessamme, ovat jääneet pois täällä Suomessa asuessamme. Koristeet ovat kuitenkin jäljellä: Valentinen päivän sydämet, posliininen Halloween-kurpitsa, samoin vihreäpukuinen Leprechaun, irlantilaisten satuolento. Sen pari on mennyt rikki ja se istua nököttää yksin orkidean juurella.

Isänpäivä

Hyvää isänpäivää!

Juhlimme koko joukolla isänpäivää jo eilen, sillä lähisukulaisemme oli käymässä Suomessa ja joutui lähtemään jo tänä aamuna takaisin ulkomaille. Isänpäivän iltapalalla juotiin teetä ja syötiin karjalanpiirakoita ja hedelmäsalaattia ja jälkiruoaksi mutakakkua (mudcake), johon ihastuimme Missisipin matkalla New Orleansissa. Ostin mudcaken pakastettuna, ja se oli ihan hyvä, ei tietenkään niin hyvä kuin aito Etelä-Valtojen mudcake.

Uudistimme samalla liinan, jonka sain ystävältäni, samoin uuden kapeamman, jatkettavan pöydän ja pienet mariskoolit, joita mieheni on kerännyt meille lähikaupasta kampanjahintaan. Valkoiset orkideat olivat viimeisillään, siksi leikkasin kukat ja laitoin ne pieniin maljakkoihin, joissa ne kestävät varmaan kauemmin kuin olisivat kestäneet muuten. Punaisessa paketissa on isänpäivälahja, uusi ruotsalais-suomalainen sanakirja. Entinen alkoi olla hajalla, sillä mieheni lukee HBL:ää joka päivä sanakirjan kanssa.

Halloween faktoja

Tyttöä jännittää, sillä hän on menossa torontolaiseen ulkoilmamuseoon lasten halloween-juhlaan. Kuva: Pirkko Anna Amnell

Joka syksy valitetaan Suomessa, että taas sitä amerikkalaista juhlaa vietetään. Tarkoitetaan Halloweenia, jolloin lapset pukeutuvat naamiaisasuihin ja kulkevat ovelta ovelle kysymässä "Karkki vai kepponen".

Entisaikoina kepposet saattoivat olla hurjia, kun teini-ikäiset pojat kaatoivat ulkohuoneet tai hinasivat saiturin hevosrattaat puuhun. Ei ihme, että perinteisesti varaudutaan antamaan makeisia lapsille. Nykyään lapsia ei päästetetä suurkaupungeissa vieraitten ihmisten koteihin, sillä kaikenlaista ilkivaltaa on tapahtunut. Niinpä ulkoilmamuseot, koulut ja monet kirkotkin järjestävät lapsille ja nuorille turvallisia Halloween-juhlia. Kodeissa on myös juhlia. Kanadansuomalaisen taiteilijan Marja-Leena Rathjen lapsenlapsi Lael oli pukeutunut näin  upeaan kummitusprinsessan asuun."

Halloween on kaikkea muuta kuin amerikkalainen keksintö. Juhlan taustalla on kelttien muinainen sadonkorjuun ja vainajien muistelun päivä Samhain, joka on yhtynyt myöhemmin roomalaisten vastaaviin juhliin ja muutettu jo 800-luvulla kristilliseksi juhlaksi. Vanhojen perinteiden mukaan pukeudutaan naamiaisvaatteisiin.

Kurpitsalyhtyyn liittyy vanha irlantilainen tarina. Saituri Jaakko oli niin ovela ja pihi, että petkutti itseään paholaista monta kertaa niin että se joutui noloon tilanteeseen. Kun Jaakko sitten kuoli, ei hän päässyt taivaaseen eikä helvettiin, vaan joutui vaeltamaan ympäri Irlantia. Hän laittoi hiiliä ontoksi koverrettuun lanttuun ja vaelsi lyhtyineen pimeässä syksymaisemassa.

Siirtolaiset veivät Halloween-juhlan mukanaan Amerikkaan. He oppivat intiaaneilta käyttämään kurpitsaa ruoaksi. Siitä tuli Halloween-juhlaan komea lamppu, kun se kaiverrettiin ontoksi ja koristeltiin viilloksilla. Kurpitsasta tehdään maukasta kurpitsapiirasta.

Jack of lantern, Saituri-Jaakon kurpitsalyhty sytytetään taas. Hauskaa Halloween juhlaa kaikille!

Tietoa Halloween-juhlasta ja muustakin ranskaksi  koko perheelle.

Englantilainen mielipide Halloweenista: Se on hauskaa, kun tietää, mitä tekee ja pitää leikin leikkinä: Of Goblins and Ghoulies.

Kevätjuhlat ja medicine show

Saaranblogissa keskustellaan tänään koulujen kevätjuhlista. Saara kertoo tulleensa lastensa koulun juhlasta hämmentyneenä. Ainahan lasten kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa sattuu herttaisia kommelluksia, mutta tämä juhla taisi olla omaa luokkaansa kaoottisuudessaan.

Me suomalaiset olemme olleet perinteisesti hyviä juhlien järjestäjiä. Olemme oppineet sen taidon nimenomaan koulujen kevät- ja joulujuhlista. Opettajat ovat järjestäneet ne vuorotellen, ja harjoittelut ovat tapahtuneet koulutunneilla. Tietääkseni kouluhallitus kielsi tällaisen menettelyn välillä: koulutunteja ei saanut tuhlata. Nyt on palattu entiseen käytäntöön. Mutta onko jotain välillä unohtunut?

Saara kirjoitti, että juhla muistutti jotain TV-ohjelmaa. Hän mainitsi sen nimenkin, mutta kun katson niin harvoin TV-tä, se oli minulle aivan outo. Siitä tuli kuitenkin mieleen tilanne Pohjois-Amerikassa. Siellä juhlat olivat monesti kaoottisia, mikään ei alkanut ajallaan. Oli ihan samanlaista kuin Saaran kuvauksessa.

Amerikkalaisten TV-ohjelmien takana on varmaankin medicine show -perinne. Kiertävällä rohtojen kaupistelijalla oli mukanaan soittajia, laulajia tai sirkustemppujen tekijöitä. Kun saavuttiin uudelle paikkakunnalle, viihdyttäjät houkuttelivat paikalle yleisöä. Välillä rohtokauppias mainosti tuotteitaan. Kauppa kävi. Kun luin ensi kerran medicine showsta, huomasin, että sehän oli aivan samanlaisella kaavalla vedetty kuin nykyajan tyypillinen TV-show.

Sitä minä aina ihmettelen, miksi sieltä Amerikasta tuodaan tänne aina ne kaikkein typerimmät ideat.