Poliittinen ilmasto on muuttunut kolmessa vuodessa

"Nuoret eivät tunne maailmaa, jossa on porvareita ja duunareita", sanoo Maria Guzenina-Richardsson, joka sai 12530 ääntä vaaleissa demarien listalta. (Camilla Bergrenin haastattelu tänään 22.3. 2007 HBL:ssä)

"Sdp måste sluta måla hotbilder", sanoo tämä uusi demarikansanedustaja, joka sai äänisaaliin, vaikka demarien puolue hävisi vaalit. TV:ssä kuullun YLEn poliittisen kommentaattorin tavoin minäkin olen sitä mieltä, että demarit puolueena ovat jääneet ajasta jälkeen. Maria Guzenina edustaa heidän puolueessaan uutta ajattelua. Sitä on odotettukin.

Sain kolme vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin: "Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."]

-- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää.

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonanani, kun kirjoitin: Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Ja nythän se on nähty.

Lisäys tänään 25.3.2007

Jatkoa vanhaan aiheeseen vuoden 2007 vaalien jälkeen
"Äänestäjiä ärsyttää vastakkainasettelu", kirjoittaa tänään 25.3.2007 Hesari. "Yhä useampi ei koe itseään sen enempää oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksikaan." (Annamari Sipilä HS 25.3.2007)

Auringonlaskut

Taivaan värit ovat kiehtovia. Ne katoavat nopeasti, siksi ihmettelen, kuinka entisajan taiteilijat pystyivät maalaamaan niin loistavia kuvia pilvien ja taivaan väreistä.



Usein värit ovat hyvin kirkkaita, jopa räikeitä, ja toisinaan hennon pastellin sävyisiä.

"Looking at Turner's pictures of the yellow dawn or the red of sunset, one is aware, perhaps first time in art, of the isolation of colours in itself." Turnerin maalaus

Altdorfer 1500-luvulta, Pisarro ja monet muut entisajan maalareista.

Pakolaisia ja pakolaisten lapsia eduskunnassa

Minna Canth

Tänään liputetaan Minna Canthin kunniaksi. Minna olisi mielissään, jos näkisi kaikki ne naiset, jotka pääsivät näissä vaaleissa eduskuntaan. Minna oli suorapuheinen nainen, joten hän olisi varmaankin iloinen myös siitä, että suorapuheiset miehet ovat menestyneet näissä vaaleissa erityisen hyvin.

Zahra Abdulla, somalialaissyntyinen kätilö, entinen lääketieteen opiskelija oli vähällä päästä eduskuntaan vihreiden listalta. Onhan Suomeen tullut pakolaisia ennenkin ja ollut mukana eduskunnassa.

Venäjän vallankumousta pakoon tulleiden maahanmuuttajien lapsia on Jutta Zilliacus. Hän on syntynyt Helsingissä, jonne hänen virolaiset vanhempansa Jenny ja Johan Kingo olivat muuttaneet vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 tyhjin käsin Pietarista. Jutta Zilliacuksen isä oli pianonvirittäjä.

Pakolaisten lapsi on myös Ben Zyskowicz. Hänen taustansa on järkyttävä: isä oli sukunsa ainoa jäsen, joka selvisi hengissä keskitysleiriltä ja kuoli Benin ollessa vain 6-vuotias. Perhe eli suomessa suuressa köyhyydessä, mutta tarmokas äiti antoi hyvän esikuvan lapsilleen selviymisestä. Hänestä olisi Minna saanut hyvän näytelmän.

Zahra sai 4174 ääntä, mutta ei sittenkään päässyt. Mutta isommallakin pistemäärällä tiputtiin: esim. kristillisdemokraattien edustaja Varsinais-Suomesta Sari Essayah sai 7716 ääntä, mutta ei päässyt eduskuntaan. Maahanmuuttajaisän lapsi on muuten Sarikin.

Varmaan on muitakin pakolaisten lapsia, jotka ovat päässeet eduskuntaan.

Räntäsadetta

DSC01942, originally uploaded by amnellanna.