Kommentti: Presidentinvaalit. Tämä oli odotettavissa

Olen vihreä, mutta en Vihreä. He ovat liiaksi vasemmalla.

Tämä kaikki oli ennustettavissa jo vuosia sitten. Muistatko, --, kun puhuin Sinunkin mielestäsi "mahdottomia", kun kirjoitin Kiiltomadossa jo vuonna 2004:
 ["Mekin saamme nyt puhua."]
-- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää."

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonani, kun kirjoitin: Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Vasemmistolaiset olivat raivoissaan. Sain kokea "nettikivitystä" viikon ajan.

Vasemmisto ei ole uskaltanut muuttua. (vrt tämän päivän Hesarin 'Lipponen ei tarjonnut uutta' A/6) . Keskusta ei ole myöskään uskaltanut muuttua ajoissa.

Kokoomus osasi muuttua ajoissa. Se on uusi moderni "keskusta", joka kuuluu yhtä hyvin maalaisille kuin kaupunkilaisille.

http://blogisisko.blogspot.com/search/label/uusjako

  Seuratkaa tilannetta.

Vaalit 2011: Uusjako tuli

Historialliset vaalit 2011 ovat ohi. Kansa on puhunut. Eduskuntaan on valittu poikkeuksellisen paljon uusia kansanedustajia. Alkavat mielenkiintoiset ajat, kun uudet tulokkaat ja vanhojen puolueiden edustajat joutuvat tekemään työtä yhdessä Arkadianmäellä. 

Kirjoitin seitsemän vuotta sitten: Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää.Tarvitaan uusjako politiikkaan. 

Nyt uusjako on tapahtunut. En ollut äänestämässä sitä. Äänestin vanhaa tuttua ehdokasta, sillä hänen puolueensa osasi uudistua ajoissa. Nyt muidenkin on pakko muuttua.

Kommenttini Kemppisen blogiin tästä vaalituloksesta :

Tällainen mullistus oli odotettavissa. Suomi ei ole uskaltanut muuttua tarpeeksi nopeasti maailman muuttuessa tuossa ihan vieressäkin.

Valta vaihtuu vähitellen. Tämä on vasta alkua. Toivotaan, että kaikki sujuu rauhanomaisesti. Vanhojen puolueidenkin on pakko muuttua voidakseen jäädä eloon. Kokoomus osasi muuttua ensimmäisenä.

En ymmärrä, miksi puhutaan demarien tappiosta. Jutta Urpilainen on valloittava tyyppi myös meidän ei-demareiden mielestä, mutta me tiedämme, että vanhat toverit kurkkivat hänen herttaisten kannattajasisartensa takaa.

Nuoret ihmiset ovat olleet vaihto-oppilaina ja matkustelleet muutenkin teini-ikäisestä asti. He ovat nähneet, että tämän maan vanha tapa ei ole nykymaailmaan sopiva.

Lehdistöllä tulee olemaan kerrottavaa ja lukijoilla sekä naurun että kauhistelun aihetta, kun tullaan seuraamaan uusien kansanedustajien toimintaa. Ehkä tulee hiukan värikkäämpää ja eloisampaa poliittista teatteria Arkadianmäelle.

Timo Soini on hauska ja lämminhenkinen, mutta hänen puolueensa vaikutus on arvaamaton. Toivotaan hyvää. Kaikkihan me haluamme hyvää isänmaalle - me jotka uskomme vielä, että sellainen on olemassa.

Toivon, että Soini ja kumppanitkin uskoisivat, että voi olla yhtä aikaa isänmaallinen ja suomalainen vaikka on kansainvälinen, puhuu ruotsia tai jotain muuta kieltä ja kuuluu Eurooppaan ja Natoon. Todellisuudessa silloin voi olla entistä isänmaallisempi.


Lue myös kirjoitukseni Nyt on mielipiteiden kirjoa (EU-vaalit)

EU-vaalit: nyt on mielipiteiden kirjoa

Sain yli viisi vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin:

"Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."] -- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää."

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonani, kun kirjoitin silloin:
"Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Olin mennyt vuonna 2004 sattumalta mukaan Kiiltomato-nimiseen kirjalliseen keskustelupalstaan. Se oli ainutlaatuinen kokemus: tulin tuntemaan, millaista on suomalainen vasemmisto - sillä sitähän silloisen Kiiltomadon keskustelupalstan kulttuuri oli. Jo vuonna 2004 oli nähtävissä, että suomalainen vasemmisto oli jäänyt ajasta jälkeen. Se oli jämähtänyt vanhoihin luokkataistelufraaseihin, joiden avulla ei pystytä vastaamaan nykyajan yhteiskunnan haasteisiin. Kokoomus tajusi ensimmäisenä tilanteen, se uudistui ja on menestynyt. Se on tavallaan uusi puolue.

Vuonna 2007 HBL kirjoitti Maria Guzenina -ilmiöstä. (Lue blogikirjoitukseni ja kommentit) On kysymys paljolti samasta kuin Mitro Revon tapauksessa - vaikkakin monet aikoinaan luterilaisesta kirkosta eronneet vasemmistolaiset ovat siirtyneet usein nimenomaan ortodoksiseen kirkkoon.

Näissä vuoden 2009 EU-vaaleissa demarina menestynyt Liisa Jaakonsaarikin on esimerkki toisenlaisesta demariajattelusta, kuin mihin on totuttu. Hän on Eurooppa-myönteinen, Nato-myönteinen, järkevä ja mukava ihminen, yleisesti luotettava ihminen. Häntä äänestivät monet ei-vasemmistolaiset.

Minä en olisi voinut äänestää häntä hänen puolueensa vuoksi, sillä niin karmeita ovat olleet omat kokemukseni vasemmistolaisuudesta, joka hallitsee kulttuurissa ja mediassa. Katso vaikkapa vanhat kirjoitukseni klikkaamalla hakusanaa Kiiltomato.

Miksi muuten ei lehdistössä ole kirjoitettu siitä, että uskonnolla on ollut yleensäkin suuri vaikutus näihin vaaleihin. Ainakin Mitro Repo (ortodoksi), Timo Soini (katolinen), Sari Essayah (helluntalainen), Eija-Riitta Korhola (luterilainen) ja Hannu Takkula (luterilainen) ovat tunnustuksellisia kristittyjä. 11.6. Kotimaa-lehden mukaan myös Liisa Jaakonsaari (luterilainen)on puhunut uskostaan.

Eurovaalien voittajissa ei taida olla ollenkaan sitä kiihkeää uskonnonvastaisuutta, mikä leimaa niin monia vasemmistolaisia toimittajia. Heidän juttunsa ovat varmaankin tehneet omalta osaltaan vasemmistolaisuuden vastenmieliseksi suomalaisille.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat ihmisille rakkaita - kaikkialla maailmassa. Se joka tämän kieltää, ei tunne ihmissydäntä.

Mieheni sanoo, että telkkarissa puhutaan juuri (puolen päivän aikaan) nyt samasta asiasta, eli vasemmiston kriisistä, YLEn aamuteeveessä.

P.S. Myös keskusta on konservatiivinen, se haikailee edelleen Kekkosen ajan menestyksen aikoja. Sen pitäisi ryhtyä koko kansan "vihreäksi" puolueeksi. Maaseutu on tärkeää, luonto on tärkeää. Meissä suomalaisissa asuu edelleen maalainen, vaikka olisimme asuneet vuosikymmeniä kaupungissa. Kekkonen tuo taas mieleen häpeälliset suomettumisen ajat.

Olisin muuten voinut äänestää monia nyt voittaneista, mutta yhtähän sitä äänestetään. Uskon, että kaikki toimivat Suomen hyväksi EU:ssa.

Lisäys:

Hyvä esimerkki median uskonnonvastaisesta asenteesta on, että samana päivänä, kun ihmetellään, miksi kansa äänestää uskovaisia, tuli postissa kaikkiin koteihin, ainakin Hesarin mukana, Mediaplanetin tuottama erikoisjulkaisu, ilmoitusliite "Vatsan hyvinvointi", joka tuputtaa uskonnonvastaista eaa:ta suomalaisille. Kansa nurisee.

Lisäys 2: Helsingin Sanomat kirjoitti viisi päivää myöhemmin eli sunnuntaina 14.6. samasta aiheesta, uskonnon vaikutuksesta EU-vaaleihin "Henki voitti materian".

Poliittinen ilmasto on muuttunut kolmessa vuodessa

"Nuoret eivät tunne maailmaa, jossa on porvareita ja duunareita", sanoo Maria Guzenina-Richardsson, joka sai 12530 ääntä vaaleissa demarien listalta. (Camilla Bergrenin haastattelu tänään 22.3. 2007 HBL:ssä)

"Sdp måste sluta måla hotbilder", sanoo tämä uusi demarikansanedustaja, joka sai äänisaaliin, vaikka demarien puolue hävisi vaalit. TV:ssä kuullun YLEn poliittisen kommentaattorin tavoin minäkin olen sitä mieltä, että demarit puolueena ovat jääneet ajasta jälkeen. Maria Guzenina edustaa heidän puolueessaan uutta ajattelua. Sitä on odotettukin.

Sain kolme vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin: "Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."]

-- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää.

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonanani, kun kirjoitin: Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Ja nythän se on nähty.

Lisäys tänään 25.3.2007

Jatkoa vanhaan aiheeseen vuoden 2007 vaalien jälkeen
"Äänestäjiä ärsyttää vastakkainasettelu", kirjoittaa tänään 25.3.2007 Hesari. "Yhä useampi ei koe itseään sen enempää oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksikaan." (Annamari Sipilä HS 25.3.2007)