Hyvää itsenäisyyspäivää

"Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois"

Kuva: Anna Amnell. Aamurusko Helsingissä 7.11.2006

Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus

Hallatar, jonka miellyttävää blogia luen säännöllisesti, kertoo tänään mielenkiintoisen asian, joka oli ainakin minulle uutta:
"Ne, joilla on koulussa uskontoa, joutuvat menemään jo
aikaisin opintielle tänään. Nää [et-oppilaat] saavatkin lekotella. =)
Muut luokkakaverinsa menevät Marskin patsaalle
laulamaan virsiä, ilman pipoja, ja saavat flunssan.
Näin tapahtuu joka vuosi."

Hyvin kiinnostava tilanne. On otettu kouluissa et-opetuksessa tuollainen enemmistön kulttuurin välttämisen linja. Mutta eikö se tee maailmaa aika kapeaksi, kun suurin osa maailman väestöstä tunnustaa jotain uskontoa? Ja lukevathan suomalaiset kristittyjen perheiden lapset äidinkielen ja vieraiden kielten tunneilla sekä kotonaan ateistististen tai muita uskontoja tunnustavien kirjailijoiden tekstejä ja kuuntelevat diskoissa, radiosta ja TV:stä heidän musiikkiaan jne. Perheissä luetaan satuja ja antiikin tarinoita, joissa on edustettuina hyvin monenlaisia maailmankatsomuksia, ja sitä pidetään hyvänä asiana. Ahdasmielisiä perheitä paheksutaan.

Entä taidegalleriat ja museot? Nehän ovat täynnä eri uskontojen inspiroimaa taidetta yhtä hyvin kuin uskonnottomien tekemää taidetta. Suuri osa maailman kulttuuria jää näkemättä ja kokematta, jos lukee, kuuntelee ja katselee vain oman ideologiansa tuotteita ja osallistuu vain oman ryhmänsä tilaisuuksiin.

Pitäisimme hyvin ahdasmielisinä ihmisiä, jotka kieltäisivät kaiken juhlimisen muiden kuin oman uskontonsa kannattajien kanssa tai kieltäisivät kaiken kirjallisuuden ja muun kulttuurin, joka kertoo muusta kuin heidän uskontonsa ajatuksista.

Vaikka olen itse kristitty, olen ollut hindutemppelissä ja monissa moskeijoissa. Minusta se on ollut mielenkiintoista ja avartanut maailmaani. Minulla on ikoneita, vaikka en ole ortodoksi ja kerään eri uskontojen esineistöä. Vaikka en ole vasemmistolainen, pidän kovasti myös Castron kaverin García Márquezin romaaneista ja luen blogeja, joiden kirjoittajat ovat ihan eri mieltä kuin minä politiikasta tai uskonnoista.

Mitä mieltä te olette?

Tali-Ihantala 1944

Elokuva Tali Ihantala 1944 on osa Suomi 90 -juhlavuotta.

Tali-Ihantala on mielestäni visuaalisesti erittäin hienostunut, vähäeleinen elokuva tuosta Pohjoismaiden historian suurimmasta taistelusta, joka pelasti Suomen itsenäisyyden. Hyvin realistinen ja hyvin suomalainen elokuva. Unohtumattomia kohtauksia kuten maalausmainen panoraama lopputaistelun savupilvistä, jotka kohoavat taivaalle.

Vasta tämän elokuvan nähtyäni tajusin, miten vähältä piti, ettei Neuvostoliitto valloittanut Suomea. Kiinnostava yksityiskohta on se, että eräs Tali-Ihantalan puolustustaistelun teini-ikäisistä sotasankareista oli Reino Lehväslaiho, josta tuli aikuisena eräs Suomen suosituimpia kirjailijoita.

Tämä elokuva auttoi minua ymmärtämään entistä paremmin myös enojani, jotka joutuivat teini-ikäisinä sotaan.

Lue, mitä Turun Sanomat kirjoittaa tästä elokuvasta.

The Battle of Tali-Ihantala